Miten kukaan pystyy katsomaan mitään luonto-ohjelmia koskaan kun aina niissä tapetaan joku tai paritellaan?

Mielummin katselen niitä koko päivän, kun jotain reality ohjelmia. Ei kiinnosta juuri mikään muu mitä nykyään tvstä tarjoillaan.

Luonnon kulkuun ei parane paljon puuttua, mutta itseäni kiusaa ohjelmat jossa seurataan kituvaa eläintä. Usein on kyse pienestä hoidettavasta haitasta , hoitamattomana eläin kituu ja lopulta kuolee.

Päiväkausia kuvausryhmä seuraa tilannetta, eikä mitään tehdä. 

Eläimet tappavat syödäkseen ja parittelevat lisääntyäkseen. Eläimet loppuisivat nopeasti jos lopettaisivat jommankumman.

Siinähän tehdään uusia eläimiä syötyjen tilalle - kyllä eläimet ovat nokkelia.

Joskus nuo kirjaimelliset elämän ja kuoleman väännöt saavat vähän koomisiakin sävyjä.

Avarassa luonnossa esitettiin kerran jossain Yhdysvaltojen kansallispuistossa (ehkä Yellowstone) kuvattu dokumentti. Biisoneilla pukkasi kiima-aikaa päälle ja yksi urosbiisoni varsinkin tuntui olevan päättäväinen sen suhteen, että karvakukkaroa on saatava. Tyyppi tappeli kaksi viikkoa muiden urosten kanssa eikä edes malttanut syödä tai nukkua kunnolla siinä välissä. Kun biisoni viimein saavutti kolmospesän ja The Akti toteutui, oli se tappeluiden ja huonojen elämäntapojen uuvuttamalle eläimelle niin suuri rasitus, että tämä heitti veivinsä heti, kun oli saanut vetäistyä elimensä pihalle.

En sentään kehdannut nauraa, eläinrakas kun olen. Mutta onhan se ihan lohdullista ajatella, että toinen saa kuolla onnellisena ja tärkeimmän tavoitteensa toteuttaneena.

Eli ne eivät eroa muista telkkariohjelmista mitenkään.

Et taida pystyä katsella muitakaan ohjelmia kun niissäkin paritellaan ja peitto heiluu ja viina virtaa

Itken aina kun eläindokumentissa joku eläin syödään toisen toimesta tai jokin eläin on vammautunut ja kuolee hitaan kuoleman jossain aavikon paahteessa :( En voi tälle mitään.

Minä ainakin sanon lapsille kun kysyvät ”mitä

noi tekee?” kun luontoelokuvien eläimet parittelevat, että ”ne painivat”. Asia on ollut aivan ”jaahas”-juttu eikä ole kiinnostanut lapsia sen enempää.

Syömistilanteissa taas laittavat silmiään kiinni tms jos on liian kurjaa. Toisaalta jutellaan aina yhdessä myös siitä että vaikka pikkuinen gaselli jäi nyt leijonan suuhun niin leijonan pikkuinen pentu olisi sitä ilman kuollut. Eli mielestäni lapsille ihan sopivaa elämän tarkastelua.

Meillä siis katsotaan aina Avarat Luonnot ym. Kasvattaa lapsia myös kunnioittamaan ympäristöä.

Katson juuri YLEltä Maailman mahtavimmat joet -sarjaa ja se olisi muuten ihan OK, mutta tuo mieslukija/kertoja. Grrrrrr. Antakaan takaisin kylmänasialliset kertojaäänet! Mitä useamman jakson katsoo, sitä enemmän alkaa ketuttamaan tuo teennäinen esittäminen yhdistettynä matalaan seksikästä ilmeisesti tavoittelevaan ääneen ja dramatiikkaan.

Vain ohuesti piilotettua nautintoa, kun munavarkaat syövät kaikki krokotiili-mamman vartioimat munat:

everything's gone (dramaattinen tauko)

every (dramaattinen tauko)

single (dramaattinen tauko)

onehhhhhh (dramaattinen tauko).

Ja tuo hhhhh, melkein joka helkatin lauseen loppuun. 'And the fight is oväääähhhhh. '