Professori Uuno Vammas

Tämä on menestystarina miehestä nimeltä Uuno Vammas. Uunolla on erikoinen nimi ja hän syntyi vammaisena, mutta silti pärjäsi hyvin elämässään.





Elettiin 1940-luvun loppua maaseudulla eräässä maalaiskunnassa. Nuori nainen, 20-vuotias Aulikki oli löytänyt miehen ja päässyt maatilan emännäksi maatilalle jota isännöi nuori isäntä Johannes Vammas. Aulikki oli onnellinen kun oli löytänyt elämänsä miehen ja päässyt maalle. Siitä oli Aulikki aina haaveillut. Taloon otettiin lehmiä ja hevonen, koiria, kaneja ja kissoja, sika ja lampaita. Oli myös iso ruispelto, perunapelto ja kasvimaa, marjapensaita ja mansikkamaa. Aulikki ja Johannes olivat onnellinen nuori pari, he olivat juuri menneet naimisiin. Aulikki odotti ensimmäistä lastaan. Niinkuin ennenvanhaan yleensä, ensimmäisestä lapsesta toivottiin poikaa. Aulikki oli onnellinen ja haaveili lapsesta ja neuloi lapselle vaatteita siinä minkä navettatöiltään ehti. Maha kasvoi kovasti ja loppuvaiheessa raskautta Aulikki ei enää jaksanut maatilan hommia tehdä ja lähinnä vaan lepäili. Ja Johannes hoito silloin navettatyöt niinkuin aina. Johannes oli hyvä isäntä, joka ajatteli kaikessa perheensä parasta. Sitten synnytyksen hetki koitti ja Aulikki meni saunaan synnyttämään ja kylän ainut kätilö kutsuttiin avustamaan synnytyksessä. Synnytys oli vaikea ja kesti tuntikausia ja oli hyvin kivulias, mutta kivut unohtuivat, kun lapsi syntyi ja parkui ensimmäisen kerran ja kätilö nosti lapsen Aulikin rinnalle maitoa imemään ja sanoi:"Teillä on iso ja jäntevä poika!" Aulikki katsoi lastaan ja lapsi oli todella suloinen ja ihana ja Aulikki oli tosi onnellinen. Lapsi pestiin ja kapaloitiin ja kun lapsi oli imenyt maitoa, niin nukahti heti kun laitettiin nukkumaan. Aulikki oli onnellinen ja samoin myös Johannes. Johannes sanoi:"Nyt meillä on poika talossa!". Poika oli oikein iso ja vanttera, lähes viisikiloinen ja pyöreä. Aulikin rinnoista tuli paljon maitoa ja poika imi maitoa reippaasti ja tuntui syövän todella paljon ja pojalla oli erittäin hyvät ruokahalut. Aluksi poika nukkui tosi paljon ja heräsi imemään maitoa aina välillä ja välillä poika teki kakat vaippaan ja vaipanvaihtoa, pyllynpesua, imettämistä ja kylvettämistä oli Aulikin arki. Aulikki oli todella onnellinen ja poika oli Aulikin mielestä jo heti alkuun niin suloinen ja ihana että Aulikki ei ole eläessään yhtä ihanaa lasta nähnyt. Pian alettiin pohtia lapselle nimeä ja Aulikki halusi pojalleen nimeksi Uuno. Johhannes suostui ehdotukseen ja lapsi sai nimekseen Uuno Johannes Vammas. Johannes oli toisena nimenä sen takia kun Uunon isän nimi on Johannes. Uuno kasvoi kovaa vauhtia ja söi paljon ja tuntui, että mitä isompi Uunosta tuli, sen enempi Uuno söi eikä maito tahtonut rinnoissa aina riittää Uunon imettämiseen. Niinpä Uunolle annettiin lisäksi myös omien lehmien maitoa ja kun Uuno oli muutaman kuukauden ikäinen, myös perunavelliä ruvettiin antamaan ja kaurapuuroa ja mannavelliä. Uuno söi kaiken mitä annettiin, kasvoi kovaa vauhtia, oppi hymyilemään ja jokeltelemaan ja virkeänä jokelteli. Mutta Uunosta oli alusta asti havaittavissa erikoisia piirteitä. Kun Uuno hymyili, hän ei hymyillyt ihmisille, mutta esineille Uuno hymyili ja samoin myös ihan itsekseen. Uuno ei näyttänyt ottavan kontaktia aikuiseen vaan eli omissa maailmoissaan ja nauroi ja myös itki ilman näkyvää syytä. Mutta ei vanhemmat ajatelleet siinä olevan mitään kummallista. He ajattelivat vain, että ehkä Uuno on vain omalaatuinen. Mutta hyvin älykkäältä Uuno vaikutti jo heti alusta lähtien. Uunolla oli myös tapana heijata itseään edestakaisia ja räpytellä käsiään ja nauraa ilman näkyvää syytä. Mutta yleisesti ottaen Uuno oli kiltti ja hyväntuulinen vauva, vaikka ei kommunikoinut millään tavoin ihmisten kanssa. Vuoden vanhana Uuno oppi kävelemään ja kun Uuno oli vuoden vanha, perheeseen syntyi toinen poika. Pojan nimeksi tuli Erkki. Nyt oli kaksi pientä lasta Aulikilla hoidettavana ja navettatyöt niiden ohella. Uuno oli paljon omissa oloissaan ja näytti viihtyvän itsekseen eikä juurikaan kaivannut huomiota. Itseään vaan heijasi edestakaisin. Mutta Erkki näytti jo pienestä asti ottavan aikuiseen kontaktia ja hymyilevän nimenomaan ihmisille.





