En saa vauvaa puettua!

Pukeeko vauvaa koskaan joku muu henkilö, kuten esim. isä? Onko silloinkin sama ongelma?

Ota se vauva syliin, sano, että nyt puetaan, pue vauva reippaasti ja päättäväisesti ja päästä leikkimään.

Otat vauvan syliin, pitelet kiinni toisella kädellä ja samalla puet. Vaipoista käyttöön housuvaipat, ne saa hyvin sylissäkin päälle. Kun vauhti lisääntyy iän kanssa, niin silloin vaan enemmän pitelyä. Ensimmäinen ja kolmas lapseni olivat todella kovia liikkumaan ja vihasivat pukeutua, siinä vaiheessa kun osasivat istua niin yleesänsä itse istuin lattialla, istutin vauvan eteen, kiersin toisen jalkani vauvan ympärille ja sitten puin. Vähän kuin olisi mustekalaa sullonut verkkokassiin.

Vauva suuttuu?

Kuule, pyydä teille joku aikuinen hoitamaan vauvaa. Lasten saadessa lapsia käy juuri noin eli vauva ottaa vallan.

Jos vauva saa jo olla istuma-asennossa niin ala pukemaan vauva sylissä, niin että vauva istuu ja sinä puet siinä.

Pidä sisällä alasti ja ulos laitat fleece haalarin, toppahaalarin ja lämpöpussin. Sisällä harjoittele vaikka pelkällä pipolla, hanskalla, sukalla tai kääri kapaloon.

Liika varovaisuus tekee pukemisesta haasteellista. Rauhalliset, tukevat ja varmat otteet toimivat pienten lasten käsittelyssä. Ylivarovainen käsittely ei tuo vauvalle turvan tunnetta ja vauva hermostuu.

Lapsi ei mene rikki, vaikka otat hänestä kunnon otteella kiinni. Pukeminen on myös äärimmäisen hidasta jos varoo liikaa. Sellainen ainakin aiheuttaa turhautumista pienessä ihmisessä.

Meillä vauva ei saanut päättää, hänet puettiin. Rauhallisesti, määrätietoisesti ja mahdollisimman nopeasti. Huutaa sai ja potkiakin, mutta ei sillä mitään vaikutusta ollut.

Kun vauva tajuaa, että aikuinen ei ole ihan varma tekemisistään, niin hän pyrkii ottamaan vallan. Tuolla omalla pelollasi pilaat sekä lapsen vauva-ajan että monta hyvää yhteistä hetkeä.

Vierailija kirjoitti:

Liika varovaisuus tekee pukemisesta haasteellista. Rauhalliset, tukevat ja varmat otteet toimivat pienten lasten käsittelyssä. Ylivarovainen käsittely ei tuo vauvalle turvan tunnetta ja vauva hermostuu.

Lapsi ei mene rikki, vaikka otat hänestä kunnon otteella kiinni. Pukeminen on myös äärimmäisen hidasta jos varoo liikaa. Sellainen ainakin aiheuttaa turhautumista pienessä ihmisessä.

Kiitos näistä sanoista <3 Vauva on vasta 4 kk vanha, ja siksikin jotenkin pelkään hänen "rikkimenemistä". Olen itsekin huomannut, että mitä kauemmin kestää, sitä enemmän vauva tietenkin turhautuu. Mulle vaan tulee hirveä ahdistus siitä, jos joudun pitelemään vauvaa vähän tukevammin, mutta ehkä se on kuitenkin loppupelissä parempi.

Joku kysyi onko muidenkin pukijoiden kanssa sama ongelma, ja kyllä todellakin on. Vauva on vaan aika vauhdikas tapaus.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Jos vauva saa jo olla istuma-asennossa niin ala pukemaan vauva sylissä, niin että vauva istuu ja sinä puet siinä.

Tätäkin sovellan, mutta taidan olla itse niin kömpelö, että siksi tämä on vähän hankalaa...Ap.

ot, luin otsikosta, että purettua. Jostain syystä mieleen hiipi yks kasvojen kääntö menosuuntaan -ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vauva suuttuu?

Kuule, pyydä teille joku aikuinen hoitamaan vauvaa. Lasten saadessa lapsia käy juuri noin eli vauva ottaa vallan.

