Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri ärsyttää
17.12.2019 |
Kyseessä siis ekaluokkalaiset tytöt. Omani ei ole mikään enkeli tietenkään, mutta huomattavasti kurinalaisempi ja vastuullisempi kuin tämä kaverinsa. Kaveri käyttäytyy periaatteessa ihan kivasti, mutta aina kun tulee kylään, alkaa kärttämään herkkuja ja yrittää usuttaa lastani rikkomaan sääntöjä. Esim. tänään kielsin menemästä meidän vanhempien makkariin, ja eikös hetken päästä kaveri ole suputtamassa lapseni korvaan että menisivät pomppimaan sängyllemme! Onneksi lapseni osaa sanoa "ei", ja niin sanoi nytkin.
Meillä on tuossa joulukuusen ympärillä muutama paketti, niitäkin tämä kaveri olisi halunnut avata. Eiväthän ne lahjat edes olleet hänelle!! Usein kärttää ruokaa ja herkkuja, saattaa todeta kesken leikkiä että "nyt vois olla herkkutauko". Viimeksi myös valitti kun tarjosin jotain ei-niin-mieleistä ja ehdotteli tilalle parempaa...
Vanhempansa ovat kummallisia, luikkivat pakoon jos heitä näkee. Yhteystiedot on vaihdettu, mutta nekin oudolla tavalla, eivätkä vanhemmat koskaan vastaa puheluihini tai soita itsekään (vaan ilmestyvät oven taakse jos tulee jotain).
Kommentit (22)
Itse olin samanlainen pienenä. Tykkäsin jekuista ja herkuista. Ja vanhempani myös täysin erakkoja. Ei ole oppinut käytöstapoja?
Enpä tiedä mitä tehdä. Älä nolaa lasta mutta selitä jämäkästi ja asiallisesti talonne säännöt. Oppii hän huomaavaisemmaksi varmaan ajan kanssa. Itse olen aikuisena nyt tosi huomaavainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, en varmaan voikaan. Olisikohan parempi jos jatkossa rajoittaisin tuon kaverin sisälle tulemista, ja patistaisin leikkimään ulkona? ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, en varmaan voikaan. Olisikohan parempi jos jatkossa rajoittaisin tuon kaverin sisälle tulemista, ja patistaisin leikkimään ulkona? ap
Aika kurjaa. Etkö mitenkään muuten osaa ratkaista asiaa?
En tajua miten en pärjää pienelle lapselle. Sano jämäkästi miten asiat ovat. Kokemukseni mukaan ainakin puolet lapsista testaa tällä tavalla. Sitten kun auktoriteetti on selvä, perseily loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, en varmaan voikaan. Olisikohan parempi jos jatkossa rajoittaisin tuon kaverin sisälle tulemista, ja patistaisin leikkimään ulkona? ap
Aika kurjaa. Etkö mitenkään muuten osaa ratkaista asiaa?
Tämän saman lapsen kanssa on väännetty koko syksy samoista asioista. Ihan pokkana ilmoittaa, sen jälkeen kun on kysellyt miksei joku kieltämäni juttu käy, että "ei mua haittaa jos siellä on sotkuista" (noin esimerkiksi tuohon makkarijuttuun, sanoin että siivous siellä kesken). Mitä olen vanhempiaan sen vähän seurannut, niin eivät kiellä lapseltaan ilmeisesti mitään. Usein tyttö ilmestyy alkuillasta ovemme taakse ilman varoitusta, ja sitten näen ikkunasta että vanhempansa odottelevat syrjemmällä (sen sijaan että olisivat esim. soittaneet tai laittaneet viestiä että saako tyttö tulla kylään). Lähtevät siitä sitten jonkin ajan päästä jos lapsensa jää meille leikkimään.
Tyttö ehdottelee jatkuvasti että voisi tulla meidän kanssa kauppaan, samoin pitäisi päästä autokyydillä jonnekin vain siksi että tykkää istua autossa. Olen ystävällisesti mutta päättäväisesti suhtautunut näihin pyyntöihin kieltävästi, mutta ei tuota tulosta. Ymmärtäisin tämmöiset pyynnöt vaikkapa päiväkoti-ikäiseltä mutta en tiedä onko enää ekaluokkalaiselle normaalin käytöksen rajoissa tuollainen? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tavalliselta ekaluokkalaisesta. Meidän lapsen kaverit tuntuu olevan ihan samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten en pärjää pienelle lapselle. Sano jämäkästi miten asiat ovat. Kokemukseni mukaan ainakin puolet lapsista testaa tällä tavalla. Sitten kun auktoriteetti on selvä, perseily loppuu.
