Joku haluaa sinulta tavaran ja sanoo sen. Miten suhtaudut?

Enpä voi sanoa että olisi tuollaisia läheisiä, onneksi kai... Vaikka olisihan tuo kätevä tapa päästä eroon tarpeettomasta tavarasta.

Onneksi ei ole. Tytär toki kerran sanoi, että haluaa yhden antiikkikannuni sitten kun kuolen. Annoin kannun tyttärelle, ettei hänen tarvi mun kuolemaa odotella.

Jos en voi antaa, vastaan että en voi sitä antaa tai en sitä ole sinulle ole antamassa tms.

Ei ole tuttavia tai sukulaisia jotka olisivat jatkuvasti käsiojossa.

Veljeni lapsi (9 v.) on vähän tuollainen, mutta ihan mielelläni annan hänelle haluamansa tavarat (viimeksi posliinikissa, lankakerä ja suklaarasia) tai jos tarvitsen jonkin tavaran välttämättä itse, niin sanon että sitä et saa, koska tarvitsen sitä. Aikuiselta en ehkä samanlaista käytöstä suvaitsisi.

Eli tämä on täysin epänormaalia?. Äidilläni ja minun perheelläni on samanlainen elintaso eli ei ole siitäkään kyse.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Eli tämä on täysin epänormaalia?. Äidilläni ja minun perheelläni on samanlainen elintaso eli ei ole siitäkään kyse.

Ap.

Onko äiti aina käyttäytynyt noin, vai onko höpsähtänyt vanhemmiten?

No ei ole normaalia tuollainen kerjääminen! Jos multa suoraan kysyttäis ”saanko?”, vastaisin yhtä suoraan ”et”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tämä on täysin epänormaalia?. Äidilläni ja minun perheelläni on samanlainen elintaso eli ei ole siitäkään kyse.

Ap.

Onko äiti aina käyttäytynyt noin, vai onko höpsähtänyt vanhemmiten?

Luulen, että aina, mutta en ole kiinnittänyt siihen huomiota ennenkuin jouduin itse sen kohteeksi. Hänellä on vähän ystäviä, joka tietysti voisi selittyä juuri tällaisella käytöksellä. Itse mietin, että yleensä ihmiset (kuten jo minäkin) yrittävät olla haalimatta liikaa tavaraa, kun on jo kaikkea. Miksi yli 70-vuotias haluaa aina vaan lisää. No, omapahan on ongelmani, mutta kiitos kommenteista, jotka pistävät tätä outoa käytöstä oikeisiin raameihin.

Ap.

Minulla on yksi ystävä joka välillä tekee tuota. Hän saattaa vierailun jälkeen soittaa ja kysyä jostain näkemästään esineestä että tarvitsemmeko sitä oikeasti, hän voisi ottaa. Pidän tätä todella törkeänä käytöksenä.

Sama ystävä on myös taipuvainen lokkeiluun, kai tämäkin on osa sitä. Olen ymmärtänyt että hän olettaa kaikkien muiden olevan varakkaampia (vaikka itsekin on yli keskipalkkainen) ja ajattelee että yhteisissä jutuissa muiden kuuluisi maksaa siksi hänenkin osuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Jos en voi antaa, vastaan että en voi sitä antaa tai en sitä ole sinulle ole antamassa tms.

Näin minäkin toimisin. Jos jotain itselleni tarpeetonta pyytäisi, saattaisin antaa. Mutta eihän tuo kovin asiallista käytöstä ole. Vastaavaan en ole muistaakseni koskaan törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tämä on täysin epänormaalia?. Äidilläni ja minun perheelläni on samanlainen elintaso eli ei ole siitäkään kyse.

Ap.

Onko äiti aina käyttäytynyt noin, vai onko höpsähtänyt vanhemmiten?