Elämä kulki eteenpäin ja lapset kasvoivat. Erkki oppi vuoden vanhana kävelemään ja kun kumpikin pojista käveli, niin pojissa oli vahtimista kun ehtivät joka paikkaan ja piti koko ajan katsoa, etteivät pojat karkaa. Uuno oli erikoinen ja kummallinen, kun ei vielä lähes kolmevuotiaanakaan osannut puhua. Lääkärissäkin Uunoa sen takia käytettiin mutta lääkäri sanoi vaan, että lapset ovat erilaisia ja kehittyvät eri tahtia. Mutta silti vanhempia huolestutti, kun Erkki oppi ja kehittyi paljon nopeammin kuin Uuno. Erkki puhui jo kaksivuotiaana mutta Uuno ei vielä nelivuotiaanakaan puhunut eikä ottanut mitään kontaktia. Jokelteli vaan itsekseen ja heijasi itseään. Niinpä vanhemmat päättivät viedä Uunon Helsinkiin johonkin yksityiselle klinikalle. Uuno vietiin klinikalle silloin kun Uuno oli nelivuotias, iloinen pieni pellavapää joka ei ottanut kontaktia keneenkään, mutta hymyili ja jokelteli iloisena. Helsinkiin mentiin junalla ja sinne lähtivät koko perhe: kolmatta lastaan odottava äiti, isä ja vilkkaat pikkupojat, nelivuotias Uuno ja kolmevuotias Erkki. Lapsille junassa matkustaminen oli jännä kokemus ja lapset ihmettelivät, mutta malttoivat ihme kyllä pysyä paikoillaan. ja tarjoiluvaunuista kumpikin pojista sai jäätelöä ensimmäistä kertaa elämässään. Kun saavuttiin Helsinkiin klinikalle, pojat innoissaan leikkivät odotushuoneessa leikkiautoilla ja puupalikoilla joita sieltä löytyi.





