Lue keskustelun säännöt.
Missä perheenäiti voi keskustella väkivallan uhasta ja traumoista ilman lasu-uhkaa?
26.12.2019 |
Ongelma on jatkunut jo pidempään ja olen eronnut lasten väkivaltaisesta isästä, mutta asiaan liittyy paljon kaikenlaista vaikeaa, enkä uskalla keskustella aiheesta missään juuri lasu-uhan vuoksi. Olimme jopa lastensuojelun asiakkaita ennen, enkä sielläkään uskaltanut kovin avoimesti keskustella mistään muusta kuin siitä, mitä ex-mieheni oli myöntänyt, sillä jos olisin avautunut jollekin, ex-mies olisi saanut niistä kaikista paperit itselleen, jolloin hän olisi raivostunut lisää. Kunpa eläisimme yhteiskunnassa, joka olisi hieman vapaampi ja jossa saisi elää rauhassa ja saada apua ilman vakavia sanktioita. En uskalla läheisillekään puhua, sillä en luota oikeastaan keneenkään. Ne ongelmanikin ovat varmaan tosi tusinatavaraa, mutta turvallisen lapsuuden eläneenä oli traumatisoitunut exäni käytöksestä loppuiäkseni.
Kommentit (34)
Isommissa kaupungeissa on ainakin väkivaltatyön yksiköitä. Kannattaa kysellä niistä. Jos väkivalta on historiaa, siitä ei seuraa lasua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pappi. Ei ole vitsi, vaan papilla on tiukin vaitiolo. Ja pappien tehtäviin kuuluu myös kuunnella.
Anonyymisti puhelimessa tai netissä.
Siis exäni oli liitossamme väkivaltainen ja uhkaili sekä hän on luonteeltaan täysin tunnekylmä valkokauluspsykopaatti. Omat sukulaiseni ovat passiivisia, eivätkä oikein pidä yhteyttä ja omaa uutta kumppania ja juurikaan ystäviäkään minulla ei ole. Ex-mieheni on kaikesta huolimatta ehkä minulle läheisin ei-sukulainen tällä hetkellä. Silti pelkään häntä edelleen. Ja silti unelmissani tavallaan toivoisin, että hän muuttuisi ja jopa voisimme palata yhteen, sillä se olisi ideaalitilanne. Itse otin eron ja hän ei halua enää palata yhteen, joten siltä osin tilanne on melko selvä.
Lähisuhdeväkivaltayksikkö googleen, Helsingissä ainakin ilmaista lyhytterapiaa tarjolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä terapeutilla, papilla että väkivaltatyön työntekijöillä on velvollisuus tehdä lasu tarvittaessa. Jos tarvetta ei ole, niin ei niitä kukaan ammattilaistaho lämpimikseen tehtaile.
Vierailija kirjoitti:
Siis exäni oli liitossamme väkivaltainen ja uhkaili sekä hän on luonteeltaan täysin tunnekylmä valkokauluspsykopaatti. Omat sukulaiseni ovat passiivisia, eivätkä oikein pidä yhteyttä ja omaa uutta kumppania ja juurikaan ystäviäkään minulla ei ole. Ex-mieheni on kaikesta huolimatta ehkä minulle läheisin ei-sukulainen tällä hetkellä. Silti pelkään häntä edelleen. Ja silti unelmissani tavallaan toivoisin, että hän muuttuisi ja jopa voisimme palata yhteen, sillä se olisi ideaalitilanne. Itse otin eron ja hän ei halua enää palata yhteen, joten siltä osin tilanne on melko selvä.
Osa sairautta on toi kuvitelma siitä että sais just sen ihmisen takaisin mutta ilman niitä ominaisuuksia jotka tekevät hyvistä puolista verraten extrahyviä.
Mäkin ottaisin exän takaisin jos se pyytäis, mutta paree siis olla joutumatta tilanteisiin joissa se pyytäis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksityinen.
Minä odotin 18 vuotta ennen kuin pystyin puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Anonyymisti puhelimessa tai netissä.
Missä netissä voisi olla sellainen palsta ym.? En koe tätä palstaa kovin anonyymiksi, sillä ilmeisesti ainakin ylläpito tai jotkut palstakonkarit tunnistavat minut nopeasti viesteistäni ja alkavat kommentoida ketjuun kaikkea sellaista, että joku ulkopuolinen tuttu voisi pian jopa tunnistaa siviiliminäni niistä. Täällä myös saa todella ilkeitä kommentteja helposti tai ei uskota, että kirjoittaja on tosissaan. Siksipä täällä voi kirjoitella vain joitain hyvin hajanaisia kysymyksiä tai hupiketjuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliisiasemalla. Tärkeintä on saada se kuspää pois niiden lastenkin läheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekä terapeutilla, papilla että väkivaltatyön työntekijöillä on velvollisuus tehdä lasu tarvittaessa. Jos tarvetta ei ole, niin ei niitä kukaan ammattilaistaho lämpimikseen tehtaile.
Jep: lastensuojelun kanssa asioiminen on riesa jo valmiiksi kuormittavassa tilanteessa, mutta jos käy hyvin saa asioida jonkun tuoreen sosionomin kanssa joka lähinnä vaan tuo lapsille joululahjat.