Luulen, että aina, mutta en ole kiinnittänyt siihen huomiota ennenkuin jouduin itse sen kohteeksi. Hänellä on vähän ystäviä, joka tietysti voisi selittyä juuri tällaisella käytöksellä. Itse mietin, että yleensä ihmiset (kuten jo minäkin) yrittävät olla haalimatta liikaa tavaraa, kun on jo kaikkea. Miksi yli 70-vuotias haluaa aina vaan lisää. No, omapahan on ongelmani, mutta kiitos kommenteista, jotka pistävät tätä outoa käytöstä oikeisiin raameihin.

Ap.

Eihän toi nyt sinänsä vakava ongelma ole. Koita ottaa ihan huumorilla. T: Antiikkikannunsa antanut

Voisko olla että sanoo vitsilläkin?

Mun äiti aika usein antaa mulle jotain tavaroita, usein kieltäydynkin. Esim tarvitsetko tällaista laukkua, olisi t-paita jota en käytä, ottaisitko tällaisia astioita... Ja useasti on tuonut tuliaisia ulkomailta. Viimeksi kylässä kysyin olisko hänellä nappeja mun ompeluprojektiin, ihan ettei tarvi vaivalla lähtee ostamaan kalliita nappeja kaupasta kun monella sellaisia on tarpeettomana johonkin hamstrattu. Niin että koska hänen käytös on tuollaista, niin siksi itsekin kyselen. Jos jollain kaverilla olis jotain mitä haluaisin, niin en tietenkään kehtaa kysyä, mutta jos epäilen että hän haluaisi siitä eroon niin saattaisin kysyä ja tarjota toki maksua myös.

Istuin kerran matkalla junassa ja natustin siinä karkkeja. Viistosti vastapäätä käytävän toisella puolella istui joku nuori mies, joka hymyili minulle ja viittoi että antaisin hänellekin karkin. Lausuin vain yhden sanan: ei, enkä selitellyt päälle mitään. Mies näytti häkeltyneeltä, eikä ottanut kontaktia loppumatkan ajan.

Vastaako tuo kysymykseesi?

Vierailija kirjoitti:

Istuin kerran matkalla junassa ja natustin siinä karkkeja. Viistosti vastapäätä käytävän toisella puolella istui joku nuori mies, joka hymyili minulle ja viittoi että antaisin hänellekin karkin. Lausuin vain yhden sanan: ei, enkä selitellyt päälle mitään. Mies näytti häkeltyneeltä, eikä ottanut kontaktia loppumatkan ajan.

Vastaako tuo kysymykseesi?

Hauska kuvitella tämä :D

Jos minulta pyydettäisiin jotain mitä en oikeasti tarvitse, sanoisin että sen kun viet. Mutta tarpeellisesta sanoisin että et saa.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni lapsi (9 v.) on vähän tuollainen, mutta ihan mielelläni annan hänelle haluamansa tavarat (viimeksi posliinikissa, lankakerä ja suklaarasia) tai jos tarvitsen jonkin tavaran välttämättä itse, niin sanon että sitä et saa, koska tarvitsen sitä. Aikuiselta en ehkä samanlaista käytöstä suvaitsisi.

Ehkä voisi alkaa 9-vuotiaastakin pikkuhiljaa koulimaan pois tuollaista tapaa. Eihän kerjääminen ole kohteliasta käytöstä lapseltakaan ja 9v ei ole enää ihan pikkulapsi.

Minulle tuli kanssa mieleen, että se on ehkä vitsailua. Ja itse myös tulkitsisin tuollaisen lähtökohtaisesti vitsiksi.

Joskus joku tuntemani ihminen on sanonut jotain tuollaista, mutta ihan vain satunnaisesti, ja se on ollut vitsi. Sanoja tavallaan harmittelee, ettei hänellä ole samanlaista, ja "anna tämä mulle?" on retorinen kysymys. Tilanteet ovat olleet sellaisia, että olen vain naurahtanut tai sanonut "joo, tämä on tosi kiva".

Ei toisilta pyydetä yleensä mitään.