Klinikalla Uunoa tutkittiin paljon ja lääkäri, joka Uunon tutki, oli saanut oppia ihan ulkomailla asti vaikka mistä lasten oireyhtymistä ja totesi, että Uunolla on Kannerin oireyhtymä, eli varhaislapsuuden autismi. Älykkyydessä Uunolla ei kuitenkaan ollut mitään vikaa ja lääkäri sanoi, että kun Uuno tulee kouluikään, Uuno voi käydä ihan tavallista kansakoulua. Siihen aikaan ei paljon autismista tiedetty Suomessa, mutta lääkäri oli saanut ihan ulkomailta asti oppia ja antoi vanhemmille ohjeita, mitenkä kuntouttaa Uunoa ja opettaa Uunoa puhumaan. Lääkäri sanoi myös olevansa kotoisin siltä seudulta missä Uunon perhe asuu ja käyvänsä juhlapyhinä siellä päin vanhempiensa luona. Lääkäri lupasi käydä niitten käyntien yhteydessä myös sillointällöin Uunoa tervehtimässä ja ehkäpä tuoda mukanaan Uunolle jonkun mukavan lelun tai karkkipussin. Lääkärin nimi oli Hanna ja Hanna oli hyvin nuori ja lapsirakas nainen, jolla ei ollut omia lapsia, mutta joka tykkäsi kovasti lapsista. Uuno ja Erkki sen huomasivat ja olivat kumpikin tulossa Hannan syliin istumaan ja Erkki joka osasi puhua, kyseli Hannalta kaikenlaista.







Perhe palasi Helsingistä kotiin viisaampana ja oppineempana ja Uunoa alettiin kotona kuntouttaa ja opettaa mm puhumaan. Uuno leikki paljon myös Erkki-veljensä kanssa ja Erkin kanssa leikkiminenkin kovasti kehitti Uunon sosiaalisia taitoja. Perheeseen syntyi myös kolmas lapsi, joka oli tällä kertaa tyttö. Tytön nimeksi tuli Pirkko. Kun oli Uuno, Erkki ja Pirkko hoidettavana ja maatilan työt sen päälle, niin Aulikki-äidillä oli kädet täynnä töitä. Välillä lehmä poiki ja kissat tekivät pentuja milloin minnekin, navettaan, liiteriin ja metsään ja oli valtavasti kissoja eikä oikein tiennyt, että montako kissaa heillä oli yhteensä. Uunon kuntoutus edistyi hyvin ja Uuno oppi kuin oppikin puhumaan, mutta hitaasti ja vähitellen. Uunoa kehuttiin ja kannustettiin kovasti ja kun kotona oli vielä Erkkikin, niin Erkin esimerkkiä seuraamalla ja Erkin kanssa leikkiessä Uuno oppi paljon. Pojat olivat kuin ketkä tahansa veljekset, välillä olivat sovussa ja välillä nahistelivat keskenään ja olivat aina yhdessä touhuamassa. Maatilan hommiinkin Uuno ja Erkki osallistuivat jo pienestä alkaen. Sitten kun joulu oli jo ovella ja joulutorttujen paisto oli äidillä käynnissä ja kissoja makaili toista kymmentä pitkin tupaa ja juuri toiselle ikävuodelleen ehtinyt Pirkko istui lattialla ja jokelteli ja viisivuotias Uuno ja nelivuotias Erkki leikkivät leikkiautoilla ja isäntä hakkasi pihassa halkoja, niin ovelle kolkutettiin. Äiti nappasi Pirkon kainaloonsa ja Erkki ja Uuno tulivat perässä ovelle ja ovi avattiin. Ovella oli Hanna. Hanna oli joululomalla töistään ja tullut vanhempiensa luokse ja halusi tavata myös Vammaksen perheen ja katsoa mitä Uunolle kuuluu. Uuno ja Erkki muistivat kumpikin Hannan ja olivat innolla Hannan peräsä näyttämässä Hannalle lelujaan ja vaatimassa Hannaa leikkimään kanssaan ja yksivuotias Pirkkokin toisteli isoveljiensä perässä Hannan nimeä ja pyöri siinä jaloissa. Hanna, jolla oli ikää vasta 28 vuotta, innoissaan leikki ja touhusi poikien ja Pirkon kanssa ja heillä oli hauskaa yhdessä. Isäntä tuli halkohommista ja yllättyi kun näki Hannan ja pojat keskenään leikkimässä. Oli jo ilta ja lapsilla oli nukkumaanmenoaika. Äiti käytti lapset pesuhuoneessa iltapesulla ja laittoi Uunon, Erkin ja Pirkon nukkumaan. Erkki vaati että Hanna lukee iltasadun. Ja Hanna luki. Kun lapset olivat nukahtaneet, Hanna keskusteli vanhempien kanssa. Hanna sanoi ilahtuneensa siitä, kun Uuno on kovasti kasvanut ja kehittynyt ja osaa jo puhuakin jotain. Hanna oli myös sitä mieltä, että Erkin ja Pirkon kanssa leikkiminenkin on varmasti kehittänyt Uunoa paljon. Hanna sanoi, että Uunolle olisi hyväksi, että Uuno menisi kouluun yhdessä Erkin kanssa sitten kun Erkkikin aloittaa koulun, vaikka onkin Erkkiä vuoden vanhempi. Näin on turvallisinta ja Uunon on hyvä saada leikkiä vapaasti siihen 8-vuotiaaksi saakka. Hannan mielestä Uuno vaikutti älykkäältä pojalta ja kannusti vanhempia sanoen, että kun Uuno aikanaan oman alansa löytää, Uunosta voi tulla vaikka professori. Se lämmitti Aulikin ja Johanneksen mieltä.







