Rotuoppia ruotsalaisittain

1920-luvulla perustetun Ruotsin valtion rotubiologisen instituutin tarkoitus oli tutkia ja vaalia germaanista rotua. Suomalaiset kuuluivat rotuteorian mukaan vähemmän arvokkaaseen itäbalttilaiseen rotuun, jonka sekoittuminen jalompiin germaaneihin oli estettävä.

1800-luvulla syntynet teoriat germaanisen rodun ylemmyydestä innostivat ruotsalaisia tutkijoita.

"Pohjoisen rodun tieteellinen tutkimus vietiin pisimmälle juuri Ruotsissa, jossa kallonmittauksiin perustuvat todistelut pohjoisen rodun ylemmyydestä nostettiin kansallisesti ja myös kansainvälisesti tärkeäksi tieteenhaaraksi 1840-luvulta alkaen."

Sittemmin kyseinen ajanjakso on unohdettu Ruotsalaisesta tieteen historiasta, kunnes toimittaja Maja Hagermann teki vuonna 2006 laajan tutkimuksen ja kirjan aiheesta. Hegerman käsittelee kirjassaan Det rena landet (Puhdas maa) ruotsalaisen rotuajattelun historiaa ja muistuttaa miten naapurimaassamme luotiin myyttiä pohjoisesta germaanisesta rodusta. Radio ykkösen kaksiosainen ohjelmakokonaisuus käsitteli Hagermanin kirjaa ja sen esiin nostamia aiheita.

Ruotsiin perustettiin valtion rotubiologinen instituutti vuonna 1922. "Laitoksen aikaansaannoksia eivät olleet vain pakkosteriloinnit vaan kokonaisen kansan tehokas valistaminen vaalimaan omaa rodullista puhtautttaan ja erinomaisuuttaan."

Rotujen sekoittuminen nähtiin suurena uhkana. Sen ehkäisemiseksi tarvittiin valistusta. Eri kansantyyppejä esittelevä näyttely opetti valokuvin ja piirroksin ruotsalaisia erottamaan oikeat rotupiirteet vääristä. Tärkeää oli mm. osata erottaa suomalaiset, jotka ei-arjalaisella taustallaan olisivat sekoittaneet puhtaan germaanisen rodun. Instituutti valisti myös maantiedon ja biologian opettajia sekä julkaisi "Ruotsalainen rotutieto" -kirjan.

Suomalaiset luettiin arjalaisten rotuteorioiden pohjalta vähemmän arvokkaaseen itäbalttilaiseen ja lyhytkalloiseen rotuun kuuluviksi.

Suomalaiset kuvailtiin melankolisina, tunteellisina ja alakuloisina ihmisinä, jotka istuvat mieluiten saunassa tai laulavat kansanlauluja. Suomalaiset eivät olleet saaneet mitään merkittävää aikaiseksi, toisin kuin voitontahtoiset germaanit, jotka olivat tehneet löytöretkiä, voittaneet taisteluita ja valloittaneet maita.

Vaikkei Suomessa rotuopista innostuttu koskaan samalla tavoin kuin Ruotsista, tehtiin meilläkin mm. tutkimuksia saamelaisten kalloista. Ja vielä 1960-luvulle asti oppikoulun maantiedonkirjoissa käsiteltiin rotuoppia.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/02/17/rotuoppia-ruotsalaisittain