Onko sinulla varaa hoitaa ja ruokkia lemmikkisi itse?

On. Lahjoitan myös monta kertaa vuodessa paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle kissanruokaa sun muuta tarpeellista.

Joo, aina mennään eläinten leipäjonoon koiran kanssa resupekan näköisinä molemmat, saadaan vielä extra-kassi ruokaa mukaan.

Minulla meni koiraan 25e/kk kun vielä oli koira. Mielestäni ei ole paljon. Aina pitää huolehtia että eläin saa ruokaa ja sillä on mitä tarvitsee, vaikka omistaja olisi vähävarainen.

Tietenkin on. Ennemmin tingin omasta ruostani jos pakko on.

Tietenkin on. En ottaisi lemmikkiä jos sen ylläpitoon ei olisi varaa ja laitan jatkuvasti rahaa säästöön jos tulee yllättäviä menoja tai jos hetkeen ei tulisi rahaa. Se eläin on kuitenkin viaton eikä saisi kärsiä siitä jos mulla ei ole rahaa.

Todellakin on. 

Irvokas juttu tällainen eläinten "leipäjono". Jos ei ole varaa ruokkia koiraansa/kissaansa, niin sitten siitä pitää luopua. 

Ja niin köyhää kai ei ole olemassakaan, ettei ruokaa eläimelle löydä. Koirahan voi syödä vaikka mitä tahansa jätettä. Eihän se hyvää tee koirallekaan pidemmän päälle, mutta näin. 

Ei kai sitä rahaa kovin paljon jää käteen, kun rotukoiran tai kolme ostaa. Jutun opiskelija omistaa 1000 euroa maksavan koiran.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä rahaa kovin paljon jää käteen, kun rotukoiran tai kolme ostaa. Jutun opiskelija omistaa 1000 euroa maksavan koiran.

Samanlaista ruokaa se rotukoira syö ku seropikin. Puuilossa 15kg säkki natuja maksaa 18,90e. Ei pitäisi olla kallista opiskelijallekaan.

Se mikä mua eniten huolettaa, ei ole se että miten köyhät saavat lemmikkinsä ruokittua, vaan miten maksavat yllättävät eläinlääkärilaskut? Jätetäänkö vaan käymättä lekurissa ja annetaan missejen ja jeppejen kärsiä, vai löytyykö tarvittaessa vaikkapa eutanasiaan syövän edetessä se pari satkua? Itse en pitäisi lemmikkiä työttömänä juuri tämän vuoksi. Jo työssäkäyävänä tekee tiukkaa maksaa terveystarkastuksia, hammaskivenpoistoja sun muita.

Eläinlääkärikäynnit on todella kalliita, joten ei taida tulevaisuudessa olla varaa enää olla kuin sijaiskoti.

Elämäntilanteet muuttuvat, mutta lemmikki pysyy. Hyvinä vuosina hankittu koira on läsnä myös jos vaikka iskee masennus, tai syöpä, tai avioero mullistaa arjen. Lemmikki voi olla se ainoa asia joka pakottaa joka päivä ylös ja ulos, tai istuu sylissä kaipaamassa hellimistä. 

Täällä Englannissa useimmilla kodittomilla on koira. Voin kuvitella että koiran vankkumaton ystävyys tekee paljon hyvää ihmiselle jolla ei ole mitään muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Elämäntilanteet muuttuvat, mutta lemmikki pysyy. Hyvinä vuosina hankittu koira on läsnä myös jos vaikka iskee masennus, tai syöpä, tai avioero mullistaa arjen. Lemmikki voi olla se ainoa asia joka pakottaa joka päivä ylös ja ulos, tai istuu sylissä kaipaamassa hellimistä. 

Täällä Englannissa useimmilla kodittomilla on koira. Voin kuvitella että koiran vankkumaton ystävyys tekee paljon hyvää ihmiselle jolla ei ole mitään muuta. 

Mutta lemmikillekin voi tulla sairauksia, syöpää, hammassyöpymiä, kiliprauhasoireita, virtsakiviä... monenmoista äärimmäisen kivuliasta ja tuskallista vaivaa. Millä köyhä hoitaa eläinlääkärissä lemmikkinsä kuntoon? Ihmisen tarkoitus on pitää huolta lemmikistä, ei toisinpäin. Eläin on kuin pieni lapsi, joka tarvitsee paljon hoivaa ja rakkautta. Ja johon menee paljon rahaa. Lemmikkieläin on suuri vastuu. Myös rahallisesti.

Nuorella kissallani todettiin erittäin kivulias hammassyöpymäsairaus ja useita hampaita jouduttiin poistamaan mahdollisimman nopeasti kipujen vuoksi. Lasku oli 700 euroa. Miten olisin työttömänä voinut hoitaa rakkaani kuntoon?

