Tuntuu niin katkeralta kuulla muiden raskaus- ja hääuutisia, kun itse on keskellä erotaistelua
Muutaman vuoden sitkuttelin todella surkeassa avioliitossa ja tein eroa. Välillä mietin, että olimmeko koskaan onnellisia vai yritimmekö vain väkisin elää jonkin kaavan mukaan, vaikka emme sopineet yhteen ollenkaan.
Lopulta erosimme vuosi sitten, mutta edelleen eroprosessi on kesken. Osa käytännön asioista on edelleen hoitamatta, koska ex ei halua tehdä mitään, mutta en voi yksinkään kaikkea tehdä. Jostain syystä juuri kuluneen vuoden aikana on tuntunut, että raskaus- ja vauvauutisia on tupsahdellut joka puolelta. Toisaalta olen onnellinen heidän puolestaan ja minusta on ihana nähdä heidät niin onnellisina. Samaan aikaan kuitenkin katkera siitä, että omiin raskaus- ja häämuistoihin liittyy niin paljon negatiivista. Esimerkiksi sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen kaksi kertaa, johon en saanut mitään tukea psykologia lukuun ottamatta. Lasten isä jätti minut täysin yksin. En muista vauva-aikoja ollenkaan onnellisena tai "pumpulisena" aikana. Muistan nuo ajat vain synkkinä ja ahdistavina aikoina. Lasten isä halusi naimisiin, mutta kaikki ehdottamani oli paskaa, mutta hän ei kuitenkaan ehdottanut parempaakaan. En tajua miksi edes menimme naimisiin. Kai siksi, että olimme eläneet monta kriisiä ja, koska kuvittelin suhteemme olevan jotenkin vahva. Nyt jälkikäteen olen ymmärtänyt, että meillä meni hyvin silloin, kun minä jaksoin kannatella koko perhettä. Jos uuvuin, mies alkoi sättimään. Jopa hänen vanhempansa haukkuivat minua, kun en hoitanut heidän mielestään perhettä ja kotia tarpeeksi hyvin. Olin todella nujerrettu, kun vihdoin tajusin ettei niin voi jatkaa. Koska mies ei suostunut pariterapiaan, aloin suunnittelemaan eroa.
Haluaisin olla vilpittömästi onnellinen tuttavien ja ystävien puolesta, mutta katkeran suloiset muistot tulevat mieleen. Juttelin juuri erään tuttavan kanssa ja hän onnesta puhkuen kertoi olevansa raskaana. Eräs toinen hehkutti ihanaa vauva-aikaa, kertoi mitä kaikkea he ovat vauvan kanssa touhunneet ja miten mies osallistuu vauvan hoitoon. Voisin haljeta kateudesta!
Miten pääsen eroon näistä inhottavista tunteista? Toisten onni ei ole mitenkään minulta pois. En olisi tippaakaan onnellisempi vaikkei kukaan lähipiirissä menisi naimisiin tai saisi lapsia, joten tällaiset tunteet tuntuvat niin turhilta.
Kommentit (7)
Olet pettynyt ja surullinen, koska olet aikanasi tehnyt typerän virheen ja pariutunut miehen kanssa, jonka kanssa ette koskaan olleet rakastavaisia, vaan onglemaisia alusta surulliseen loppuun asti. Oma tyhmyyt suututtaa. Mutta, se on vaan työstettävä, ja opeteltava arvostamaan itseään niin paljon, ettei muiden asiat hetkauta mihinkään suuntaan, etkä jatkossa enää suostu potkupalloksi. Kantapään kautta käy monen meidän tie. Eteenpäin kaikella rohkeudella ja luottavaisuudella, ota opiksesi ja paranna elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olet pettynyt ja surullinen, koska olet aikanasi tehnyt typerän virheen ja pariutunut miehen kanssa, jonka kanssa ette koskaan olleet rakastavaisia, vaan onglemaisia alusta surulliseen loppuun asti. Oma tyhmyyt suututtaa. Mutta, se on vaan työstettävä, ja opeteltava arvostamaan itseään niin paljon, ettei muiden asiat hetkauta mihinkään suuntaan, etkä jatkossa enää suostu potkupalloksi. Kantapään kautta käy monen meidän tie. Eteenpäin kaikella rohkeudella ja luottavaisuudella, ota opiksesi ja paranna elämäsi.
