Lue keskustelun säännöt.
" Liian" auttavainen sukulainen
15.03.2008 |
Meillä on ongelmia saada sukulaisen apu pysymään aisoissa. Onko muilla samoja ongelmia? Miten käytännössä pyöritätte tukiverkkoanne? Se on hyvä asia, mutta välillä tuntuu, että siihen kuristuu... Miten saatte pysymään rajat? Miten sen, että kuka perheessä on pomo? Siis lasten silmissä. Eihän sillä muuten väliä, mutta ainakin lapset menee ihan sekaisin, jos sääntöjä ja rajoja on monenlaisia tai jos esimerkiksi äidin määräyksiin alkaa joku aikuinen heidän kuultensa väittää vastaan tai vaan esimerkiksi jättää tottelematta. Vai olenko vain ylikireä hemmoteltu narsisti?
Kommentit (3)
En pidä itseäni jumalana, mutta lasten kanssa ei mistään tule mitään, jos minun kurini tai auktoriteettini ei ole ehdoton. Viimeksi tilanne kärjistyi - vaihteeksi - mm. siitä, että kotiintuloajoista ei pidetty kiinni (olin pyytänyt mummoa palaamaan lapsen kanssa viideksi, tulivat seitsemältä) ja että pukemiskäskyni ohitettiin niin, että mummo vei lapset jumppaamaan kanssaan (tultuaan ensin itse kutsumatta käymään juuri kun olin lähdössä viemään isompaa eskariin), kun olin pukemassa heitä ja seuraavana päivänä niin, että mummo rupesi lohduttelemaan lapsia siitä, että minä komensin heitä pukemaan... En kovasti tai muutenkaan " väärin" , kehotin vain, että haalarit niskaan ja nyt mennään. Mummo siinä sitten supattelee lapsille, että ei teidän tarvitse aina hosua jne.
Meillä on kaksi lasta, kahden vuoden ikäerolla, ja uloslähtöön menee ihan keposasti talviaikaan vaikka kaksi tuntia, jos sen antaa mennä farssiksi.
Samaten jakeluun ei mene se, että se, että lapset kiukuttelee minulle, muttei mummolassa, EIKÄ se johdu siitä, että minä vaatisin lapsilta liikaa tms. tai olisin kamala äiti tai että mummo olisi niin paljon parempi lasten kanssa, vaan se nyt vaan on niin...
vuodattelee Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että rupeaa noutamaan esikoisen kerran viikossa eskarista, kysymättä meiltä siis ja sitten kun hakee, pitää tätä " retkillä" arki-iltana puoli yhdeksään. Sanoo lapselle, että tälle ollaan kotona liian ankaria (ei todellakaan olla, perusjutut vaaditaan) niin, että tämä tottelee vielä vähemmän... Ruokkii lapsia omin päin koko ajan, koska nämä muka ovat liian hoikkia, jolloin lapset eivät sitten syö ruokaa jne. jne.
Millä ihmeellä te muut saatte sen ruodun pysymään? Meillä tämä on jatkuva ongelma. Olen yrittänyt keskustella, mutta ei siitä ole mitään apua. Jonkinlainen linja säilyy pari kuukautta, sitten taas repsahtaa.
lasten edessä kyseenalaistamaan, pitää tehdä asia harvinaisen selväksi juuri siinä samassa tilanteessa, sekä lapsille, että mummolle/vaarille, että se olen MINÄ joka tässä tilanteessa sanon viimeisen sanan, piste. Jos ei mummolle/vaarille kelpaa, niin too bad.