Joulu meni mukavasti ja joulupukkikin kävi. Uuno sai sukset lahjaksi ja joulupyhien jälkeen isä opetti Uunoa hiihtämään. Hyvin lähti hiihtäminenkin sujumaan ja Uuno ja Erkki yhdessä hiihtelivät pihalla. Hevostakin hoidettiin yhdessä ja lehmiä syötettiin ja sikaa syötettiin ja kananmunia kerättiin kanalasta. Koska Uuno sai osallistua maatilan töihin jo pienestä, Uuno oli hyvin eläinrakas koko loppuelämänsä ajan. Vammaksen perheessä oli kasvatusperiaatteena se, että Uunolla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin Erkillä ja Pirkollakin ja sama velvollisuus osallistua maatilan askareisiin. Maatilan töitä Uunokin oppi jo pienestä saakka tekemään ja koska elämä maalla oli säännöllistä ja siinä oli tietyt rutiinit ja Uuno sai vanhemmiltaan paljon turvaa, hellyyttä ja ymmärtäväistä kohtelua, Uunolla ei ongelmakäytöstäkään juuri esiintynyt. Mutta ihan normaaleja kepposia Uuno Erkin kanssa teki siinä missä kaikki muutkin pojankoltiaiset.







Aika kului maatilan töitä tehdessä ja touhutessa. Pirkkokin kasvoi kovasti ja oli topakka pikkuneiti ja terhakkaasti osallistumassa samoihin touhuihin kuin isoveljetkin. Kesällä laitettiin heinää seipäille ja lehmät olivat kesällä laitumella. Monesti Uuno, Erkki ja Pirkko menivät laitumelle lehmien sekaan ja vasikoitakin hoitivat jo pienestä saakka. Vuodet kuluivat ja lapset varttuivat. Hannakin vieraili jouluna ja juhannuksena, joskus myös pääsiäisenäkin katsomassa Vammaksen perhettä. Ja kerran kun joku vammaksen kymmenistä kissoista oli saanut pieniä poikasia, niin Hannakin sai yhden kissanpoikasen itselleen, Helsinkiin vietäväksi. Kissa oli musta pieni tyttökissa jolle Hanna antoi nimeksi Miisu. Miisun kuulumisista Hanna kirjoitteli säännöllisesti kirjeitä Uunolle, Erkille ja Pirkolle ja koska kukaan lapsista ei vielä osannut lukea, äiti luki ne kirjeet lapsille ja lapset kuuntelivat niitä tarkkaavaisina. Hanna työskenteli erikoislääkärinä klinikallaan ja Vammaksen perhe eleli maalla tuttuun tapaan.