Ihan aikuisia ollaan. Ja mielestäni vauvalla on myös oikeus osoittaa mieltään tilanteessa, josta hän ei pidä. Ap.

Meillä oli vähän tuollaista. Ja minä olin ainoa, joka mitenkään edes sai vauvan puettua, muista lähipiirin aikuisista kukaan ei koskaan onnistunut siinä, ei edes isä. Mutta tuollainen aika kesti pari kuukautta ja sitten helpotti, eli tsemppiä, aika auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva suuttuu?

Kuule, pyydä teille joku aikuinen hoitamaan vauvaa. Lasten saadessa lapsia käy juuri noin eli vauva ottaa vallan.

Ihan aikuisia ollaan. Ja mielestäni vauvalla on myös oikeus osoittaa mieltään tilanteessa, josta hän ei pidä. Ap.

Vauvalla on oikeus osoittaa mieltään, mutta jos sinä annat sen vaikuttaa pukemiseen, niin olet suossa koko lapsen loppuelämän ajan. Se lapsi tulee osoittamaan mieltään, kun ei halua nukkua, syödä, mennä hoitoon, opetella käymään potalla jne. Ja joka kerta sinä pelästyt, että voi sentään, nyt on paha paikka ja joka kerta se lapsi tajuaa, että sinä pelkäät hänen tunteitaan ja joka kerta lapsen epävarmuus lisääntyy ja joka kerta sinä pelkäät lisää ja jokaisesta epävarmuudestasi lapsi saa lisää epävarmuutta omaan elämäänsä. Kun se lapsi tarvitsee nimenomaan sellaiset vanhemmat, jotka kestävät murtumatta hänen tunteitaan!

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän tuollaista. Ja minä olin ainoa, joka mitenkään edes sai vauvan puettua, muista lähipiirin aikuisista kukaan ei koskaan onnistunut siinä, ei edes isä. Mutta tuollainen aika kesti pari kuukautta ja sitten helpotti, eli tsemppiä, aika auttaa.

Ihana kuulla! Ap.

Vierailija kirjoitti:

Otat vauvan syliin, pitelet kiinni toisella kädellä ja samalla puet. Vaipoista käyttöön housuvaipat, ne saa hyvin sylissäkin päälle. Kun vauhti lisääntyy iän kanssa, niin silloin vaan enemmän pitelyä. Ensimmäinen ja kolmas lapseni olivat todella kovia liikkumaan ja vihasivat pukeutua, siinä vaiheessa kun osasivat istua niin yleesänsä itse istuin lattialla, istutin vauvan eteen, kiersin toisen jalkani vauvan ympärille ja sitten puin. Vähän kuin olisi mustekalaa sullonut verkkokassiin.

:D Tama on ehka paras kuvaus vauvan pukemisesta mita olen ikina kuullut :D 

Lapsi selälleen lattialle, vaatteet valmiina siinä vieressä. Ja sitten jämäkästi: kun vauva kääntyy, käännät hänet takaisin ja kerrot että "ei, nyt puetaan". Toistat tarvittaessa 10-1000 kertaa ja joku päivä tuo sitten jo onnistuu ilman huutoa. Perussyy tuohon huutoon on tuo sinun pelkosi, ihan vastasyntynytkin vaistoaa epävarmuden ja tekee hänellekkin epävarman olon. Mutta tuota kieltämistä ja oikean ohjeen antamista kannattaa harjoitella jo nyt, menee tuo murrosikä sitten kivemmin teiltä kaikilta.

Kaikilla on tuo vaihe, menee ohi.

Katso vauvaa silmiin pitkään. Ota kontakti. Sitten yritä uudestaan.

Ei sitä usko, jos ei ole itse sitä kokenut, miten vaativa prosessi voi pienen vauvan tai taaperon pukeminen, varsinkin ulos lähtiessä olla. Muistan miten olin ekan lapsen kanssa aina ihan näännyksissä uloslähtöpukeutumisen jälkeen. Nyt kolmannelle lapselle tokaisen vain "Kuule, minä oon sätkiviä mustekaloja/apinoita/pupuja pukenut ennenkin", ja puen jämäkästi sylissä. Tsemppiä ap, kyllä se siitä!