Lue keskustelun säännöt.
Miten pystyisin "muuttumaan heterommaksi"?
09.12.2019 |
Minulla on ollut teini-ikäisestä lähtien sellainen outo veto naisia kohtaan, vaikka olenkin itse nainen. Kiinnostun kyllä miehistäkin, mutta huomattavasti vaikeammin ja harvemmin. Nuorempana se vaikutti kaverisuhteisiin, kun oli jotenkin kiusallista hengailla hyvännäköisten naisten kanssa ihastumatta heihin. Miesten kanssa tulen luontevasti juttuun ja olen kiinnostunut tietokoneista, politiikasta, historiasta jne. Visuaalisessa mielessä olen naisellisen näköinen, hoikka ja pitkähiuksinen, mutta "itsestään huolta pitäminenkin" on pakkopullaa, ja haluaisin olla paljon boheemimpi mitä olen.
Olen koettanut "väkisin" tapailla yhtä seksuaalisessa mielessä epäkiinnostavaa miestä, joka itse asiassa valitettavasti ihastui sitten minuun. Olen käynyt kirkossa ja koettanut rukoilla, että tuntemukseni muuttuisivat, mutta se ei ole auttanut. Itse epäilen, että itsetunto-ongelmani sekä se, että olen kauniin äidin "ruma" tytär sekä se, että lapsena leikin paljon poikien seurassa, ovat vaikuttaneet itsetuntooni ja identiteettiini. Sekin on ärsyttävää, että muut eivät pidä tilannettani ongelmallisena, vaan ikäänkuin pitävät normaalina ja "tuomitsevat" mut tällaiseksi. Mutta en halua olla tällainen, vaan keskiverto hetero.
Kommentit (13)
Hyvin harva haluaa olla juuri sellainen kuin millaiseksi on sattunut syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et mitenkään. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet <3
Vierailija kirjoitti:
Visuaalisessa mielessä naisellisen näköinen, hoikka ja pitkähiuksinen, kauniin äidin "ruma" tytär.
Siis en ole piirteiltäni mitään missitasoa, vaan suomalaisittain erikoisen/ulkomaalaisen/"persoonallisen" näköinen. Olen kyllä hoikka, pitkähiuksinen ja feminiinisen näköinen, mutta en ole ihan sellainen perisuomalaisen kauneusihanteen mukainen. Uskoisin, että jos olisin vaaleahiuksinen, lyhyt, pieninenäinen ja huomattavasti rintavampi, niin olisi ollut helpompi solahtaa heterompaan identiteettiin. Nyt en ole aivan sellainen jokamiehen unelma. Kyllä minusta jotkut miehet kiinnostuvat, mutta ei mitenkään sillä tavalla ole vientiä, että aivan kaikki haluaisivat heti vaimokseen.
Vierailija kirjoitti:
Et mitenkään. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet <3
Tunnen itseni jotenkin pervoksi ja jotenkin poikkeavaksi, kun kiinnostun naisista. :/ On vaikeaa uskoa, että se on normaalia. Ehkä jotenkin minua kiehtoo visuaalisuus ja kauneus liikaa ja naiset ovat kauniimpia katsella, joten kiinnostun heistä. Ei minua sytytä useimmat miehet seksuaalisessa mielessä lainkaan, enkä vain voi sille mitään.
Haluaisin kiinnostua miehistä, mutta tunnen heitä kohtaan yleensä vain sisarellisia ja kaverillisia tunteita. Kaverina viihdyn jopa mieluummin miesten seurassa; naisten seurassa tulee helposti vähän kiusaantunut olo, enkä löydä niin helposti yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
T. Ap
Minulla täysin sama tilanne. Olen luopunut ajatuksesta löytää parisuhde. En halua olla osa lesbopariskuntaa varsinkin kun en koe naiseutta itselleni sopivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa asia, joka on aidosti helpottanut oloani, oli se, kun sain viettää aikaa sellaisen naisen kanssa, johon olin ihastunut. Se ahdistus ja syyllisyydentunto helpottivat hetkellisesti, kun tajusin, että siinä tunteessani ei ollutkaan mitään pahaa, kun sain edes vähän vastakaikua. Samalla kiinnostus muita naisia kohtaan katosi käytännössä täysin. Mutta ilman kumppania arjessa se tuottaa vain hirvittävää tuskaa ja ahdistusta sekä häpeääkin.
Olen siis sinkku, eikä mulla ole koskaan ollut oikeaa suhdetta naisen kanssa. Kirkossa/seurakunnassa en voi avautua avoimesti näistä huolenaiheistani leimautumisen pelossa, vaikka se ahdistus ja tuska ovat mua oahasti vaivaavia asioita.
