Mikä siinä on että niitä lahjoja pitää väkipakolla ostaa?

Olen sanonut kaikille perheenjäsenille että en tarvitse enkä halua mitään lahjaksi. Kuitenkin sieltä tulee aina että "no tottakai jouluna pitää lahjoja ostaa" tms.

Mulla on ollut tosi stressaava ja muutenkin raskas syksy ja ainut mitä haluan joululta on rento yhdessäolo, että voisi edes muutaman päivän olla ajattelematta stressaavia asioita. Hyvää ruokaa, joululauluja, lautapelejä jne. En ole ikinä lapsuusvuosien jälkeen ollut lahjojen perään ja olen sen joka vuosi ilmaissut. Silti niitä aina annetaan, ja sittenhän mulle tulee kanssa sellainen sosiaalinen paine ostaa muille lahjoja. Jos mulla ei ole vastalahjaa niin tulee itsekäs olo ja se siitä joulumielestä sitten.

Rahatilannekin on mitä on kun nyt on tullut paljon ns. yllättäviä menoja viime aikoina, ja tilillä komeilee tällä hetkellä vajaat 300€ joista reilu satanen mene auton remppaan, viitisenkymppiä bensoihin joulunviettopaikkaan ja sitten pitäisi ruokaakin ostaa ja uuden vuoden viettokin on vielä tulossa ennen seuraavaa tilipäivää. Arvioisin että jos syön niukasti tässä kuussa niin lahjoihin minulla riittää rahaa jotain 50€ ennen kuin tili olisi täysin tyhjä, ja lahjojen saajia olisi 5kpl meidän perheessä eli kymppi per lahja, jihuu. Onneksi kavereiden kanssa ei ole ollut tapana vaihtaa lahjoja.

Koen turhauttavaksi sen että lahjojen takia pitää tyhjentää tili kokonaan kun en niiden saamisesta tai antamisesta edes välitä. Rojua on jokaisella nurkat täynnä muutenkin ja ollaan kaikki aikuisia (eläkeikäiset vanhemmat ja yli kolmekymppiset lappsettomat sisarukset) joten lahjojen antaminen tuntuu turhalta.

Mua ei siis haittaisi se että muut vaihtaisivat lahjoja keskenään, mutta ITSE en halua lahjoja koska saan siitä painetta ostaa itsekin lahjan kaikille.

Tekisi mieli vaan jäädä kotiin ja olla yksin jouluna tämän takia mutta tiedän että perhe ei sitäkään hyväksyisi vaan valittaisivat kuinka "kiukuttelen ja uhriudun" ja kysymyksiä että "mikä sua vaivaa, ootko masentunut vai".

En nyt tällä kirjoituksella oikeastaan hae mitään vinkkejä, haukkuja, tai muutakaan sellaista vaan ehkä enemmän halusin vaan purkautua johonkin kun ahdistaa.