Lue keskustelun säännöt.
Haastavan ja helpon lapsen kanssa eläminen - miten sujuu teillä?
12.12.2019 |
Kaikki energiani menee haastavan lapsen kanssa vääntämiseen. Joka ikinen päivä on samaa taistelua. Mikään asia ei mene perille, ei yksinkertaisimmatkaan säännöt, kuten peliajat, nukkumaanmenoaika, hammaspesut, astioiden vienti pesualtaaseen, läksyjen teko, asianmukaisesti pukeutuminen, koulurepun pakkaaminen jne. Lapsi on 12 v ja saa isoja raivokohtauksia, joissa hakkaa ja potkii seiniä ja mitä eteen sattuu. Ei ole vielä käynyt ihmisten päälle, mutta pelkään, että se on edessä, kun murrosikä alkaa.
Vanhempi 14 v on kuin ihmisen mieli. Tekee kaiken mitä pyydetään, noudattaa ohjeita, hoitaa itsenäisesti koulunsa, eikä tarvitse vahtia perässä jokaisen pikkuasian tekemistä.
Ikävä sanoa, mutta tuntuu, että haastava lapsi pilaa koko perheen ilmapiirin. Väsyneenä korotan ääntäni, jos mitään ei ole tapahtunut, vaikka olen toistanut asiaa jo 20 kertaa illan aikana. En halua olla jatkuvasti pahalla päällä. Perheneuvolaan olen ollut jo yhteydessä, mutta vielä ei olla päästy tarkempiin tutkimuksiin. Lempeää ja kannustavaa kasvatusotetta on sieltä tarjottu, mutta se on vain pahentanut tilannetta. Lapsi on unohtanut viimeisetkin säännöt, eikä tee yhtään mitään ilman tiukkaa komentamista ja vieressä seisomista.
Miten teillä on selvitty näin erilaisten lasten kanssa?
Kommentit (35)
Sanon vain, että älä vaan unohda sitä vanhempaa lasta kun väännät nuoremman kanssa. Lapsi voi tuntua helpolta, mutta usein ne helpot lapset tuntevat olevansa ulkopuolisia yms, koska eivät saa vanhemmilta tarpeeksi huomiota. Eli vaikka pärjää itse kaikissa kouluhommissa niin muistele kysellä "onko läksyt tehty?" tai "miten koulussa menee?". Pieni juttu sinulta, mutta lapselle suuri henkinen voimavara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon vain, että älä vaan unohda sitä vanhempaa lasta kun väännät nuoremman kanssa. Lapsi voi tuntua helpolta, mutta usein ne helpot lapset tuntevat olevansa ulkopuolisia yms, koska eivät saa vanhemmilta tarpeeksi huomiota. Eli vaikka pärjää itse kaikissa kouluhommissa niin muistele kysellä "onko läksyt tehty?" tai "miten koulussa menee?". Pieni juttu sinulta, mutta lapselle suuri henkinen voimavara.
Tiedostan tämän ja siitä ei ole pelkoa. Vanhempi lapsi tekee mielellään kanssani yhteisiä asioita, joten hänestä ei ole tullut näkymätöntä. Ennemminkin haastava lapsi kokee asian niin, että lellin vanhempaa, mutta itsepä ei halua tulla mukaan perheen toimintaan (leipomiset, joulukorttien askartelu, kävelylenkit, kauppareissut, läksyjen tarkastus, rauhalliset keskustelut eri asioista, joulukuusen koristelu yms. jutut), vaan on addiktoitunut pelkästään pelaamiseen tai lähtee ulos kavereidensa kanssa. Tuntuu, että haastava lapsi on eristäytynyt kokonaan muusta perheestä, enkä saa vedettyä häntä siihen mukaan. Jos kiellän häneltä pelaamisen kokonaan, niin silloin lapsi vain raivoaa ja kiukuttelee niin kauan, että saa pelikoneensa takaisin. Edes kahdessa viikossa hän ei rauhoitu. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon vain, että älä vaan unohda sitä vanhempaa lasta kun väännät nuoremman kanssa. Lapsi voi tuntua helpolta, mutta usein ne helpot lapset tuntevat olevansa ulkopuolisia yms, koska eivät saa vanhemmilta tarpeeksi huomiota. Eli vaikka pärjää itse kaikissa kouluhommissa niin muistele kysellä "onko läksyt tehty?" tai "miten koulussa menee?". Pieni juttu sinulta, mutta lapselle suuri henkinen voimavara.
