Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin, että lapsi vaihtaa luokkaa narsistisen parhaan kaverin takia
11.12.2019 |
Onko luokan vaihtaminen koulussa mahdollista ja millä perusteella?
Ovat "kavereita" mutta mun mielestä tuo lapsi on narsistinen. Joo, en sano että hänellä on persoonallisuushäiriö, mutta katselin äsken kuuluisan psykologin videoita ja hän sanoo, että hyvin harvat kiusaajat ei ole narsisteja. Se käytös vaan on niin hienovaraista, ettei suurinta osaa siitä voi sanoa kiusaamiseksi suoraan. Sellaista lievää pilkkaamista leikin varjolla ym. Joskus myös kiusantekoa, mitä nimittää pränkeiksi eli käytännön piloiksi. En usko, että tilanne muuttuu, koska tuollaiset ihmiset ei muutu. Tuon lapsen vanhemmat on hänelle puhuneet ja mä oon kannustanut oma lasta menemään muiden seuraan, mutta viettää aikaa tän kanssa koska hän on (tietysti) suosittu. Joka kerta oma lapsi on kiukkuinen ja onneton kun ovat olleet yhdessä.
Olisko siitä luokan vaihdosta neuvoja? Ongelma tässä on siis, että kiusaamisesta ei ole niin paljon todisteita, että voin perustella sillä. Mun mielestä ei meidän kuitenkaan muuttamaan tarvitse ryhtyä tämän takia.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kokeilisit järjestää tuohon kaveruuteen vähän taukoa? Ehkä tämä jompi kumpi ehtisi löytää uutta seuraa.
Sanoin jo että olen yrittänyt. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapset ovat lähtökohtaisesti narsisteja. Otsalohko kehittyy 30-vuotiaaksi saakka, ja empatiaa opitaan pikkuhiljaa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, ennen kaikkea aikuisen mallista. Jos aikuinen hyväksyy lapsen ja asettaa tälle turvalliset rajat, ollaan jo pitkällä.
Jos joku aikuinen kutsuu oman lapsensa kaveria narsistiksi ja on sitä mieltä ettei tämä voi muuttua, ei hänelle voi vastata sen järkevämmin kuin että ”ite oot”.
Ja sanon tämän ihmisenä, jolla itselläänkin oli kouluiässä rajaton ja vähän epäterve suhde parhaan kaverinsa kanssa. Ei ollut aina kivaa, mutta olen ainakin aikuisena tunnistanut sellaiset tilanteet ja roolit, joihin en halua.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapset ovat lähtökohtaisesti narsisteja. Otsalohko kehittyy 30-vuotiaaksi saakka, ja empatiaa opitaan pikkuhiljaa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, ennen kaikkea aikuisen mallista. Jos aikuinen hyväksyy lapsen ja asettaa tälle turvalliset rajat, ollaan jo pitkällä.
Jos joku aikuinen kutsuu oman lapsensa kaveria narsistiksi ja on sitä mieltä ettei tämä voi muuttua, ei hänelle voi vastata sen järkevämmin kuin että ”ite oot”.
Ja sanon tämän ihmisenä, jolla itselläänkin oli kouluiässä rajaton ja vähän epäterve suhde parhaan kaverinsa kanssa. Ei ollut aina kivaa, mutta olen ainakin aikuisena tunnistanut sellaiset tilanteet ja roolit, joihin en halua.
Veikkaan, että vanhempasi eivät hirveästi auttaneet tuossa raja-asiassa? Muuten olisit oppinut pitämään rajojasi viimeistään teininä.
Se psykologi siis sanoi, että hänen näkökulmastaan kaikki kiusaajat ovat narsisteja. En tiedä onko se liian suoraviivainen tulkinta.
Kaikki lapset eivät todellakaan ole kiusaajia. Itse en koskaan kiusannut, kerran oli huono omatunto kun tajusin, että olin mahdollisesti sanonut loukkaavan asian yhdelle toiselle. Reiluja riitoja kavereiden kanssa kyllä oli, mutta ei tahallista pahantekoa ja pahan mielen aiheuttamista jatkuvasti. Ap
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos kokeilisit järjestää tuohon kaveruuteen vähän taukoa? Ehkä tämä jompi kumpi ehtisi löytää uutta seuraa.