Kun Uuno oli kuusivuotias, Erkki oli viisivuotias ja Pirkko oli kaksivuotias, Vammaksen perheeseen syntyi kaksoset. Kaksoset olivat tyttö ja poika ja vauvoille tuli nimiksi Elisa ja Markus. Uuno, Erkki ja Pirkko olivat ihmeissään uusista vauvoista ja Uuno ja Erkki sekä myöskin Pirkko auttoivat äitiä uusien pikkusisarustensa hoitamisessa ja pitivät vauvoja sylissään. Myös Uunon lääkäri Hanna oli saanut vauvan. Hanna oli saanut pienen tytön, jolle oli tullut nimeksi Emma-Sofia. Hanna taas tuttuun tapaan joululomalla kävi Vammaksen perheen vieraana ja Emma-Sofia oli mukana. Emma-Sofia oli terhakka ja virkeä, pieni ja hento, vaaleanpunaiseen röyhelömekkoon puettu ruskeasilmäinen ja tummahiuksinen tyttövauva. Myös Miisu-kissa oli hyvin jaksellut ja pysynyt terveenä Hannan hyvässä hoidossa. Kun Hanna oli vauvansa kanssa vierailemassa, niin sekä Hannan vauvasta että myöskin Elisasta ja Markuksesta otettiin kuva, jossa vauvat makasivat vierekkäin ja olivat tosi söpön näköisiä.







Elämä maalla kului tuttuun tapaan. Erään kerran kylälle oli tullut myös saarnamies. Saarnamies oli väkevästi Jumalan käytössä oleva mies, joka puhui kyläläisille Jeesuksesta ja parannuksen tekemisestä. Sitä lähdettiin koko perheen voimin kuuntelemaan. Uuno, Erkki, Pirkko sekä äiti ja vauvat istuivat hevoskärryjen kyytiin ja isä ajoi hevosella ja mentiin saarnamiestä kuuntelemaan. Saarnamies puhui Raamatun sanaa ja se kosketti ja puhutteli Aulikki ja Johannes Vammasta. Nin, kyllähän Aulikki ja Johannes kirkooon kuuluivat ja lapset oli kaikki kirkkoon kastettu, mutta sen kummemmin ei uskon asioita perheessä ollut mietitty. Elämä oli vaan mennyt omalla painollaan maatilalla ahertaessa ja lapsia hoitaessa. Mutta saarna ja Raamatun sana puhuttelivat syvästi Aulikkia ja Johannesta ja he kokivat, että Jumala kutsuu heitä. Kun sitten saarnamies kysyi, että onko joukossa ketään, joka haluaa tulla Jeesuksen omaksi, niin Aulikki ja Johannes nostivat kätensä ja saivat tulla koko perheen kanssa saarnamiehen luokse rukoiltavaksi ja saarnamies rukoili heidän puolestaan ja he ottivat Jeesuksen vastaan.