Tiedostan tämän ja siitä ei ole pelkoa. Vanhempi lapsi tekee mielellään kanssani yhteisiä asioita, joten hänestä ei ole tullut näkymätöntä. Ennemminkin haastava lapsi kokee asian niin, että lellin vanhempaa, mutta itsepä ei halua tulla mukaan perheen toimintaan (leipomiset, joulukorttien askartelu, kävelylenkit, kauppareissut, läksyjen tarkastus, rauhalliset keskustelut eri asioista, joulukuusen koristelu yms. jutut), vaan on addiktoitunut pelkästään pelaamiseen tai lähtee ulos kavereidensa kanssa. Tuntuu, että haastava lapsi on eristäytynyt kokonaan muusta perheestä, enkä saa vedettyä häntä siihen mukaan. Jos kiellän häneltä pelaamisen kokonaan, niin silloin lapsi vain raivoaa ja kiukuttelee niin kauan, että saa pelikoneensa takaisin. Edes kahdessa viikossa hän ei rauhoitu. ap
No tuossahan se selitys tulikin: pelaaminen. Pistäkää vaikka puolen vuoden tai vuoden pelikielto ja katsokaa, alkaako helpottaa.
Otan osaa! Pyydä tomerasti apua perheneuvolasta ja lähetettä psykologille.
Kuulostaisi siltä, että kuopus tuntee jäävänsä jotenkin sivuun kaikesta mitä teette esikoisen kanssa. Ja varmasti jääkin käytöksensä vuoksi vaikka kuinka yrität saada häntä mukaan. Meillä oli pelikone yli vuoden jäähyllä kun siitä oli riitaa. Meillä on perheneuvolan asiakkuus ja olemme kokeneet saavamme sieltä hirvittävästi apua, että toivotaan että tekin saatte sen pian. Ihan kikkakolmosia meillä on ollut selkeät rutiinit, jotka on kirjattu lapsille näkyviin. Aamurutiinit löytyvät jääkaapin ovesta, iltarutiinit löytyvät omien huoneiden ovista ja sen lisäksi “kirjasta” joka tehtiin lasten kanssa yhdessä - jokainen sai piirtää ja kirjottaa siihen yhden iltarutiinin (mm sadun lukeminen, hampaidenpesu yms). Meillä toki on hieman nuoremmat lapset, mutta en usko että säännöllisistä rutiineista on haittaa kellekään. Hankalin vaihe meillä on illat joten jos ilta sujuu kohtuullisen hyvin, saa tarran ja kun tarroja on kasassa tietty määrä, saa jotain kivaa, esim leffareissun jne. Joka viikko on perhekokous jossa käydään läpi jokaisen perheenjäsenen kuulumiset ja asiat jotka he haluavat ottaa esiin käsittelyyn. Tärkeintä meillä on ainakin ollut että lapset kokevat saavansa vaikuttaa asioihin, saavansa äänensä kuuluviin.
Kirjoista suosittelen ihmeelliset vuodet ja helposti tulistuva lapsi. Niistä saa ihan kunnon käytännön neuvoja. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa auta mikään muu kuin sinun tehdä lisää töitä. Ota heti yhteyttä koulun oppilastukeen. Laitat sinne sähköpostia, jossa kerrot normaalista päivästänne, sen haasteista ja huolistasi. Heidän tulee auttaa sinua nopealla aikataululla ja he eivät voi jättää asiaa odottamaan. Et myöskään anna sen jäädä odottamaan, vaan huolehdit, että asiat rullaavat ihan koko ajan.
Vielä ehtii vaikka mitä ennen ensi syksyä, jolloin lapsen luokka taas vaihtuu, joten teet kaikkesi nyt.
Älä hyväksy vastauksia, joista tiedät jo heti että ne eivät auta. Sinä olet nyt vastuussa lapsesi tulevaisuudesta, joten sinä teet kaikkesi asioiden eteenpäin viemiseksi. Nyt siis heti av syrjään ja alat tekemään jotain hyödyllisempää perheesi eteen. Kirjoitat ylös kaiken mieltäsi huolettavan ja pidät kirjaa, mitä olet tehnyt, kenelle viestiä laittanut, minkälaisista aikatauluista on sovittu ja kaiken.