Lasu jättää jälkensä. Itsellä kanssa luottamuspulaa jäänyt turhasta lasuilmoituksesta. En uskalla avata ovea vieraille ja ahdistaa muiden mielipiteet ja arvostelu vaikka tiedänkin olevani riittävän hyvä vanhempi :( Mutta niin. Tällä palstalla sinua tuskin lasulla kiusataan kun anonyymia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis exäni oli liitossamme väkivaltainen ja uhkaili sekä hän on luonteeltaan täysin tunnekylmä valkokauluspsykopaatti. Omat sukulaiseni ovat passiivisia, eivätkä oikein pidä yhteyttä ja omaa uutta kumppania ja juurikaan ystäviäkään minulla ei ole. Ex-mieheni on kaikesta huolimatta ehkä minulle läheisin ei-sukulainen tällä hetkellä. Silti pelkään häntä edelleen. Ja silti unelmissani tavallaan toivoisin, että hän muuttuisi ja jopa voisimme palata yhteen, sillä se olisi ideaalitilanne. Itse otin eron ja hän ei halua enää palata yhteen, joten siltä osin tilanne on melko selvä.
Osa sairautta on toi kuvitelma siitä että sais just sen ihmisen takaisin mutta ilman niitä ominaisuuksia jotka tekevät hyvistä puolista verraten extrahyviä.
Mäkin ottaisin exän takaisin jos se pyytäis, mutta paree siis olla joutumatta tilanteisiin joissa se pyytäis.
Osa sairautta?
Miksi väkivallan uhrista tehdään "sairas", vaikka on ihan luonnollista olla ahdistunut ja traumatisoitunut (olematta silti sairas), jos on väkivallan kohde?
T. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Siis exäni oli liitossamme väkivaltainen ja uhkaili sekä hän on luonteeltaan täysin tunnekylmä valkokauluspsykopaatti. Omat sukulaiseni ovat passiivisia, eivätkä oikein pidä yhteyttä ja omaa uutta kumppania ja juurikaan ystäviäkään minulla ei ole. Ex-mieheni on kaikesta huolimatta ehkä minulle läheisin ei-sukulainen tällä hetkellä. Silti pelkään häntä edelleen. Ja silti unelmissani tavallaan toivoisin, että hän muuttuisi ja jopa voisimme palata yhteen, sillä se olisi ideaalitilanne. Itse otin eron ja hän ei halua enää palata yhteen, joten siltä osin tilanne on melko selvä.
Ymmärrän sinua monella tapaa. Mun lapseni isä oli kuitenkin niinkin paha etten koskaan ottaisi häntä takaisin.
Siltikin elämäni on ajoittain aika kamalaa kokemani väkivallan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anonyymisti puhelimessa tai netissä.
Missä netissä voisi olla sellainen palsta ym.? En koe tätä palstaa kovin anonyymiksi, sillä ilmeisesti ainakin ylläpito tai jotkut palstakonkarit tunnistavat minut nopeasti viesteistäni ja alkavat kommentoida ketjuun kaikkea sellaista, että joku ulkopuolinen tuttu voisi pian jopa tunnistaa siviiliminäni niistä. Täällä myös saa todella ilkeitä kommentteja helposti tai ei uskota, että kirjoittaja on tosissaan. Siksipä täällä voi kirjoitella vain joitain hyvin hajanaisia kysymyksiä tai hupiketjuja.
Nyt pienen nuppitarkistuksen paikka: jos menettelet niin kuin järkevät ihmiset ja muutat tarinan kannalta epäolennaiset seikat tunnistamattomiksi, kuka sinut muka täältä tunnistaa?
Olen sekä täällä että ystävien kanssa puhunut varsin avoimesti kokemastani lähisuhdeväkivallasta, ja en usko että ne joille olen asioista kertonut tosielämässä pystyisivät ikinä yhdistämään juttujani tänne. (Saati sitten että roikkuisivat täällä yhtä paljon kuin minä.)
Vierailija kirjoitti:
Lasu jättää jälkensä. Itsellä kanssa luottamuspulaa jäänyt turhasta lasuilmoituksesta. En uskalla avata ovea vieraille ja ahdistaa muiden mielipiteet ja arvostelu vaikka tiedänkin olevani riittävän hyvä vanhempi :( Mutta niin. Tällä palstalla sinua tuskin lasulla kiusataan kun anonyymia
Levoton väkivallan tai sen uhkan leimaama lapsuusko ei ole ollenkaan haitallista?
Vierailija kirjoitti:
Poliisiasemalla. Tärkeintä on saada se kuspää pois niiden lastenkin läheltä.
Näissä erojutuissa osa ongelmaa onkin juuri siinä, että eron myötä se impulssikontrolliongelmainen tunnekylmä vanhempi saa olla yksinään monta päivää putkeen lasten kanssa. Ennen eroa oli sentään se normaalimpi vanhempi paikalla. ☹
Pelkoenergiallahan nää öykkärit kulkee. Oletkos varma ettei lapsuudessasi ollut kuitenkin jokin juttu..?
Voimia.
Yksityinen psykoterapeutti.