Niin kääntyi uusi lehti Vammaksen perheen elämässä. Perhe luki Raamattua ahkerasti ja sitä luettiin myös lapsille ja rukoiltiin ja tehtiin parannusta koko perheen voimin. Vammaksen perhe löysi seurakunnan kun kylälle perustettiin helluntaiseurakunta. Johannes ja Aulikki kävivät kasteella ja liittyivät helluntaiseurakuntaan. Ja kokouksissa käytiin joka sunnuntai ja lapset kävivät pyhäkoulua. Uuno oli tuolloin 7-vuotias, Erkki 6-vuotias, Pirkko oli 3-vuotias ja kaksoset olivat vuoden vanhoja. Pyhäkoulussa autistinen Uuno oli normaalisti mukana muiden lasten joukossa ja siellä huomattiin, että Uuno on älykäs poika. Uuno kuunteli tarkkaavaisesti ja kiltisti Raamatun kertomuksia ja kun lapset piirsivät ja askartelivat, niin Uuno piirsi omalaatuisia mutta hyvin taidokkaita piirroksia. Vanhemmat olivat esikoispojastaan ylpeitä. Ja odotettiin, että tämä kerrotaan myös Hannalle sitten kun Hanna seuraavan kerran tulee vierailemaan. Hanna tuli ja myös vuoden ikäiseksi ehtinyt tytär Emma-Sofia tuli myös. Vanhemmat kertoivat, että Uuno on hyvin lahjakas poika ja piirtelee hienoja kuvia. Uunosta oli tullut myös kohtelias ja hyvätapainen poika. Samalla vanhemmat kertoivat Hannalle tulleensa uskoon ja ottaneensa Jeesuksen vastaan. Hanna kuunteli kiinnostuneena ja itsekin kysyi, että miten tulla uskoon. Ja halusi itsekin pelastua. Hanna oli kertonut miettineensä jo kauan myös uskonasioita ja etsineensä Jumalaa. Ja oli myös tullut vakuuttuneeksi, että ilman Jeesusta ei pelastu kukaan. Kun sitten Emma-Sofia, Uuno, Erkki, Pirkko, Elisa ja Markus keskenään peuhasivat lattialla koiran ja kissan kanssa ja vanhemmat ja Hanna keskustelivat, niin he rukoilivat yhdessä ja Hannakin sai tulla uskoon. Ja niin oli uusi sielu voitettu Herralle. Aulikki ja Johannes lupasivat sillointällöin myös kirjoitella Hannalle ja kertoa uskon asioista.







Kun sitten Uuno oli 8-vuotias ja Erkki oli 7-vuotias, pojat aloittivat kansakoulun. Koulu jonka he aloittivat, oli pieni kyläkoulu jossa oli vain vähän oppilaita. Uuno ja Erkki menivät sinne kävellen ja ensimmäisenä päivänä tulivat sinne Mukaan poikien Aulikki-äiti ja myös Hanna. Hanna ja Aulikki tulivat sinne sitä varten, että kertovat muille lapsille Uunon autismista ja siitä, miten Uunon sairaus pitää ottaa huomioon. Lapset hyväksyivät Uunon erilaisuuden ja ottivat tosi ihanasti Uunon mukaan leikkeihinsä ja pitivät myös huolta Uunosta. Uunolla oli myös viisas opettaja, joka huomasi sen, että Uuno on älykäs ja oppivainen. Uuno oppi koulussa asioita siinä kuin muutkin ja leikki välitunnilla yhdessä muiden kanssa. Koulunkäynti arkisin ja pyhäkoulu sunnuntaisin oli kumpikin Uunolle mieluista.







Uuno kävi koulua ja pärjäsi hyvin ja oppi lukemaan. Kun Uuno osasi lukea, hän oli löytänyt kotoa hyllystä lääkärikirjan ja tutki sitä. Ja puhui paljon lääketieteellisistä asioista vaikka oli vasta 8-vuotias. Siitä tuli Uunon kiinnostuksenkohde ja myöhemmin myös ammatti. Kotona sattui myös ikävääkin. Kaksosista toinen, Markus jäi yhtenä päivänä hevoskärryjen alle kun isä oli menossa hevosella kaupunkiin ja Markus oli ulkona leikkimässä. Markus kuoli heti. Markuksella oli ikää vain kolme vuotta. Pirkko oli silloin visivuotias, Erkki oli 8-vuotias ja Uuno oli 9-vuotias ja Markuksen kaksoissisar Elisa oli kolmevuotias. Markus haudattiin ja perhe oli pitkään surullinen, mutta he tiesivät, että Markus oli päässyt taivaaseen enkelien luokse.





