Mies ei ehdi olla lapsen kanssa. Mistä on kyse?
Meillä on kaksivuotias lapsi, ja mies ei oikein koskaan ehdi olla lapsen kanssa. Samanlaista on ollut lapsen syntymästä asti, vaikka mies toivoi lasta paljon, käytiin ihan lapsettomuushoidoissakin ja mies koko hoitojen ajan innoissaan odotti raskautta. Ehkä vauva/lapsi ei sitten ollutkaan sitä mitä toivoi? Vai mistä on kyse.. Mies ei koskaan ehdi olla lapsen kanssa. Aina on joku muu tärkeämpi tai kiireellisempi asia. Väsyttää/luvannut soittaa kaverille/pitää lähteä tankkaamaan auto/vessahätä/väsyttää/pakko ajatella huomiset työasiat/kirjoitettava tekstiviesti/lähdettävä lenkille/väsyttää. Voi mennä viikkokin, että ei ole lapsen kanssa ollenkaan noiden takia. Tai mikähän se oikea syy on, minulle nuo on tekosyitä, että ei "ehdi". Ollaan puhuttu asiasta monta kertaa, aina sanoo, että haluaisi, mutta ei ehdi. Kun sanon, että häntä ei vain kiinnosta, niin loukkaantuu. Neuvoja kellään?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä makaat kotona, mies elättää sinut ja hoitaa juoksevat asiat?
On sulla varmaan tosi rankkaa hei
Mitä ihmettä? Jos ap sattuu olemaan hoitovapaalla (mitä emme tiedä), niin tarkoittaako se mielestäsi sitä, että lapsen isän ei tarvitse olla lapsen kanssa edes pari minuuttia joka viikko?
Miksi annat miehen tehdä noin? Sanot, että lähdet lenkille/tyttöjen kanssa ulos tai harrastukseen ja jätät lapsen miehen hoidettavaksi. Siitä se lähtee.
Sitä ei kiinnosta. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi annat miehen tehdä noin? Sanot, että lähdet lenkille/tyttöjen kanssa ulos tai harrastukseen ja jätät lapsen miehen hoidettavaksi. Siitä se lähtee.
Ei se lähde siitä. Mies on lapsen kanssa kyllä kun todella kovin pakotan, mutta ei muuten, ei edes paria minuuttia. Ei vaikka olen tässä kahden vuoden aikana tietenkin monta kertaa pakottanut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä makaat kotona, mies elättää sinut ja hoitaa juoksevat asiat?
On sulla varmaan tosi rankkaa hei
Mitä ihmettä? Jos ap sattuu olemaan hoitovapaalla (mitä emme tiedä), niin tarkoittaako se mielestäsi sitä, että lapsen isän ei tarvitse olla lapsen kanssa edes pari minuuttia joka viikko?
Tee toki olkiukkojasi yksipuolisen itkutarinan pohjalta.
Ainahan aloittaja voi mennä töihin ja mies jää kotiin räkimään kattoon. Ai ei sovi? Yllätys.
Missäs se lapsi nyt on , kun äityli makaa av-palstalla?
Korkea aika muuttaa tilanne.
Ottakaa mallia vuoroviikkovanhemmilta: jaatte lastenhoidon tasan, ja sit kun on isipäivä, sinä teet mitä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi annat miehen tehdä noin? Sanot, että lähdet lenkille/tyttöjen kanssa ulos tai harrastukseen ja jätät lapsen miehen hoidettavaksi. Siitä se lähtee.
Ei se lähde siitä. Mies on lapsen kanssa kyllä kun todella kovin pakotan, mutta ei muuten, ei edes paria minuuttia. Ei vaikka olen tässä kahden vuoden aikana tietenkin monta kertaa pakottanut. Ap
Niin, mielestäsi mies ei saa käydä edes paskalla?
Vierailija kirjoitti:
Korkea aika muuttaa tilanne.
Ottakaa mallia vuoroviikkovanhemmilta: jaatte lastenhoidon tasan, ja sit kun on isipäivä, sinä teet mitä huvittaa.
Ihan uteliaisuudesta: mites tämä toteutetaan, jos mies sanoo ap:lle aina, että ei ehdi olla lapsen kanssa, kun on joku tärkeämpi asia hoidettavana?
Se että on halunnut lasta ennen kuin lapsi on saatu ei muuten tarkoita sitä että osaa olla hyvä vanhempi kun se lapsi on saatu.
Vanhemmuuteen kasvetaan tekemällä. Esimerkiksi isyysvapaa auttaisi tohon tilanteeseen mutta riippuu tietysti siitä suostuuko isä sellaista itselleen järkkäämään.
Jos lähtee tankkaamaan, voi lapsen ottaa kyytiin. Tekstiviestin kirjoittamiseen menee ööö... no muutama kymmenen sekuntia max. Nuo nyt tuntuu tekosyiltä... Mutta tiiä sitten...
