Elämänkriisit ja 6 v kakkaa housuun?

Tuhriminen on olemukseltaan monisyinen. Joskus taustalla voivat olla erilaiset ruumiilliset sairaudet, joskus peräaukon haavauma tai ripuli. Usein tuhriminen on osin psyykkisperäistä. Se voi olla ulostamiseen tai WC-pyttyyn liittyvää pelkoa, joskus taustalla olevan masentuneisuuden oire, joskus elämäntilanteeseen liittyvä regressiivinen oire (palaaminen pikkulapsen asteelle), joskus keino ilmaista omaa uhmaa.

Jos tuhriminen on usein toistuvaa ja jatkuvaa, ongelman vuoksi kannattaa aina kääntyä lastenlääkärin tai lastenpsykiatrin puoleen. Ongelman taustalla voi olla jokin hoitamaton ruumiillinen tai psykiatrinen sairaus. Tuhrimista voidaan useimmiten olennaisesti lievittää erilaisilla käyttäytymisterapeuttisilla keinoilla.

Terveyskirjasto - Lapsen tuhriminen

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

mt-juttuja, lasten psykiatrille, palkinnot tms eivät auta.

Tuttua. Älä kiinnitä huomiota, ei tarvitse haukkua tai houkutella tavasta pois , ei lapsi tee tätä tahallaan, pese peppu ja puhtaat vaatteet. Kuukausi on tosi lyhyt aika ja jos on tapahtunut isoja muutoksia, niin tietysti lapsi niihin reagoi, jokainen tavallaan. Mä odottaisin ihan rauhassa mihin tilanne etenee.

Olisi kiva tietää, kuinka pitkään tämä voi jatkua? ap

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää, kuinka pitkään tämä voi jatkua? ap

Vuosia, jos lapsi ei saa oikeanlaista apua, vaatii vanhemmilta suurta rehellisyyttä.

Tosi kurja tilanne. Eikö eroa voinut lykätä kun oli jo niin paljon muita muutoksia lapsen elämässä?

Kannattaisi hakeutua psykiatrin juttusille.

Onko lapsi saanut apua kaikkiin muutoksiin ja niiden käsittelyyn?

Mies halusi eron asap, eipä sille mitään voinut. Itsekään en olisi halunnut eroa tähän kohtaan. ap

Terapiaa tarvitsee. Jos kyseessä regressio niin voi olla tunne että ei hallitse elämäänsä ja tarvitsee hoivaa niin kuin vauvana. Elämältä on pudonnut pohja.

Nyt kun on Joululoma niin ota yöksi viereesi nukkumaan ja pidä paljon sylissä. Silittele ja Hiero jalkoja. Juttele ikätasoisesti. Vahvista ajatusta että sinä pidät hänestä huolta ja vahvista sitä että te selviätte.

Surkaa yhdessä.jos surettaa, kaikki tunteet sallittuja.

On kokemusta vastaavasta tilanteesta (taustalla ero yms.). Pojalla tuli tuhrimista housuihin lähes koko eskarin kevään. Tämä tapahtui yleensä iltapäivähoidon aikaan. Eskarin jälkeen tämä loppui, mutta yökastelu jatkui suht säännöllisenä vielä melkein 9-vuotiaaksi. Vieläkin saattaa tulla joskus harvoin pieniä vahinkoja öisin, vaikka on jo reilusti yli kymmenen.

Minulla 4v lapsi, erottu jo lapsen ollessa vauva. Silti reagoi tapaamisiin etävanhemmalla niin, että niiden jälkeen saattaa olla hyvin vauvamaista käytöstä, pitkään tuli esim pissa tai kakka housuun näiden tapaamisten jälkeen. Vielä tänä syksynä.

Erityisesti, jos etällä joutunut tapaamaan vieraampia ihmisiä, niin tuota esiintyy. Samoin öisiä kauhukohtauksia, joiden aikana voi kirkua 2h putkeen. Itkuisuutta päivällä. Jne.

Voi olla tosi vaikea saada terapia-apua erolapselle. Me ei saatu neuvolan kautta, koska kuulemma erolapset aina oireilee. Eikä yksityisen kautta, koska psykiatri sanoi, että pelkää joutuvansa oikeuteen todistajaksi, niin käy kuulemma usein avioerolasten kanssa. Aika yksin näiden asioiden kanssa jää.

Minulla oli tuota kouluikäisenäkin.

Halusin vain tuottaa vanhemmille pettymystä. Omat vanhempani aloittivat koulutukseni ja "preppaamiseni" heti kun opin puhumaan. Minut opetettiin lukemaan puoliväkisin jo kun olin kahden tai kolmen vanha.

Myöhemmin aloin vastustaa onnistumisia. Huomasin että saan enemmän reaktioita ja huomiota kun epäonnistun. Kakkaaminen housuun oli todella tärkeä ja tehokas keino epäonnistua vanhempien silmissä.

Myöhemmin huomasin että tyhmää näyttelemällä saa vielä enemmän huomiota. Koulu oli täynnä mahdollisuuksia epäonnistua vaikka missä. Toisinaan kun kyllästyin epäonnistumiseen niin hoidin asiat kuten muutkin. Esimerkiksi kelloa en virallisesti osanut vielä 15-vuotiaanakaan vanhemmilleni.

Hiljaa sisimmissäni kyllä tiesin ajan.

Nykyään teen tätä lähinnä lähipiirille ja vaimolle joskus vahingossa.

Tuotan heille pettymyksiä ja annan itsestäni lähes kehitysvammaisen kuvan. En halua ihmisiä lähelleni ja usein ihmiset kaikkoavat ympäriltä kun alan esittämään vähän yksinkertaista.

Vaimoni ei oikein ymmärrä, kun hänelle kuitenkin olen paljastanut parhaimmat piirteeni. Hänelle homma menee yli ymmärryksen. Saatan aina sanoa että kännin piikkiin voi laittaa. Tai että "alkoholi ei oikein sovi minulle".

Minulla on jopa aski tupakkaa jota pistän palamaan, kun tiedän että joukossa on ihmisiä jotka pitävät tupakoijia toisenluokan kansalaisina. Haluan tuottaa heillekin nautinnon vihata ja tuntea ylemmyyttä minua kohtaan. Tuskin he haluavat enää olla tekemisissä luuserin kanssa.

Saan aivan uskomattomia fiiliksiä tuottaessani pettymyksiä.

Saatan kiroilla ja käyttäytyä roskamaisesti. Housuun kakkailun lopetin jo seitsemännellä luokalla.

Kävin pitkään tutkimuksisssa että onko ruuansulatuksessani jotain vikaa. Vanhempani olivat äärimmäisen huolestuneita.

Oikeastaan olen vain niin superälykäs että minua ei olisi kannattanut rasittaa liikaa ja sain tälläisen trauman tai tavan reagoida suorituskeskeiseen ympäristöön negatiivisesti.

En ole vieläkään hankkinut toisen asteen koulutusta, vaikka olen superälykäs.

Kakkaaminen housuun muiden nähden kiinnostaa edelleen. Saisin hävetä ja läheiseni saisivat hävetä minua. Kenties kaikki rakkaat jättäisivät minua ja saisin olla rauhassa, eikä kukaan enää vaatisi minua suorittamaan tätä elämää.

Saan eniten onnistumisen tunteita siinä että epäonnistun muiden silmissä.

Salaa haaveilen kodittomuudesta.