Kokemuksia isosta ikäerosta? Kannattaako suhteeseen lähteä?

On kokemuksia, olen kertonut niistä täällä palstalla mutta ne kaikki vastaukset poistettiin. Joten mun on ihan turha kommentoida kun sen jälkeen tämäkin viesti poistetaan...

En lähtisi. Meillä on ikäeroa 8,5 vuotta ja sekin on tässä iässä paljon, kun toinen tulee eläkeikään ensi vuonna. Minulla vielä toistakymmentä vuotta työelämää jäljellä. Sitten kun minä pääsen eläkkeelle niin hänestä ei ehkä enää ole seuraa matkoille ja kaikkeen siihen muuhun, mitä itse toivon vielä eläkevuosinani tekeväni.

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ikäero ei ole niin valtava kuin se olisi esim. 15- ja 30-vuotiaan kohdalla, aikuisiahan te olette. Ja sen ikäisiä, ettei suurempia sitoumuksia tule tehtyäkään kuten lapsia, joiden kanssa jäisit sitten mahdollisesti yksin vaikka mies olisikin kuvioissa. Itse en kaavailisi tuosta loppu elämän suhdetta vaikka mitäpä se haittaisi jos niin kävisi. Jos haluat löytää varmemman loppu elämän suhteen niin vaihda miestä. Jos haluat nauttia hyvästä suhteesta niin nauti tuosta niin kauan kuin sitä kestää. Tietenkin toiseen kiintyy vähitellen niin, että kynnys lähteä on sitten suuri. Mutta vaikea kuvitella itseäni 65-vuotiaana 80-vuotiaan miehen kanssa. Eli niin kauan kuin tuota kestää niin olkaa onnellisia. Ja ennen kuin joku älähtää niin tiedän kyllä onnettomia ison ikäeron suhteita enkä ainoatakaan, jossa ikäero ei olisi tuonut ongelmia ajan kanssa. Yksi nainen hyppäsi kyydistä ajoissa, toisella on suhde ja työpaikalla on yksi nainen, joka aina vain valittaa kuinka ei jaksa höperöityvää miestään (mies ollut eläkkeellä n. 15 v)

Jos löytyy 2 yhtä kiinnostavaa miestä ja toinen on omanikäisesi, niin ota hänet.

Mies51v

up

Jos tuollaista pitää miettiä niin ei kannata... Ei siksi, että ikäerolla oikeasti olisi minun mielestäni niin suurta väliä, mutta ilmiselvästi se on sinulle ongelma ja koska mietit moista kyseessä ei ole aito tunne jota rakkaudeksi kutsutaan.

Ottaen huomioon etta miesten elinikaodotus on naisten vastaavaa pienempi, en ottaisi vanhempaa miesta, enka varsinkaan isolla ikaerolla. 

Sen sijaan kannattaa naisena ottaa nuorempi mies. ;) 

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Itselläni on 13 vuotta vanhempi mies, paras suhde koko elämäni aikana. Hän on luotettava, älykäs ja kiinnostava. Ikäero ei tunnu tällä hetkellä juuri missään, itse olen hieman vanha sielu ja mies nuorekas ikäisekseen. (Minä 33, mies 46.)

Olen silti myös hyvin pragmaattinen, haluan suunnitella tulevaisuutta ja olen taipuvainen murehtimaan. Eli toivon salaa, että ikäeromme olisi jotain 5-8 vuoden luokkaa, koska jos pysymme yhdessä eläkepäiville saakka niin vaikeuksia on varmaan luvassa. Yritän elää hetkessä kaikesta huolimatta, kukaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ikäero ei ole niin valtava kuin se olisi esim. 15- ja 30-vuotiaan kohdalla, aikuisiahan te olette. Ja sen ikäisiä, ettei suurempia sitoumuksia tule tehtyäkään kuten lapsia, joiden kanssa jäisit sitten mahdollisesti yksin vaikka mies olisikin kuvioissa. Itse en kaavailisi tuosta loppu elämän suhdetta vaikka mitäpä se haittaisi jos niin kävisi. Jos haluat löytää varmemman loppu elämän suhteen niin vaihda miestä. Jos haluat nauttia hyvästä suhteesta niin nauti tuosta niin kauan kuin sitä kestää. Tietenkin toiseen kiintyy vähitellen niin, että kynnys lähteä on sitten suuri. Mutta vaikea kuvitella itseäni 65-vuotiaana 80-vuotiaan miehen kanssa. Eli niin kauan kuin tuota kestää niin olkaa onnellisia. Ja ennen kuin joku älähtää niin tiedän kyllä onnettomia ison ikäeron suhteita enkä ainoatakaan, jossa ikäero ei olisi tuonut ongelmia ajan kanssa. Yksi nainen hyppäsi kyydistä ajoissa, toisella on suhde ja työpaikalla on yksi nainen, joka aina vain valittaa kuinka ei jaksa höperöityvää miestään (mies ollut eläkkeellä n. 15 v)

