Todelliset eläinystävät eivät ota lemmikkejä!

Juuri näin. Lemmikki otetaan itsekkyydestä.

Lemmikkieläinteollisuus pitäisi kieltää.

Onko ihminen julmin eläin siksikin, että se vangitsee toisen eläimen vain oman viihdytyksensä vuoksi? Eihän muut eläimet tee sellaista🤔.

Oma puolisoni tykkää koirista enemmän kuin kukaan tapaamani ihminen. On kieltäytynyt vahvasti ottamasta omaa koiraa. Muiden koiria hoidetaan tarvittaessa ja silloin mies lenkkeilee niiden kanssa monta tuntia päivässä ja antaa huomiota. Sanoi, ettei voisi ottaa omaa koiraa juuri siksi, että koira tarvitsee niin paljon huomiota ja virikkeitä, johon hänen aikansa ei riitä.

En omista enää koiria itse, en ottanut uutta kun pari vuotta sitten vanhus kuoli munuaistautiin, syytä että työelämä vaatii nykyisiin niin paljon joustoa ettei sinkun koiranpito oikein onnistu.

Mutta en pidä erityisesti koirien pitoa julmana mitenkään oman kokemukseni pohjalta, varsinkaan lemmikeiksi jalostettujen rotujen. Ne on niin kauan olleet ihmisen seurassa ja jalostettu nauttimaan ihmisen seurasata ja ihmisen kanssa tekemisestä, että ne on kaukana villieläimestä joka kuuluisi vapaaseen luontoon. Itselläni on ollut 2 pientä, valkoista seurakoiraa. Kyllä ne vaan nauttivat kovasti pehmeillä tyynyillä makoilusta, sylissä köllimisestä ja muusta "luonnottomasta" tekemisestä. 

Muutenkin luonnon ihannointi on vähän hassua, siis kun usein kuulee tätä että eläinten on aina parempi luonnossa. Luonnossa on nälkää, vilua, sairauksia, petoja, loukkaantumisia joita kukaan ei hoida, loisia, laumoissa kiusaamista jne. Siihen on varmaan ihan syynsä, miksi aikoinaan koiran esi-isät ihan itse asettuivat ihmisyhteisöihin ja hakeutuivat seuraamme. Ne halusivat vaihtaa itse tietyn vapauden turvallisuuteen ja varmaan ravintoon.

Ja todelliset ilmastoaktivistit eivät tee lapsia.

Vierailija kirjoitti:

En omista enää koiria itse, en ottanut uutta kun pari vuotta sitten vanhus kuoli munuaistautiin, syytä että työelämä vaatii nykyisiin niin paljon joustoa ettei sinkun koiranpito oikein onnistu.

Mutta en pidä erityisesti koirien pitoa julmana mitenkään oman kokemukseni pohjalta, varsinkaan lemmikeiksi jalostettujen rotujen. Ne on niin kauan olleet ihmisen seurassa ja jalostettu nauttimaan ihmisen seurasata ja ihmisen kanssa tekemisestä, että ne on kaukana villieläimestä joka kuuluisi vapaaseen luontoon. Itselläni on ollut 2 pientä, valkoista seurakoiraa. Kyllä ne vaan nauttivat kovasti pehmeillä tyynyillä makoilusta, sylissä köllimisestä ja muusta "luonnottomasta" tekemisestä. 

Muutenkin luonnon ihannointi on vähän hassua, siis kun usein kuulee tätä että eläinten on aina parempi luonnossa. Luonnossa on nälkää, vilua, sairauksia, petoja, loukkaantumisia joita kukaan ei hoida, loisia, laumoissa kiusaamista jne. Siihen on varmaan ihan syynsä, miksi aikoinaan koiran esi-isät ihan itse asettuivat ihmisyhteisöihin ja hakeutuivat seuraamme. Ne halusivat vaihtaa itse tietyn vapauden turvallisuuteen ja varmaan ravintoon.

Lemmikiksi jalostetut koirathan juuri kärsivät, kun jalostuksessa on menty ulkonäkö edellä.

Onhan se ihan pähkähullua, että ihminen jalostaa itselleen seuranpitäjän, jalostaa siitä sairauksista kärsivän, sitten pitää vankina sitä sairaaksi jalostamaansa eläintä ja vielä pitää itseään eläinrakkaana. Jos ihminen tekisi noin toiselle ihmiselle, hän sais psykopaatti-diagnoosin.

Piikillekö niiden pitäisi antaa mennä?

Minä en ole yhtään lemmikkiä ottanut itselleni niiden ollessa pentuja. Olen tarjonnut kodin kodinvaihtajille. En ole teettänyt niillä pentuja.

Mikä toimissani on väärin?