Sinäpä se sanoit! Oma tyhmyys suututtaa eniten. Toisaalta myös se suututtaa, että elämän ainutkertaiset elämäntapahtumat menivät perustavanlaatuisesti pieleen. Omien valintojen seuraustahan se on, mutta ärsyttää todella paljon etten voi koskaan saada onnellista vauva-aikaa. Voisin mennä naimisiin vielä, mutta se on eri asia. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi.
ap
Kenenkään elämä ei ole yhtä nousukiitoa, vaikka se siltä voi näyttää ulkopuoliselle. Nyt keskityt elämän hyviin asioihin, etenkin lapsiin. Teet sinulle ja lapsille hyvän elämän.
Olet sentään päässyt naimisiin ja saanut lapsia. Itse en ole kelvannut yhdellekään miehelle elämässäni enkä tule ikinä kokemaan noita asioita.
N30
Tuo on täysin ymmärrettävää ja samalla omaa oloa huonontavaa.
Aikanaan kun oma parisuhde oli peestä niin säälin kaikkia naisia jotka menivät naimisiin kun ajattelin vain sitä mikä kärsimys heillä alkaa raskauksien ja synnytysten vuoksi ja sen vuoksi että kaikki kaatuu kuitenkin naisen vastuulle ja hoidettavaksi ja naista sitten syytetåän kaikesta. Sitå kuinka naisen onnellinen olemus katoaa.
Olen istunut myös sukulaisten ja ystävien häissä niin että ne vihkijän puheet on ollut aivan samantekeviå eikä todellakaan kyyneliä rakkauden vuoksi aiheuttavia, ne ei ole merkinnyt minulle mitään.
Rakkaudessa voi pettyä valtavasti ja sen suurimman pettymyksen aiheuttaa se puoliso joka ei elä yjdessä sitä parisuhde ja perhe-elämää vaikka on siihen itse nimenomaan haluamalla halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on täysin ymmärrettävää ja samalla omaa oloa huonontavaa.
Aikanaan kun oma parisuhde oli peestä niin säälin kaikkia naisia jotka menivät naimisiin kun ajattelin vain sitä mikä kärsimys heillä alkaa raskauksien ja synnytysten vuoksi ja sen vuoksi että kaikki kaatuu kuitenkin naisen vastuulle ja hoidettavaksi ja naista sitten syytetåän kaikesta. Sitå kuinka naisen onnellinen olemus katoaa.
Olen istunut myös sukulaisten ja ystävien häissä niin että ne vihkijän puheet on ollut aivan samantekeviå eikä todellakaan kyyneliä rakkauden vuoksi aiheuttavia, ne ei ole merkinnyt minulle mitään.
Rakkaudessa voi pettyä valtavasti ja sen suurimman pettymyksen aiheuttaa se puoliso joka ei elä yjdessä sitä parisuhde ja perhe-elämää vaikka on siihen itse nimenomaan haluamalla halunnut.
Minäkin ajattelin noin ennen kuin olin eronnut. Ajattelin hääuutisia kuullessani "tyhmät, avioliitto on ensimmäinen askel eroon". Vauvauutisia kuullesani ajattelin mielessäni "niinhän sä luulet, että mies auttaa". En tiedä mistä johtuu, että KAIKKI tuntuvat olevan niin onnellisia, KAIKILLA miehet auttavat vauvojen kanssa, KAIKKI pariskunnat ovat niin onnellisia häissään. Minusta tuntuu, että KAIKKI muut onnistuvat parisuhteissaan ja perhe-elämässään. Nyt kun mietin, en muista kuulleeni moneen vuoteen lähipiirissäni erouutisia. Vauvoja ja häitä pukkaa sen sijaan joka puolelta.
ap
Tarkennan vielä aloitusta. Olimme siis lasten isän kanssa yhdessä n 15 vuotta, joskaan emme koskaan erityisen onnellisia. Viimeiset vuodet olivat erittäin raskaita, joiden aikana aloin irtaantua liitostamme.
ap