Pari vuotta myöhemmin perheeseen syntyi tyttö, joka sai nimekseen Sandra. Sandran jälkeen ei syntynyt enää muita lapsia ja Sandrasta tuli perheen nuorimmainen. Kun Sandra syntyi, Uuno oli jo 11-vuotias koulupoika. Uuno oli pärjännyt koko kouluajan erinomaisesti ja kaikki olivat sitä mieltä, että Uunon täytyy sitten isompana ehdottomasti lukea ylioppilaaksi. Mutta siihen oli vielä aikaa. Uunon autismi näkyi lähinnä siinä, kun Uuno ei oikein oma-aloitteisesti ottanut kontaktia ja oli paljon omissa mielikuvitusmaailmoissaan ja keksi erikoisia juttuja ja tulkitsi monesti väärin sosiaaliset tilanteet. Perheen muut lapset olivat kasvaneet koko ikänsä Uunon kanssa ja tottuneet Uunon erilaisuuteen. Heille Uuno oli tasavertainen veli siinä missä muutkin sisarukset ja suhtautuminen oli luontevaa ja Uunoa kannustettiin paljon ja Uunon kanssa touhuttiin ja leikittiin samoin kuin muittenkin sisarusten ja koulukaverien ja kylällä asuvien lasten kanssa.







Uuno eli turvallisen lapsuuden ja nuoruuden kotona perheensä kanssa, vanhempiensa ja sisarustensa kanssa touhutessa ja maatilan töitä tehdessä. Arki kului tuttuun tapaan ja Hanna ja Hannan tytär kävivät joka vuosi vierailemassa. Uuno kasvoi ja oli pian jo miehen mittainen. Uuno opiskeli ahkerasti ja tiesi paljon ja oli hyvin viisas ja varsinkin lääketiede kiehtoi Uunoa jo nuoresta saakka. Ja kun sisaruksilla tai vanhemmilla oli vaivoja, Uuno oli lukenut lääkärikirjasta tietoa niistä ja osasi neuvoa muita niiden vaivojen hoidossa. Sisarukset ihailivat viisasta veljeään ja olivat ylpeitä hänestä. Uunossa oli myös omalaatuinen ja rasittava puolensa, joka näkyi siinä, että Uuno ei hyväksynyt mitään muutoksia rutiineissa. Kaikki piti toistua samalla tavoin ja jos ei toistunut, Uuno sai raivokohtauksia ja heitteli tavaroita. Mutta raivokohtaus meni ohi yhtä pian kuin alkoikin.







Kun Uuno oli kirjoittanut ylioppilaaksi, hän sai erinomaisen ylioppilastodistuksen ja haki yliopistoon lääketiedettä opiskelemaan. Ylioppilasjuhliin oli kutsuttu myös Hanna ja Hanna lupasi, että kun Uuno käy yliopistoa, niin Uuno voi käydä sitä Hannan kotoa käsin. Hannalla oli tuolloin edelleen klinikalla töitä, mutta Hannan tytär Emma-Sofia joka oli jo 13-vuotias, oli kotona koulun jälkeen iltapäivisin ja voi näin ollen olla Uunon seurassa tarvittaessa. Ja kun kesäloma loppui, niin Uuno pääsi yliopistoon lääketiedettä lukemaan ja muutti Hannan luokse asumaan. Yliopistossa kerrottiin opiskelutovereille Uunon autismista. Uuno tutustui opiskelukavereihinsa ja opiskelukaverit oppivat Uunon kanssa opiskellessaan ymmärtämään autismia ja erilaisuutta ja siitä oli heille hyötyä kun he myöhemmin lääkäreinä kohtasivat monenlaisia potilaita. Uuno löysi yliopistosta myös tyttöystävän itselleen. Tyttöystävän nimi oli Johanna ja hän oli myös tullut toiselta puolen suomea lääketiedettä lukemaan. Uuno ja Johanna olivat aluksi ystäviä, mutta sitten ystävyys syventyi ja he alkoivat seurustella. Johanna oli myös paljon Uunon tukena ja apuna esim uusissa asioissa ja tilanteissa jotka olivat Uunolle vaikeita ja kun yliopistossa oli potilailla joitakin harjoitteluja, niin niihin Johanna meni yhdessä Uunon kanssa ja auttoi ja tuki Uunoa. Uuno eleli vapaa-aikana Hannan luona ja kävi ahkerasti koulua yliopistossa. Ja loma-ajoiksi Uuno tuli kotiin maalle. Uuno oli kovasti oppinut ja viisastunut koulussa, mutta kotona Uuno oli sama Uuno kuin aina ennenkin.