Älä huuda ja raivoa vaan ole jämäkkä ja lempeä. Sinä päätät kuinka paljon pelataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avun hakeminen johtaa automaattiseen lasuun, koska niillä on ohjeena tehdä lasu kaikista "huolenaiheista". Sen lisäksi neuvot mitä sieltä saa ovat kaikki niitä ideologisesti korrekteja, eli lempeyttä ja sanoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa auta mikään muu kuin sinun tehdä lisää töitä. Ota heti yhteyttä koulun oppilastukeen. Laitat sinne sähköpostia, jossa kerrot normaalista päivästänne, sen haasteista ja huolistasi. Heidän tulee auttaa sinua nopealla aikataululla ja he eivät voi jättää asiaa odottamaan. Et myöskään anna sen jäädä odottamaan, vaan huolehdit, että asiat rullaavat ihan koko ajan.
Vielä ehtii vaikka mitä ennen ensi syksyä, jolloin lapsen luokka taas vaihtuu, joten teet kaikkesi nyt.
Älä hyväksy vastauksia, joista tiedät jo heti että ne eivät auta. Sinä olet nyt vastuussa lapsesi tulevaisuudesta, joten sinä teet kaikkesi asioiden eteenpäin viemiseksi. Nyt siis heti av syrjään ja alat tekemään jotain hyödyllisempää perheesi eteen. Kirjoitat ylös kaiken mieltäsi huolettavan ja pidät kirjaa, mitä olet tehnyt, kenelle viestiä laittanut, minkälaisista aikatauluista on sovittu ja kaiken.
En nyt kyllä ymmärrä, miksi koulun pitäisi kantaa vastuu vanhempien kasvatustehtävästä. Terveydenhuolto, kasvatusneuvola tai psykologi on oikeampi osoite. Yläkoulun luokanvalvojalla on 1 tunti työaikaa viikossa koko luokan asioiden hoitamiseen eikä koulutusta psykiatrisiin tai neuropsykologisiin ongelmiin. Koulussa joka luokassa on useita vastaavasti oirehtivia oppilaita. Kuraattorin keskusteluapu ei ole mikään taikasauva, eikä koulu voi hoitaa koko perhettä. Kouluterveydenhoitajakin hoitaa vain terveyttä, ei akuutteja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avun hakeminen johtaa automaattiseen lasuun, koska niillä on ohjeena tehdä lasu kaikista "huolenaiheista". Sen lisäksi neuvot mitä sieltä saa ovat kaikki niitä ideologisesti korrekteja, eli lempeyttä ja sanoitusta.
Ei johda, tiedän kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa auta mikään muu kuin sinun tehdä lisää töitä. Ota heti yhteyttä koulun oppilastukeen. Laitat sinne sähköpostia, jossa kerrot normaalista päivästänne, sen haasteista ja huolistasi. Heidän tulee auttaa sinua nopealla aikataululla ja he eivät voi jättää asiaa odottamaan. Et myöskään anna sen jäädä odottamaan, vaan huolehdit, että asiat rullaavat ihan koko ajan.
Vielä ehtii vaikka mitä ennen ensi syksyä, jolloin lapsen luokka taas vaihtuu, joten teet kaikkesi nyt.
Älä hyväksy vastauksia, joista tiedät jo heti että ne eivät auta. Sinä olet nyt vastuussa lapsesi tulevaisuudesta, joten sinä teet kaikkesi asioiden eteenpäin viemiseksi. Nyt siis heti av syrjään ja alat tekemään jotain hyödyllisempää perheesi eteen. Kirjoitat ylös kaiken mieltäsi huolettavan ja pidät kirjaa, mitä olet tehnyt, kenelle viestiä laittanut, minkälaisista aikatauluista on sovittu ja kaiken.