Luultavasti ei vaan osaa olla pienen lapsen kanssa. Ei tiedä mitä tekisivät. Koita keksiä heille jokin yhteinen kiva juttu, vaikka ihan vaan saunominen. Lapsen kasvaessa löytyy kyllä lisää yhteistä tekemistä. Näin meillä mennyt, lapsia neljä. Jokaisella nykyisin isin kanssa omat juttunsa (jopa vauvalla, kun on iltatähti niin isi entisestä poiketen onkin innostunut sylittelemään ja hoivaamaan) ja myös yhteisiä kaikille yhdessä löytynyt. Alussa kehu kovasti kuinka hyvin onnistuu niin saa vähän itseluottamustaan isyyteen nostettua ja ihan pienistä tuokioista kannattaa aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkea aika muuttaa tilanne.
Ottakaa mallia vuoroviikkovanhemmilta: jaatte lastenhoidon tasan, ja sit kun on isipäivä, sinä teet mitä huvittaa.
Ihan uteliaisuudesta: mites tämä toteutetaan, jos mies sanoo ap:lle aina, että ei ehdi olla lapsen kanssa, kun on joku tärkeämpi asia hoidettavana?
No ei välttämättä mitenkään.
Onhan noita isiä joista ei ole isiksi.
Mutta tosi harvassa perheessä ollaan tasaveroisessa vastuunjaossa silloin kun lapsi on noin pieni vielä.
Tietty siitä olisi kannattanut koko ajan puhua, ja pitää tähtäimenä, mutta kyllä jotain muutosta tuohonkin tilanteeseen on varmasti mahdollista saada.
Mieheltäsi puuttuu läsnäolotaidot, kyky pysähtyä. Veljeni on samanlainen, jouluaatonkin vietti jotain moottorikelkkaa rassaamassa autotallissa kun vaimo ja lapset viettivät joulua.
Eipä sille mitään voi jos oma motivaatio puuttuu. Jos ei puutu, harjoittelu auttaa, mutta siihen miehen on ihan itse tartuttava.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti ei vaan osaa olla pienen lapsen kanssa. Ei tiedä mitä tekisivät. Koita keksiä heille jokin yhteinen kiva juttu, vaikka ihan vaan saunominen. Lapsen kasvaessa löytyy kyllä lisää yhteistä tekemistä. Näin meillä mennyt, lapsia neljä. Jokaisella nykyisin isin kanssa omat juttunsa (jopa vauvalla, kun on iltatähti niin isi entisestä poiketen onkin innostunut sylittelemään ja hoivaamaan) ja myös yhteisiä kaikille yhdessä löytynyt. Alussa kehu kovasti kuinka hyvin onnistuu niin saa vähän itseluottamustaan isyyteen nostettua ja ihan pienistä tuokioista kannattaa aloittaa.
Eikö se isä voi ihan itse keksiä, jos yhtään kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti ei vaan osaa olla pienen lapsen kanssa. Ei tiedä mitä tekisivät. Koita keksiä heille jokin yhteinen kiva juttu, vaikka ihan vaan saunominen. Lapsen kasvaessa löytyy kyllä lisää yhteistä tekemistä. Näin meillä mennyt, lapsia neljä. Jokaisella nykyisin isin kanssa omat juttunsa (jopa vauvalla, kun on iltatähti niin isi entisestä poiketen onkin innostunut sylittelemään ja hoivaamaan) ja myös yhteisiä kaikille yhdessä löytynyt. Alussa kehu kovasti kuinka hyvin onnistuu niin saa vähän itseluottamustaan isyyteen nostettua ja ihan pienistä tuokioista kannattaa aloittaa.
Kuka kehuisi äitiä koko perheen kannattelemisesta?
Ota ero niin jopas alkaa oma lapsi miestäkin kiinnostaa ja sinä saat omaa aikaa.
Ei sitä vaan kiinnosta, taapero on tylsää seuraa. Ehkä miehellä oli jokin idealistinen kuva itsestään isänä, joka ei sitten toteutunutkaan.
Miestä et voi muuttaa, varsinkaan kun tällä ei näytä olevan motivaatiota muutokseen. Voit vaikuttaa omaan tekemiseen.
Yksi vaihtoehto on, että mies saa olla vapaamatkustajana vanhemmuudessa, etkä edes yritä saada kiinnostumaan lapsen seurasta. Vastuun mukana tulee myös oikeus tehdä päätöksiä. Älä siis turhaan keskustele miehen kanssa päiväkotivalinnoista, harrastuksista tms. Tee niin kuin sinä haluat. Ole kuitenkin avoin, kerro miehelle, että olet päätynyt tällaiseen valintaan.
Toisena vaihtoehtona on, että alat vain jättää lasta miehen vastuulle. Käy kaupassa yksin, sulkeudu kylpyhuoneeseen rauhalliseen suihkuun, sovi kaverin kanssa kahvit. Samoin jätät lapseen liittyviä asioita miehen hoidettavaksi, kuten vaikkapa ”haluatko viedä lapsen neuvolaan vai käydä ostamassa uudet talvikengät?” Vaatii pitkää pinnaa ja vähän joustoa, mutta miehen tulee toki aidosti huolehtia lapsesta, kaikkea ei lapsen tarvitse kestää isin hoitaessa ”omalla tyylillään”.
Eli sinä makaat kotona, mies elättää sinut ja hoitaa juoksevat asiat?
On sulla varmaan tosi rankkaa hei