Muualla ihmiset tekopyhästi "hyväksyisivät" varmaan taipumukseni, mutta kuitenkin mut luokiteltaisiin oudommaksi, kun en olisi perushetero ja se haittaa mun arkea naisten seurassa, kun ihastun niin helposti.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla täysin sama tilanne. Olen luopunut ajatuksesta löytää parisuhde. En halua olla osa lesbopariskuntaa varsinkin kun en koe naiseutta itselleni sopivaksi.
En minäkään haluaisi olla osa naispariskuntaa julkisesti tai osa jotain "sateenkaariyhteisöä". Kun siis mä oon muuten ihan tavallinen, hieman ujo, järkevä ja asiakeskeinen kansalainen. Mutta oikeasti ihastun enimmäkseen naisiin kuitenkin. En halua identifioitua mihinkään seksuaalivähemmistöön tai rummuttaa sitä jossain julkisesti.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä sun pitää itse kulkea oma tiesi sen tunnustelussa, mitä koet olevasi, mihin koet vetoa ja mistä pidät.
Huomauttaisin, että naiskuva, jossa naisellinen nainen tuntee heteroseksuaalista vetoa mieheen, ei ole kaikkien naisten kohdalla tyhjentävä. Itse olen esimerkiksi hetero ja toivon parisuhdetta miehen kanssa, mutta viehätyn myös naisista ja en ole kovin naisellinen. Sinuna miettisin, yritätkö vain itse tunkea itseäsi muottiin, jonka olet päässäsi muovannut, koska tunnet tietynlaisia naisia tai muuten yhteiskunnasta tulee käsityksiä siitä, mitä naisen "tulee olla". Todellisuus on oikeasti mutkikkaampi ja huonoimmillasi saatat vain kärsiä siitä, jos pitää väkisin olla jotain muuta kuin mitä on.
Toivottavasti tulet sinuiksi suuntautumiesi kanssa, ei sitä kannata niin murehtia kenestä pitää. Tärkeintä on että pystyy kuitenkin ihastumaan, oli tämä ihastumisen kohde mies tai nainen. Oletko kovin uskovainen? Kuulostaa siltä, että tämä "lesbon leima" jotenkin kamalasti ahdistaa sinua, vaikka sanojesi mukaan koet enemmän viehätystä naisia kohtaan. Ei ole mitään vikaa olla lesbo, bi, hetero, tai mikäikinä, ellei itse tee siitä itsellensä ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tulet sinuiksi suuntautumiesi kanssa, ei sitä kannata niin murehtia kenestä pitää. Tärkeintä on että pystyy kuitenkin ihastumaan, oli tämä ihastumisen kohde mies tai nainen. Oletko kovin uskovainen? Kuulostaa siltä, että tämä "lesbon leima" jotenkin kamalasti ahdistaa sinua, vaikka sanojesi mukaan koet enemmän viehätystä naisia kohtaan. Ei ole mitään vikaa olla lesbo, bi, hetero, tai mikäikinä, ellei itse tee siitä itsellensä ongelmaa.
Olen konservatiivinen ja uskovainen itse kyllä. Asia ahdistaa kyllä minua. Jos arvoni olisivat toisenlaiset, asia ei ehkä edes olisi mikään ongelma.
T. Ap
Tämä on nykyajan ihmisille aika vieras ajatus, mutta harjoittelu. Harjoittelu. Sillä minäkin sen tein. Elämä on muuttunut paremmaksi kun en ole ollut niin kaikki-heti-mulle-nyt kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tollasta nuorempana, paitsi että mulla siihen ei liittynyt uskonasioita tai ettenkö olis hyväksyny lgbt-porukkaa. En halunnut olla lesbo siksi, koska koin olevani niin vastenmielinen etten "ansaitse" naista, vaan joudun tyytymään mieheen.
Kun itsetunto parani niin oli helpompaa hyväksyä myös omat seksuaaliset ja romanttiset kiinnostukset.
Voin kertoa, että jos et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet, et tule koskaan olemaan onnellinen. Seksuaalisuutta ei voi muuttaa.
Yritä oppia ajattelemaan, että homoudessa ei ole mitään väärää ja kaikki ansaitsevat olla onnellisia myös sinä.
Olisi varmaan hyvä keskustella muiden uskovaisten lgbt-ihmisten kanssa, ehkä se auttaisi saamaan uusia näkökulmia.
Tsemppiä!
Visuaalisessa mielessä naisellisen näköinen, hoikka ja pitkähiuksinen, kauniin äidin "ruma" tytär.