Lapsen uskonnonvapaus?

Eskari sai päättää meneekö joulukirkkoon.

Itse ajattelin antaa yläkoululaisen päättää. Onko sopiva ikä?

sp

Mun likka ei halunnut riparille ja ei ole uskonnollinen et se siitä ei pakotettu eikä asiasta jankattu sen enempää. Lukioon menossa ja tyytyväinen elämäänsä ilmeisesti muutenkin.

Ajattelin jotenkin niin, että koska oli tykännyt aina esim. ulkomailla ollessamme tutustua erilaisiin kulttuureihin, ei häntä tämäkään kulttuuri rikkoisi. Ja olin varma, että ilmoittaisi, kun kokisi jonkin asian epämieluisaksi.

Näin tapahtuikin. Riparin jälkeen alkoi miettiä, että tämä ei ehkä ole häntä varten ja pari vuotta myöhemmin erosi kirkosta. Mutta työnsä puolesta yhä esim. mielellään menee kirkkoon kuvaamaan vaikka joulukuoroesityksiä ja kokee ne hyvin juhlaviksi.

Minun lapseni ovat saaneet jo päiväkodissa päättää. Se oli pieni päiväkoti ja tekivät välillä retkiä lasten kappeliin. Jos lapsi ei saanut osallistua retkeen, hän jäi päiväkodille yhden hoitajan kanssa. Kappelissa jaettiin tarroja/suklaamunia yms. Pienelle lapselle nuo retket olivat verrattavissa kirjaston satutuntiin, jossa jaetaan jotain kivaa. Näin ollen annoin osallistua retkiin. Myös ajattelin, että on hyvä yleissivistyksen takia oppia raamatun tarinoita. Tämä kyllä vaikutti kuopukseen niin, että hän tosi pitkään kertoi uskovansa jumalaan. Meille ateistivanhemmille se oli vähän jännä paikka. Kunnioitin lapsen vakaumusta. Olen aina opettanut lapsilleni, että uskontoon liittyvät asiat ovat tosi henkilökohtaisia eikä kenenkään uskoa / uskonnottomuutta saa loukata. Hän uskoi aikansa ja sitten lopetti siitä puhumisen. Alakoulussa puolet luokasta eivät osallistuneet kirkkoretkille ja lapsemme jäivät koululle. Kerran, pari kuopus halusi mennä kirkkoon ja toki sai mennä. Lapsemme ovat olleet koko ajan Et-oppilaita.

Minun mielestäni jokainen ihminen saa itse muodostaa oman maailmankatsomuksensa.

T. Ateistiäiti

Ei ole milloinkaan ollut pakollista. Olisi saanut uskonnon opetuksesta vapautuksen, mutta käy silti luterilaisten opetuksesta yleissivistyksen vuoksi. En keksi mitään pakollista menoa.

Jotta olisi aito valinnanvapaus, olisi lapsen ymmärrettävä, mitä kaikkea uskoon kuuluu. Meillä on kulttuuri hyvin kristillistä ja se kalenterikin, vai miksi kuvittelette tuon joulun tuossa jököttävän. Kovin pienen lapsen ei ole mahdollista ymmärtää, mikä kuuluu kulttuuriin ja mikä uskoon, koska ovat aika hyvin kietoutuneet yhteen. Lapsen valinnan korostaminenkin on hiukan ristiriitainen asia,  koska lapsi ei välttämättä tiedä, mitä valitsee ja miksi. Antaa lasten kasvaa rauhassa, tutustuen ja kysellen. Rippikoulu ikäinenkään ei aina ole vielä kovin kypsä asiaa päättämään. 

Jos kuuluu kirkkoon, niin uskonnontunneilla on pakko käydä. Harjoittamistilaisuudet ovat periaatteessa aina pakollisia.

Riippuu lapsesta. Itse olen kristitty uskovainen.

Iästä riippumatta kovin vastentahtoista lasta en montaa kertaa veisi esim. kirkkoon. Puhuisin joskus kotona itse uskonasioista sen mitä lapsi ns. sietäisi ja kokeiltaisiin joskus harvakseltaan muuntyyppisiä hengellisiä tilaisuuksia, löytyiskö joku enempi hänelle sopiva hengellisyyden muoto. Yleensä lapset kyllä ihan tykkää käydä hyvin järjestetyissä kristillisissä tilaisuuksissa. Ei ole mielestäni niinkään iästä kiinni, hengellisyys ja usko on kaiken ikäisten juttu.

Mun lapset eivät kuulu kirkkoon. Asutaan pienellä paikkakunnalla, ja täällä melkein kaikki kuuluvat kirkkoon, et:n opiskelijoita ei siis juuri ole. Kysyin vanhemmalta lapselta ekalla, haluaako hän uskonnon vai et:n opetukseen, ja hän vastai, että uskonnon. Kirkoista sun muista tilaisuuksista en ole kysellyt heidän mielipiteitään, menevät niihin muiden joukossa. Nuoremmalta lapselta kysyn myös uskonnonopetuksesta, kun hän saa mennä kouluun. 

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset eivät kuulu kirkkoon. Asutaan pienellä paikkakunnalla, ja täällä melkein kaikki kuuluvat kirkkoon, et:n opiskelijoita ei siis juuri ole. Kysyin vanhemmalta lapselta ekalla, haluaako hän uskonnon vai et:n opetukseen, ja hän vastai, että uskonnon. Kirkoista sun muista tilaisuuksista en ole kysellyt heidän mielipiteitään, menevät niihin muiden joukossa. Nuoremmalta lapselta kysyn myös uskonnonopetuksesta, kun hän saa mennä kouluun. 

Po. kun hän menee kouluun.

Olemme ateistivanhempia, joten lapset eivät kuulu kirkkoon. Ovat et-opetuksessa. Päiväkodissa menivät mukaan joulukirkkoon ( ajattelin että on kulttuuriin tutustumista), mutta koulussa alkoivat itse puhua, että eivät halua mennä, ja päätin kunnioittaa sitä. Jos meillä on sukulaisen häät kirkossa tms. niin kovin helpolla en antaisi semmoisesta jäädä pois. Olen puhunut, että voi kunnioittaa toisen juhlaa, mutta ei tarvii esim. lausua uskontunnustusta.

Ei lasta ole väkisin missään vaiheessa viety uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Tarkemmin asiasta on keskusteltu kolmas luokkalaisen kanssa. On edelleen halunnut jatkaa osallistumista. Tänä vuonna oli hiukan pahoillaan kun joulujuhlia ei pidetäkään kirkossa. Ei sen vuoksi että olisi halunnut nimenomaan uskonnollisen sisällön juhlaan vaan syytä että pitää kirkkoa juhlavana ympäristönä koulun juhlalle sekä syytä että mieluummin viettäisi juhlan sisällä kuin ulkona.