En ehkä ymmärrä tätä käytöstä koska olen sitä ikäluokkaa, jolle oli itsestäänselvyys käyttäytyä kauniisti kun oltiin kylässä. Siihen olen pyrkinyt omaakin lastani opettamaan. Mielestäni olen ihan tarpeeksi päättäväinen sanoissani, mutta en jaksaisi alkaa raskaan päivän päätteeksi jankkaamaan ja perustelemaan omassa kodissani samoista asioista useamman kerran viikossa. Lapsella on kyllä kavereita jotka ymmärtävät ilmankin, tämä yksi vaan ei. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän koti, teidän säännöt. Miten se voi olla vaikeaa? Jos ne eivät hänelle sovi, niin voivoi. On sanottava riittävän tiukasti, mikä sopii, mikä ei.
Toi sen kaveri on aika vitun läski vrm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras jos voit vahtia ja ohjata käytöstä kotona muuten vie lapsesi pahoille teille ulkona
Vierailija kirjoitti:
Paras jos voit vahtia ja ohjata käytöstä kotona muuten vie lapsesi pahoille teille ulkona
Tätä en tullutkaan ajatelleeksi, hyvä huomio.
Ja en tosiaan oleta että ekaluokkalainen olisi täydellinen käytöstavoiltaan, ei omanikaan varmasti ole. Siitä ei nyt ole kyse. Tytön kanssa on kivojakin hetkiä. Mutta tämä jatkuva "haastaminen" rasittaa. Lisäksi on tosiaan persoonaltaan rajattoman oloinen, mikä on raskasta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tavalliselta ekaluokkalaisesta. Meidän lapsen kaverit tuntuu olevan ihan samanlaisia.
Miten jaksat/jaksatte tuollaista? Ihan mielenkiinnosta. Olen itse tottunut vastaavaan käytökseen ehkä niiltä päiväkoti-ikäisiltä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten en pärjää pienelle lapselle. Sano jämäkästi miten asiat ovat. Kokemukseni mukaan ainakin puolet lapsista testaa tällä tavalla. Sitten kun auktoriteetti on selvä, perseily loppuu.
En ehkä ymmärrä tätä käytöstä koska olen sitä ikäluokkaa, jolle oli itsestäänselvyys käyttäytyä kauniisti kun oltiin kylässä. Siihen olen pyrkinyt omaakin lastani opettamaan. Mielestäni olen ihan tarpeeksi päättäväinen sanoissani, mutta en jaksaisi alkaa raskaan päivän päätteeksi jankkaamaan ja perustelemaan omassa kodissani samoista asioista useamman kerran viikossa. Lapsella on kyllä kavereita jotka ymmärtävät ilmankin, tämä yksi vaan ei. ap
No eihän sinun tarvi perustella mitenkään. Yhden kerran voit sanoa nätisti, sitten jo hiukan napakammin, mutta jos ei sittenkään usko, voit surutta ärähtää riittävällä volyymilla. Sano vaikka, että mikä tässä on niin vaikea käsittää. Ja että kylään tullaan vasta sitten, kun on ensin kysytty sopiiko edes. Tuskin lapsesikaan ihan varauksettoman ihastunut kaverin kyläilyistä on, jos hän päättää, mitä tehdään.
Älä ole kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten en pärjää pienelle lapselle. Sano jämäkästi miten asiat ovat. Kokemukseni mukaan ainakin puolet lapsista testaa tällä tavalla. Sitten kun auktoriteetti on selvä, perseily loppuu.
