Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En imettänyt esikoistani kuin vähän reilun kuukauden ja nyt tätä toista olen imettänyt jo kohta 9kk.
01.03.2008 |
Sanoin tässä eräänä päivänä miehelleni että poden huonoa omatuntoa siitä etten imettänyt meidän esikoista pidempään, olisin pystynyt imettämään jos vaan olisin tarpeeksi kauan yrittänyt ja tarpeeksi paljon sitä halunnut. Mieheni sanoi ihanasti takaisin kun hän vastasi siihen että hänkin potee huonoa omatuntoa sen takia ettei tarpeeksi paljon tukenut minua imetyksessä, jotenkin tuo vaan tuli niin likuttavasti miehen suusta.
Siis onhan toki esikoisesta korvikkeellakin kasvanut reipas ja terve lapsi mutta ei siinä korvikkeen antamisessa saa sitä samaa läheisyyttä kuin imettäessä. Jotenkin tuntuu että miehelläni ja esikoisellamme on läheisemmät välit kuin minulla ja esikoisellamme, mutta voihan se tietysti nyt osaltaan johtua siitä että mun suurin osa ajasta menee pienemmän hoitamiseen, ja näin esikoisemme huolii paremmin isänsä hoitamaan häntä.
Joskus mulla tulee tosi syyllinen olo etten imettänyt pidempään, vaikka turhaahan se on.
Silloin kun esikoinen syntyi halusin imettää häntä mutta se olikin aikamoinen järkytys mulle, se kamalan kiivas imuteho ja se että aina oli nännit tosi kipeänä ja imettäminen oli tuskaa. Mutta jos vaan olisin jaksanut imettää pari kuukautta niin nännitkin olisi turtuneet siihen ja eikä se olisi enään sattunut ollenkaan. Ja toinen järkytys oli se että oma elämä ikäänkuin loppui siihen, aina oli oltava niiden tissien kanssa lähettyvillä, enkä sitäkään silloin tajunnut että ei se vauva syö ikuisuuksia tunnin välein että kyllä se siitä pitenee ne syöntivälit ja pääsen minäkin käymään yksin pidempään jossain kuin sen vaivaisen tunnin. Hassua, vaikka mä tiesin jo lasta odottaessa että se oma elämä jää taka-alalle ja vauvan syntymästä lähtien eletään vauvan ehdoilla mutta silti se oli aika kova järkytys.
Kommentit (4)
Olet hyvä äiti, olet ruokkinut lapsesi parhaan kykysi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaahan se toki on tämä murehtiminen, näyttää tuo lapsi olevan reipas ja onnellinen vaikka en imettänytkään.
Minäkään en imettänyt meidän esikoista kun varmaan kuukauden verran ja senkin ajan poika sai korviketta lisäksi pullosta kokoajan... Jälkikäteen ajateltuna tämä johtui tasan siitä, etten todellakaan tiennyt miten paljon pitää imettää ja miten ahkerasti/sinnikkäästi! Ei sitä kukaan mulle kertonut silloin! Poika sitten temppuili rinnalla, välillä imi hyvin mutta välillä riuhtoi ja kieltäytyi imemästä kokonaan. Sitten tympäännyin ja lopetin koko imetyksen.
En tosin ole mitään syyllisyyden tuntoja siitä saanut, koska poika on kasvanut hyvin eikä ole sairastellut paljoa tms.
Toista sitten imetin innolla 5kk ja se oli minusta jo pitkä aika! =D
Nyt olen imettänyt kolmattamme 1kk ajan.. ja meinaan imettää sen aikaa kun hyvältä tuntuu, enkä sitä aio kenellekään selitellä enkä potea siitä huonoa omatuntoa vaikka imetys loppuisikin jo vaikka 1kk päästä... =)
Alue: Aihe vapaa
Sanon kolmen lapsen äitinä, että imetyskin voi olla erilaista. Ensimmäisen kanssa olin epävarma, nyt sen voin myöntää. En ollut varma riittääkö maitoa, ja en tiennyt koska ja miten lasta voisi tulkita sen suhteen koska olisi oikea aika aloittaa kiinteät. Esikoisen kanssa usein ajattelin myös, että hän on " jo" niin ja niin iso, että sekin kuvitelma vaikutti silloisiin päätöksiini.
Toisen kanssa imetys sujui hyvin ja malttiakin oli sen verran, että huomasin kyllä koska lapsi kaipasi muutakin kuin rintamaitoa. Imetys jatkui pitkään, 1v7kk.
Kolmannen kanssa imetys on ollut taas vähän erilaista. Itse olen myös paljon rennompi kuin esikoisen kanssa. Joku kysyi, että koska aiomme antaa vauvalle kiinteitä ja minusta se oli ihan pöhkö kysymys. No sitten kun vauva sitä tuntuu tarvitsevan! Eipä tuo ole kalenteriin mitään päivää laittanut...
No juu... Älä pode mitään huonoja fiiliksiä. Sinä olet aivan varmasti lapsillesi paras mahdollinen äiti!