Kun Uunosta tuli lääketieteen lisensiaatti, niin Uuno halusi erikoistua psykiatriaan. Uuno lähti sitten myös psykiatriaa lukemaan. Uuno oli tutkinut ja hoitanut jo potilaitakin ja oli potilaiden sanojen mukaan omalaatuinen mutta ihan mukava lääkäri. Uuno osasi kohdata ihmiset koska oli jo lapsesta asti ollut paljon tekemisissä sekä lasten että aikuistenkin kanssa. Kun Uuno oli psykiatriaan erikoistumassa, niin Uuno koki ikävän asian ja se oli se kun tyttöystävän kanssa loppui seurustelu. Johanna oli löytänyt uuden miehen eikä Uuno enää kelvannut. Uunolla myös sosiaalisten taitojen puute oli rajoitteena seurustelulle. Uuno oli siitä pettynyt, mutta onneksi Uunon vanhemmat ja sisarukset ja myös Hanna olivat tukena Uunolle ja sanoivat, että ehkä se oikea vielä joskus löytyy. Potilaita Uuno osasi vastaanotolla kohdata hyvin, mutta ei osannut seurusteluasioissa sosiaalisia taitoja niin hyvin. Uuno purki pettymyksensä ahkeraan opiskeluun ja opiskeli tosi paljon psykiatriaa ja kun Uuno oli tosi paljon opiskellut, hänestä tuli ensin psykiatrian tohtori ja myöhemmin psykiatrian professori. Uuno sai töitä eräältä psykiatrian poliklinikalta ja sen työn ohessa Uuno luennoi psykiatriasta yliopistossa. Tässä vaiheessa Uuno muutti jo omaan asuntoon. Uuno sai ostettua hyvän kerrostalokolmion isosta kaupungista ja se asunto sijaitsi kymmenennessä kerroksessa ja sieltä oli hyvät näköalat. Uunon elämä sujui hyvin ja menestyksekkäästi ja Uuno eleli poikamiehenä aika pitkään, kerrostalossa yhdessä kesyrottiensa ja akvaariokalojensa kanssa. Uunolla oli paljon kavereita ja kollegojen kanssa Uuno osallistui lääkärien yhteisiin tapaamisiin. Uuno löysi niistä porukoista myös vaimon itselleen. Uunon vaimon nimi oli Maarit. Maarit sairasti Aspergerin syndroomaa, mutta oli päässyt sitä huolimatta pitkälle elämässään ja työskenteli lääkärinä eräällä yksityisvastaanotolla. Uuno ja Maarit menivät naimisiin ja rakennuttivat omakotitalon. He saivat myös kaksi poikaa ja yhden tyttären.







Nyt Uuno on jo kuusikymmentävuotias, vanha mies joka alkaa jäädä kohta eläkkeelle. Mutta Uuno silti on monessa mukana ja on aika omalaatuinen mies noin yleisesti otaen. Uuno on uskovainen ja mukana seurakuntansa toiminnassa. Sen lisäksi Uuno touhuaa vapaa-aikana paljon myös lastensa ja lapsenlastensa kanssa. Uunon lapset ovat Markku 30v, Tero 21v ja Milla 17v. Millalla on Downin syndrooma ja Milla opiskelee tuettuna ihan tavallisessa koulussa vammaastan huolimatta. Uuno halusi tyttärensä tavalliseen kouluun, koska Uuno on itsekin vammastaan huolimatta käynyt tavallisen koulun. Uunon Markku-pojalla on kaksi tytärtä, jotka ovat Sini 10v ja Anu 5v. Uuno on miettinyt paljon sitä, kun nykynuoret, mukaanluettuna myös Uunon omat lapset ja lapsenlapset ovat liikaa netissä ja Uuno suunnittelee lääkettä joka olisi tarkoitettu nettiriippuvuuden hoitoon.