Miten voit antaa anteeksi miehelle jos hän pahoinpitelee sinut?
Monenlaista pöllöilyä voisin sietää, mutta en sitä, että minulle rakas ihminen löisi minua.
Kommentit (7)
Anteeksianto ei tarkoita, että altistaisi itseään enää uudestaan pahoinpitelylle. Anteeksianto ja suhteen jatkaminen ovat kaksi eri asiaa.
Nyrkkisääntö on se, että yksi kerta riittää. Yksikin jo liikaa.
Väkivalta ei ratkaise koskaan mitään.
Äitini ei tiedä, että tiedän isäni pahoinpidelleen häntä yli 30 vuotta sitten. Itse en ollut vielä syntynytkään silloin, mutta veljeni oli paikalla ja muistaa jotain tapahtumasta vaikka oli vasta jotain kolmevuotias.
En koskaan itse nähnyt isäni käyttäytyvän väkivaltaisesti, mutta muistan joitakin kertoja kun hän huusi äidille ihan hysteerisenä. Silloin pelkäsin että hän voisi lyödä.
Äiti on vähän läheisriippuvainen mitä tulee isään.
Minä en ikinä ottaisi takaisin miestä joka mi ja lyö.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto ei tarkoita, että altistaisi itseään enää uudestaan pahoinpitelylle. Anteeksianto ja suhteen jatkaminen ovat kaksi eri asiaa.
Suhde loppuisi siihen välittömästi.
Anteeksianto on sitten monimutkaisempi asia. Jos olisin uskovainen, voisin varmaan anteeksi antaa, mutta näin kirkosta eronneena saattaisin menettää loputkin taivasosuudestani.
Isäni löi minua ja äitiäni koko lapsuuteni ajan. Myöhemmin kielsi kaiken väkivallan ja nykyään jatkaa haukkumistani ja uhkailua. Emme ole enää yhteydessä, mutta ovat ihme kyllä äitini kanssa edelleen yhdessä. Äitini kääntyi minua vastaan ja puhuu isäni suulla aivan kummallisia juttuja.
Joo, siinä pitää käyttää vakavaa harkintaa. Jos toinen äärimmäisessä tilanteessa huitaisee - mutta aidosti katuu (ei siis yritä vierittää osavastuuta vaimolle) ja hakee apua vihanhallinnan puutteisiinsa, niin kyllä sen voi antaa anteeksi. Ajan kanssa.
Minua on mies juuri tuolla lailla huitaissut kerran, siitä on jo 22 vuotta aikaa. Ei ole ikinä sen jälkeen käynyt käsiksi millään lailla.
Eli on tuokin ihan mahdollista. Kriisihän se oli, ilman muuta, mutta olen onnellinen, että en lähtenyt.
Jos taas vika on aina uhrissa ja mies toistuvasti raivostuessaan turvautuu väkivaltaan tai vähintäänkin sillä uhkaamiseen, niin en jäisi katselemaan. Silloinkin vaan saattaa nainen olla jo niin alistettu ja peloissaan, että lähteminen tuntuu ylivoimaiselta. Hän tarvitsee silloin apua ja tukea, ei besserwisserointia ja tuomitsemista.