Tuossa olet oikeassa, että 15-20 vuoden ikäero on nuorena todella paljon (liikaa) mutta keski-iässä ehkä selvästi merkityksettömämpi. Siis jos toinen on kolmissa kymmenissä, ei se nyt niin paha ole, vaikka toinen olisi 50. Mutta kun sille toiselle tulee ikää, niin ero alkaa taas näkymään. Jos toinen on jo yli 70 vuoden, on toisella vielä työuraa ihan reippaasti jäljellä.

Mulla on itseäni 16 vuotta vanhempi mies, ja totta kai alussa mietitytti valtavasti että entäs sitten kun hän on eläkkeellä, entäs sitten kun hän kuolee ja olenkin ehkä just itse eläköitynyt leski, entäs mahdolliset yhteiset lapset... Sitä entäs- ja jos-peliä voi jatkaa loputtomiin. 

Mutta.

Samalla tuttavapiirissä tapahtuu: varhaisiän alzheimeria, syöpää nelikymppisellä perheenäidillä, tuttavan puolison yllättävä kuolema onnettomuudessa ja niin edelleen. Kauheita asioita, mutta valitettavasti osa elämää. Kuka hitto sitä tietää mitä itse kullekin on luvassa, maallinen vaellus voi loppua vaikka huomenna.

Varautua pitää monenlaiseen ja totta kai on hyvä tehdä riskianalyysiä, mutta elämä on nyt. Jos ihminen löytää sielunkumppaninsa ja rakastaa aivan älyttömästi häntä, sit pitää nostaa jalka jarrulta ja elää. En halua heittää pois elämäni rakkautta sen takia lopulta niin mitättömän asian takia.

Kiitos näkökulmista! Tuntuuhan se aikamoiselta jos ajattelen että kun itse pääsisin eläkkeelle niin mies olisi jo n.85 vuotias. Tunteita on, mutta olen enemmän järkiajattelija. ap

treffit kirjoitti:

Ottaen huomioon etta miesten elinikaodotus on naisten vastaavaa pienempi, en ottaisi vanhempaa miesta, enka varsinkaan isolla ikaerolla. 

Sen sijaan kannattaa naisena ottaa nuorempi mies. ;) 

Ottaa ja ottaa, aika erikoinen tapa käsitellä tärkeintä ihmissuhdettaan. Mutta kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Itselläni on 13 vuotta vanhempi mies, paras suhde koko elämäni aikana. Hän on luotettava, älykäs ja kiinnostava. Ikäero ei tunnu tällä hetkellä juuri missään, itse olen hieman vanha sielu ja mies nuorekas ikäisekseen. (Minä 33, mies 46.)

Olen silti myös hyvin pragmaattinen, haluan suunnitella tulevaisuutta ja olen taipuvainen murehtimaan. Eli toivon salaa, että ikäeromme olisi jotain 5-8 vuoden luokkaa, koska jos pysymme yhdessä eläkepäiville saakka niin vaikeuksia on varmaan luvassa. Yritän elää hetkessä kaikesta huolimatta, kukaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu.

Samankaltaiset ajatukset on minullakin ja sama ikäero (13 v.) mieheni kanssa. Olen 36 ja hän 49. Nyt menee hyvin, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Nautimme siis tästä.

Tulevaisuuden suunnittelu on lopulta aika typerää kun miettii että elämä voi päättyä sormia napsauttaen niin monin eri tavoin. Tietenkin jos ajatuksena on tehdä lapsia, niin miesten riski kuolla kasvaa tuossa viidenkympin iässä jonkin verran joten minkään epäkypsän uusavuttoman naisen kanssa ei kannata suhteeseen ryhtyä. Täytyy olla kykenevä yh-äidiksi jos tarve vaatii.

Itse kiinnyin tuollaiseen itseäni huomattavasti nuorempaan naiseen en nyt edes muista minkä ikäinen hän tarkasti on, mutta olisiko ikä-eroa ollut kuitenkin alle 20 vuotta kaikin puolin älykäs, henkisesti melko kypsä jne.  Lopulta kuitenkin päätin etten jatka tuon liehittelyä sen enempää kokeillakseni mahdollista jatkoa, koska ikäeroa oli, nainen oli koulujakäynyt, porvari jne sellaista kastieroa yms. Sinänsä kun miettii asiaa, jos olisinkin antanut  tai saanut oikeasti mahdollisuuden olisi yhteistä taivalta jo vuosia takana. Nyt on jo sitten myöhäistä nainenkin on toivottavasti jo jonkun toisen,  mutta olihan se kaunis turha unelma.