En nyt kyllä ymmärrä, miksi koulun pitäisi kantaa vastuu vanhempien kasvatustehtävästä. Terveydenhuolto, kasvatusneuvola tai psykologi on oikeampi osoite. Yläkoulun luokanvalvojalla on 1 tunti työaikaa viikossa koko luokan asioiden hoitamiseen eikä koulutusta psykiatrisiin tai neuropsykologisiin ongelmiin. Koulussa joka luokassa on useita vastaavasti oirehtivia oppilaita. Kuraattorin keskusteluapu ei ole mikään taikasauva, eikä koulu voi hoitaa koko perhettä. Kouluterveydenhoitajakin hoitaa vain terveyttä, ei akuutteja ongelmia.
Olet väärällä alalla. Oppilashuolto on täsmälleen oikea paikka nyt. Tiedän mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei neuvoja mutta mielenkiinnolla luen vastauksia.
Minulla vanhempi on tavallisen helppo lapsi, siis perus uhmaa ja sensellaista mutta helppo kuitenkin.
Toinen on alle kaksi ja saa kamalia raivokohtauksia, ei tottele mitään jos sille päälle sattuu. Lyö, heittelee tavaroita ja huutaa vaikka kuinka pitkään, enkä keksi miten lasta voisi auttaa, ei ota mitään lohtua vastaan.
Onko teillä ap nuoremman kohdalla ollut jo vauvasta huomattavissa vaativuus?
Ihan ok:sti. Emme nimittäin vaadi tältä vanhemmalta "vaikealta" lapselta kovin paljoa, jolloin ei tarvitse jatkuvasti vääntää ja taistella. Ainoat vaaditut asiat on että koulunkäynti pitää hoitaa. Kun sen tekee itsenäisesti ja vapaaehtoisesti ja kohtuullisen hyvin, niin saa pelata niin paljon kuin haluaa, nukkua ja valvoa silloin kun huvittaa jne. Tämä on helpottanut meillä elämää todella paljon kun lopetettiin se ainainen taistelu loppujen lopuksi aika turhista asioista. Lapsi, nyt jo 13-vuotias, näyttää tosiaan sen koulun hoitavan ihan kunnialla ja mielellään, kun on tullut rennommaksi sääntöjen ja pakkojen vähentämisen myötä.
Jotenkin ihmetyttää, että miten minä alunperinkin lähdin sille vaatimis-niponipo linjalle, ottaen huomioon sen että itse olin ihan saman luontoinen kuin tuo meidän "vaikea" lapsi, ja omasta lapsuudestani muistan että ahdistus ja oireilu paheni aina voimakkaasti kaikista pakoista ja mielestäni turhista säännöistä. Jostain vaan silti tuli tunne, että "pitää vaatia ettei se kasva ihan kieroon", mutta nyt näyttää että enemmän kieroon olisi kasvanut stressaamalla toista niillä turhilla vaatimuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä haastava, helppo ja helppo ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan.
Sitten he muuttuivat haastavaksi, helpoksi ja haastavaksi.
Tällä hetkellä he ovat helppo, vähän haastava ja haastava.
Voimat riittävät hyvin ja tämä on mielestäni normaalia. Helpolle olen pyrkinyt järjestämään tilaa, että hänkin voisi olla jossain vaiheessa lapsuuttaan haastavampi. Haastavan esikoisen sain liikunnalla väsyttämällä ja keskustelemalla sekä kasvun kautta helpoksi. Jokaisella on ollut mieleiset harrastukset tukemassa kasvua.
Minulla on äitinä auktoriteettia lapsiini. Olen hankkinut auktoriteettini runsaan yhdessä vietetyn ajan ja tekemisen kautta. Pieni ärähdys on välillä tosin tarpeen.
Lapset ovat tottuneet siihen, että jos eivät reagoi asiallisiin pyyntöihini, pian on pelikone tms poissa. On asiallista hoitaa muu elämä ensin ja vain yli jäävällä ajalla esim. pelata ja klo 20 jälkeen ei enää ollenkaan. Joskus tietenkin saavat myös pidempiä pelisessioita, kun minäkin vain makaan sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Avun hakeminen johtaa automaattiseen lasuun, koska niillä on ohjeena tehdä lasu kaikista "huolenaiheista". Sen lisäksi neuvot mitä sieltä saa ovat kaikki niitä ideologisesti korrekteja, eli lempeyttä ja sanoitusta.
