Voiko olla ihanampaa kuin rakastuminen?

Tinder-miehiä kahlatessa aloin olla jo epätoivoinen.
Luulin jo olevani kuraa nelikymppisenä naisena, monilla treffeillä jouduin käymään ja pettymään kun miehet hakivat vain seksiä. Toki aidosti kiinnostuneitakin oli, mutta juuri silloin itseäni ei sytyttänyt.

Nyt unelmatreffit takana. Mies oli täydellinen. Ja tuntui hyvältä kun kohteli minua herrasmiesmäisesti, tarjosi kaiken, myös aitoa shampanjaa. Naurettiin ja juteltiin. Hän kehui minua, mikä oli ihanaa ja hämmentävää. Meidän huumorintaju kolahti ja naurettiin yhdessä paljon.

Keskusteltiin myös syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita. Meidän molempien katseet syttyivät kun tavattiin. Toinen kolahti. Kaikki oli niin helppoa. Tajusin toista puolesta sanasta. Mies katseli haluten. Kehui ulkonäköäni. Ja hauskuuttani ja älyäni.

Anteeksi kun hehkutan. Mutta itsetunto oli aivan romuna kaiken Tinder-miehien jälkeen. Kun tuntui, että en ikinä kelpaa parisuhteeseen. Tämä mies kertoi, että olen juuri sellainen mitä hän on etsinyt. Haluaa nähdä uudelleen, ja parisuhteen. Toivon, että puhuu totta. Seksiäkin ollaan jo harrastettu, mentiin hotelliin ja pantiin kuin kanit! Se oli taivaallista. Mies sanoi saaneensa elämänsä parasta seksiä. Että on ihan myyty.

Olen rakastunut. Ja peloissani. Toisaalta mies vakuuttelee että on kiinnostunut, mutta pelottaa että se valehtelee.