Ystäväni (nainen)  on miestään 13 vuotta nuorempi. Mies on jo eläkkeellä ja on ukkoutunut pahasti.

Nuorempana ikäero ei haitannut niinkään mutta näin eläkeiän kynnyksellä sen eron näkee. Liitto on ollut aluksi ihan hyvä ja toimiva, onnellinenkin, mutta miehen ukkouduttua hänestä on ollut sellainen murjottava erakko. Eli kotielämä muuttunut aika ankeaksi.

Kannattaa kyllä, jos se ei ole itselle mikään ongelma.

Parempi rakastaa ja menettää, kuin olla koskaan rakastamatta.

Minulla on 22 vuotta vanhempi ja mies ja rakasta tata papparaista ihan samalla tavalla kuin 23 vuotta sitten kun tavattiin! Pitkaan olimme samassa tilanteessa eli olimme molemmat toissa ja kun han siirtyi elakkeelle, uusi tilanne on samoin mennyt hienosti!

Suosittelen kaikille ottamaan puolisoksi kotona puuhaavan elakkeella olevan papparaisen: kiva tulla toista kun pyykit on silitetty, ruoka valmiina!  Tai mukava tavata kaupungilla toitten jalkeen ja kayda syomassa, elokuvissa, teatterissa tai kuntosalilla stressittoman miehen kanssa, joka hankin odottaa, etta tehdaan jotain kivaa yhdessa.   Han myos suunnittelee enimmakseen lomat ja meidan sosiaalisen elaman joten mina voin keskittya toissaolemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos löytyy 2 yhtä kiinnostavaa miestä ja toinen on omanikäisesi, niin ota hänet.

Mies51v

Unohdit trollata, missä mättää?

Minulla tilanne nuorempana jossa olin 18-vuotias ja mies 29-vuotias ja kyllä se alkoi elämää haitata kun itse olin juuri päässyt täysi-ikäisyyden portaalle ja mies oli miltei kolmekymppinen, hänellä oli jo lapsia ja omakotitalo jne. Itselläni ei ollut mitään halua silloin tulla äidiksi eikä ollut tuloja opiskelun myötä että olisi voinut kuvitellakaan mitään isompia muita elämänmuutoksia. Joten varmaan ikäero siinä vaiheessa jos elämäntilanteet ovat hyvin erilaiset on haitta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ikäero ei ole niin valtava kuin se olisi esim. 15- ja 30-vuotiaan kohdalla, aikuisiahan te olette. Ja sen ikäisiä, ettei suurempia sitoumuksia tule tehtyäkään kuten lapsia, joiden kanssa jäisit sitten mahdollisesti yksin vaikka mies olisikin kuvioissa. Itse en kaavailisi tuosta loppu elämän suhdetta vaikka mitäpä se haittaisi jos niin kävisi. Jos haluat löytää varmemman loppu elämän suhteen niin vaihda miestä. Jos haluat nauttia hyvästä suhteesta niin nauti tuosta niin kauan kuin sitä kestää. Tietenkin toiseen kiintyy vähitellen niin, että kynnys lähteä on sitten suuri. Mutta vaikea kuvitella itseäni 65-vuotiaana 80-vuotiaan miehen kanssa. Eli niin kauan kuin tuota kestää niin olkaa onnellisia. Ja ennen kuin joku älähtää niin tiedän kyllä onnettomia ison ikäeron suhteita enkä ainoatakaan, jossa ikäero ei olisi tuonut ongelmia ajan kanssa. Yksi nainen hyppäsi kyydistä ajoissa, toisella on suhde ja työpaikalla on yksi nainen, joka aina vain valittaa kuinka ei jaksa höperöityvää miestään (mies ollut eläkkeellä n. 15 v)

Tuossa olet oikeassa, että 15-20 vuoden ikäero on nuorena todella paljon (liikaa) mutta keski-iässä ehkä selvästi merkityksettömämpi. Siis jos toinen on kolmissa kymmenissä, ei se nyt niin paha ole, vaikka toinen olisi 50. Mutta kun sille toiselle tulee ikää, niin ero alkaa taas näkymään. Jos toinen on jo yli 70 vuoden, on toisella vielä työuraa ihan reippaasti jäljellä.

Jos suhteen toivoo kestävän, niin siksi sillä on merkitystä keski-iässäkin. Juuri tuon vuoksi, mitä kirjoitit loppuun. Toisen ikääntyminen tulee yllättävän äkkiä vastaan. eri