Vain meillä on tällainen jäätävä hyysäämiskulttuuri. Eläintä on aina kohdeltava hyvin, mutta nyt hiukan konkretiaa ajatteluun. Rescue-koira on varmasti paremmassa hoidossa köyhälläkin ihmisellä kuin kadulla hylättynä, vai? Samoin jos eläimen sairastelu alkaa olla tuhottoman kallista, on omistajan päätös, onko jätkevää jatkaa kalliita hoitoja joista meiltä tolkuttomasti rahastetaan. Ja vielä tuohon eutanasiaan. Minä olen elänyt koko lapsuuteni maalla, ja siellä hyvin palvelleen koiran lopetti taitava metsästäjä/ampuja. Aina.

Vaikka tulot on ihan kiitettävät niin en silti alkaisi maksamaan järkyttävän kalliita jatkuvia hoitoja koiralle. Ei se ole sen arvoista että koira syö lääkkeitä tai ravaa jossain toimenpiteessä lopun ikäänsä. Yksittäiset toimenpiteet tottakai maksan ilomielin jos se parantaa koiran elämänlaatua, mutta sairas koira täytyy armahtaa.

Olin vajaa vuoden työttömänä ennen tätä työtä, en tietenkään luopunut koirastani sen takia. Itse söin mitä kiinni sain ja koiralle ostin aina ruokaa. Sitäkin voi miettiä että mitä lemmikille syöttää, kelpaako perus pedigree marketista vai onko pakko olla kalliita raakaruokia erikoisliikkeestä.

Vierailija kirjoitti:

Vain meillä on tällainen jäätävä hyysäämiskulttuuri. Eläintä on aina kohdeltava hyvin, mutta nyt hiukan konkretiaa ajatteluun. Rescue-koira on varmasti paremmassa hoidossa köyhälläkin ihmisellä kuin kadulla hylättynä, vai? Samoin jos eläimen sairastelu alkaa olla tuhottoman kallista, on omistajan päätös, onko jätkevää jatkaa kalliita hoitoja joista meiltä tolkuttomasti rahastetaan. Ja vielä tuohon eutanasiaan. Minä olen elänyt koko lapsuuteni maalla, ja siellä hyvin palvelleen koiran lopetti taitava metsästäjä/ampuja. Aina.

Yksi koiristani sairastui kaksivuotiaana ja siihen rumbaan meni ainakin 5000e ja jouduin olemaan pitkään omakustanteisesti pois töistäkin. Koirasta tuli entistä ehompi ja sen koommin ei ole ollut mitään. Pidän aivan täysin säälittävinä, selkärangattomina ihmispaskoina sellaisia, jotka lopettavat lemmikkinsä ennemmin kuin hoitavat kuntoon. Eri asia toki jos ei ole toivoa, mutta täysin hoidettavissa olevat asiat pitää tehdä. En soisi edes lapsia sellaisille vastuuttomille vätyksille. Ja voisihan niistäkin tulla yllättäviä kuluja, joita ei sitten pääsekään raukkamaisesti pakoon.

Aivan sama onko  köyhillä tai työttömillä millainen henkinen tarve lemmikkiin, minua kiinnostaa vain sen eläimen hyvinvointi. En antaisi lemmikkejä rutiköyhille tämän takia, en missään nimessä.

Itse ajattelen niin, että hyvästä lemmikistä ei voi maksaa liikaa. Jos useamman tuhannen euron lemmikki ei onnistuisi kivuitta (tai rescuelle vähintään sen kokoinen puskuritili), niin ei kannata ryhtyä koko hommaan.

On. Mulla on kaksi kissaa. Tilaan kissanruoat ja hiekat aina Saksasta, on puolet halvempaa kuin Suomessa. Tilaan reilusti kerralla, myös hiekat. Tilaan aina kotiin tuotuna, tulee noin 30 - 40 kg paketti, en omista autoa, on helpompaa, kun Posti tuo paketin kotiin.

Rescue-koirat pitäisi jättää kadulle/huonoihin oloihin ennemmin kuin antaa Suomen ”köyhille ja työttömille”. Aivan ehdottomasti näin!

Vierailija kirjoitti:

Rescue-koirat pitäisi jättää kadulle/huonoihin oloihin ennemmin kuin antaa Suomen ”köyhille ja työttömille”. Aivan ehdottomasti näin!

Kyllä! Antavat pian halpaa markettiruokaa ja käyttävät julkisella eläinlääkärissä! Lopetuttavat asiallisesti jos homma ei toimi!

Kadulla voisivat iloisesti nuolla pölyä ja juoda lätäköissä! Ettäs köyhät kehtaavat!

Vierailija kirjoitti:

Rescue-koirat pitäisi jättää kadulle/huonoihin oloihin ennemmin kuin antaa Suomen ”köyhille ja työttömille”. Aivan ehdottomasti näin!

Miten olisi ennemmin katukoiraongelman korjaaminen? Koirien ja kissojen määrän vähentäminen (eli pentuja teetettäisiin vähemmän ja hinnat voisivat ihan hyvin olla vaikka kolminkertaiset) olisi Suomessakin kova juttu.

Up