No ei todellakaan ole. Me olemme olleet perheneuvolan asiakkaita muutaman vuoden, eikä kukaan ole tehnyt lasua. Ja olemme saaneet ihan oikeita neuvoja jotka ovat auttaneet. Joo, ei sieltä todellakaan ole kerrottu että läimäytä sitä lasta, mutta olisin järkyttynyt jos olisi. Siellä on ihan ammattitaitoista väkeä.
Älä sano kahtakymmentä kertaa! Lastenkasvatuksen perusohje eli pyydä vain sitä, minkä toteutumisen myös pystyt valvomaan. 😊 jos nukkumaanmenoaika on x, niin sopikaa että iltarutiinit alkavat esim. tuntia aiemmin. Jos ei lapsi lähde hammaspesulle pyytämällä, mene paikalle ohjaamaan lapsi hammaspesulle. Sitä ennen pyydä ja huolehdi, että pelikone on laitettu pois sovittuun aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Avun hakeminen johtaa automaattiseen lasuun, koska niillä on ohjeena tehdä lasu kaikista "huolenaiheista". Sen lisäksi neuvot mitä sieltä saa ovat kaikki niitä ideologisesti korrekteja, eli lempeyttä ja sanoitusta.
Ja ongelma lasussa on mikä? Sitä demonisoidaan ihan turhaan. Sitä kautta saa helpoiten apua ongelmiin. Lapset sijoitetaan vasta viimeisenä keinona, sitä ennen kokeillaan kaikki mahdolliset avustajista neuvoloihin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on äitinä auktoriteettia lapsiini. Olen hankkinut auktoriteettini runsaan yhdessä vietetyn ajan ja tekemisen kautta. Pieni ärähdys on välillä tosin tarpeen.
Lapset ovat tottuneet siihen, että jos eivät reagoi asiallisiin pyyntöihini, pian on pelikone tms poissa. On asiallista hoitaa muu elämä ensin ja vain yli jäävällä ajalla esim. pelata ja klo 20 jälkeen ei enää ollenkaan. Joskus tietenkin saavat myös pidempiä pelisessioita, kun minäkin vain makaan sohvalla.
Sulla taitaa olla sitten ne helpot lapset?
Jos et ole joutunut tuon enempää vääntämään siis.
Kaikkia lapsia, myös niitä helppoja, joutuu kasvattamaan, neuvomaan, ohjaamaan, komentamaan jne. Toiset tottelee helpommin kun taas toiset käy päälle ja tarvitaan kiinnipitoja.
Itsellä autistinen lapsi, add-lapsi x2 ja normaali lapsi. Olen istunut kaiken maailman kursseilla ja valmennuksissa ja todennut että luojan kiitos minulla on kaikesta huolimatta ne helpot lapset! Ei meillä ole mitään raivareita tai päälle käymisiä mutta voisi ihan hyvin olla. Haasteita on ja jumitilanteita. En usko että kasvatuksella on noihin kovinkaan suurta osuutta. Toki ollaan tehty isoin työ autistin kanssa, niin iso että diagnoosi tulee jossain vaiheessa muuttumaan lievempään. Toki on saanut terapioitakin.
Silti ei tulisi mieleenkään arvostella niitä perheitä joissa tilanne ei ole näinkään hyvä. Toiset lapset omaa pidemmän pinnan ja paremmat taidot selvitä pettymyksistä.
Tämä minun tavallinen lapsi joka on kuopus avasi viimeistään silmät siihen että kasvatuksella ei niin suuri osuus ole loppujen lopuksi. Kuopus siis helppo ja häntä on toki helppoa ja "kivaa" komentaa ja ohjata kun hän on ohjattavissa. Toki hänenkin kanssa väännetään muttei se ole samanlaista mitä noiden spessujen kanssa. Ja heidänkään kanssa ei ole niin haastavaa kuin monessa muussa perheessä.
Onko joku saanut oikeasti apua tai keksinyt kikkakolmosta, miten saada elämästä siedettävää haastavan lapsen kanssa? Pitääkö lapsen antaa elää kuin pellossa (jolloin koulunkäynnistä ei tule yhtään mitään) vai onko vain jaksettava olla selän takana komentava natsivanhempi koko ajan? ap