Parempi yksin vai parisuhteessa?
Sanonta kuuluu, että parempi yksin, kuin huonossa suhteessa.
Mutta mistä sitten tietää, että suhde on oikeasti huono?
Silloin on selvää, jos on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, pettämistä yms.
Mutta entä jos mitään isoa ei ole, vaan lähinnä pienenpiä "vikoja"?
Esim. omassa nykyisessä parisuhteessa olen monella tapaa tyytymätön :
- mieheni on laiska ( olisi ihanaa, jos olisi puuhakas mies, joka esim. tykkäisi ruuanlaitosta tai vaikka veneilystä).
- hän on köyhä. Välillä mietin, että arki olisi oikeasti helpompaa jos molemmilla olisi kunnon tulot. Ihan normaalit tulot riittää.
- hänellä ei ole sosiaalista verkostoa, ja välit omaan perheeseensä on etäiset. Tuntuu, että meidän sosiaalinen elämä pyörii minun ystävieni ja perheeni varassa.
Mietin, että miten paljon rikkaampaa elämäni olisi jonkun toisen kanssa.
Toisaalta, hyvin suurella todennäköisyydellä en löytäisi ketään, jos tästä lähtisin. Sitten olisin vielä enemmän yksin.
Rakkaudesta en osaa edes sanoa. Joskus sitä oli, mutta en tiedä tunnenko sitä enää. Toisaalta olen realisti, olen varma että pitkissä suhteissa on ihan normaalia että rakkaus muuttuu tällaiseksi kiintymykseksi.
Kommentit (6)
Jos ajatellaan, että lähdet, etkä todennäköisesti löydä useampaan vuoteen uutta miestä. Ei hyviä miehiä joka kulmalla vastaan tule. Eli olet seuraavat vuodet yksin - niin miten elämäsi olisi erilaista? Onko sinullaenemmän rahaa ja ystäviä? Puuhailetko enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Suhde on huono, jos koet, että yksin olo olisi vähintääkin ok ellei parempaakin elämää.
Hmm. Toisaalta lähes kaikkiin pitkiin suhteisiin kuuluu ajanjaksoja, jolloin suhte tuntuu tuolla kriteerillä huonolta. Pitäisikö silloin heti häipyä? Oma kokemus ainakin on että kun vaan sinnittelee vaikeiden aikojen yli niin lopulta paranee taas. Joskus nämä "en rakasta ja huono suhde" vaiheet eivät edes johdu kumppanista vaikka häneen projisoidaankin vaan esim. omasta ikäkausikriisistä joka oireilee tyytymättömänä. Aika moni heittää keski-iän kriisissä suhteen menemään ja aika moni sitä sitten katuukin.
No sun suhde vaikuttaa huonolta, koska ainut syy minkä keksit yhdessäoloonne on se, ettet löytäisi ketään muuta tilalle. Pidät miestäsi hätävara-ratkaisuna, koska et osaa olla yksin.
Tuo "yksin parempi kuin huonossa suhteessa" on kaksipiippuinen juttu.
Kun olet siinä huonossa suhteessa (jossa ei väkivaltaa, henkistä alistamista tms. oikeasti vahingollista), ajattelet helposti, että "parempi olisi yksin".
Kun siten OLET yksin, pitkään, alat ajattelemaan, että kyllä parisuhde kumminkin olisi mukavampi, vaikka ei olisi suuria tunteitakaan. Ihan kumppanuus riittäisi.
Näin se vaan menee.
Miespuolisena tarvitsee vain sanoa ne viisi pelottavaa kirjainta, niin naiset kavahtavat heti takajaloilleen :D kuitenkaan mitään syytä tai selitystä en ole vielä ikinä tämmöiselle käyttäytymiselle saanut.
Suhde on huono, jos koet, että yksin olo olisi vähintääkin ok ellei parempaakin elämää.