En ehkä ymmärrä tätä käytöstä koska olen sitä ikäluokkaa, jolle oli itsestäänselvyys käyttäytyä kauniisti kun oltiin kylässä. Siihen olen pyrkinyt omaakin lastani opettamaan. Mielestäni olen ihan tarpeeksi päättäväinen sanoissani, mutta en jaksaisi alkaa raskaan päivän päätteeksi jankkaamaan ja perustelemaan omassa kodissani samoista asioista useamman kerran viikossa. Lapsella on kyllä kavereita jotka ymmärtävät ilmankin, tämä yksi vaan ei. ap
No eihän sinun tarvi perustella mitenkään. Yhden kerran voit sanoa nätisti, sitten jo hiukan napakammin, mutta jos ei sittenkään usko, voit surutta ärähtää riittävällä volyymilla. Sano vaikka, että mikä tässä on niin vaikea käsittää. Ja että kylään tullaan vasta sitten, kun on ensin kysytty sopiiko edes. Tuskin lapsesikaan ihan varauksettoman ihastunut kaverin kyläilyistä on, jos hän päättää, mitä tehdään.
Älä ole kynnysmatto.
Jep, pitää oikeasti suutahtaa jos ei usko. Ja käsket soittamaan ensin. Ja selität myös miksi joku asia ei käy. Ihan että toisten kotona pitää kunnioittaa heidän sääntöjä tai muuten ihmisiä alkaa ärsyttää. Ja juokse ne vanhemmat kiinni jos ei usko että pitää soittaa ja sano se
Muista silti myös ettei ole varsinaisesti lapsen vika kun kasvatettu noin. Mutta ole silti jämäkkä
Voit myös kieltää kyläilyt jos se käytös ei vaan lopu.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten en pärjää pienelle lapselle. Sano jämäkästi miten asiat ovat. Kokemukseni mukaan ainakin puolet lapsista testaa tällä tavalla. Sitten kun auktoriteetti on selvä, perseily loppuu.
Puolet? Mulla on viidesluokkalainen poika. Lähes kaikki sen kavereista ovat olleet todella mukavia, paitsi yksi, joka on tuollainen ärsyttävä haastaja vieläkin. Siihen ei tehoa kuin kovat uhkaukset (pitää lähteä pois jos ei kotimme sääntöjä kiinnosta noudattaa). Pari kertaa on lähtenytkin. Juuri rajattoman oloinen ja todella rasittava, joka testaa noita rajoja jatkuvasti ja epäkunnioittaa auktoriteetteja. Välillä on mukavakin vähän aikaa, jos on oikein rauhallinen tilanne.
Ehkä lapsessa ärsyttää jokin muukin. Kuulostaa näin äkkiseltään melko tyypilliseltä nykyajan lapselta. Auktoriteetit on kyseenalaistettava ja aina minäminä etusijalla. Jämäkällä otteella kyllä oppii talon tavat, mutta jos näytät turhautumisesi, on hän ikään kuin voittanut pelin ja jatkaa sitä niin kauan kun suinkin sallit.
Olen ehkä itse sitten tottunut näihin huonotapaisiin, kun en lainkaan ylläty pyynnöistä päästä mukaan kauppaan. Monet perheet ottavat kavereita mukaan kaikkialle, jopa lomamatkoille. Näin ei ollut omassa nuoruudessani mutta nykyään se taitaa olla aika tavallista. Ei 7-vuotias ehkä tajua, missä menee teidän perheen rajat, kun niitä rajoja rikotaan ympärillä koko ajan.
Omassa nuoruudessani se huonokäytöksinen kaveri meni itse ruokakaapeille, tutki vaatehuoneet ja kaapit ja kaivoi esiin kaikkea, mikä kiinnosti. Ei ollut koskaan oppinut perheiden rajoja, kun omassa perheessä kaikki oli kiellettyä ja muissa perheissä sitten vain yllättäen osa, mutta kasvoi ihan loistavaksi yhteiskunnan jäseneksi ja varsin kohteliaaksi aikuiseksi.
Joskus vain pitää jaksaa vääntää myös niiden vieraidenkin lasten kanssa ja näyttää samalla omalle lapselle mallia siitä, miten kaikkea ei tarvitse hyväksyä.
mouses kirjoitti:
ikävä kyllä et voi valita lapsen kavereita.
No ikävä kyllä voin valita kenet kotiini päästän ja tämä kaveri ei tule enää.
ikävä kyllä et voi valita lapsen kavereita.