Lue keskustelun säännöt.
HOITOALALLA TYÖSKENTELEVÄT, nyt rehellisesti. Oletko ollut työpaikassa, jossa ei olisi ollut kuppikuntia, kiusaamista, selän takana puhumista yms?
04.12.2019 |
Tuntuu, että paikasta riippumatta joko ilmapiiri on surkea, esimies epäoikeudenmukainen tai paikka täynnä kuppikuntia. On syrjintää tai epäoikeudenmukaisesti jaetut työt tai myönnetyt lomat.
PALJASTA PAIKKA, jossa olet oikeasti viihtynyt.
T: Väsynyt hoitaja, joka miettii jälleen kerran uutta työpaikkaa tai alan vaihtoa.
Kommentit (20)
En. Jokaikisessä paikassa on ollut, vähintään seläntakana pahan puhumista. Yleensä ihan avointa veettuilua. Ikävää, mutta totta.
Vaihda alaa tai jos pientäkään saumaa, kehitä itsellesi työ jossa voit toimia yksin, siis jos sulla on erityistaitoja/ lahjakkuutta johonkin. Suosittelen, ei tarvitse kärsiä ja kitua sekä menettää elämäniloaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti olen ollut 15v.
Syynä hyvät pomot, molempiin suuntiin joustavuus.
Kun kyseessä on pieni työpaikka ei voi kuin tulla jokaisen kanssa toimeen ja sanoa suoraan kun joku hiertää.
Olen tehnyt hoitoalalla nyt 35v töitä. Joka paikassa on ollut noita sinun mainitsemia asioita. Vaikeinta on kun esimies ei ole tasapuolinen kaikkia kohtaan vaan hänellä on suosikkeja. Tämän huomaa sitten mm työvuoroissa ja lomissa.
Minä olen aina viihtynyt Salaisuus on siinä, että pysyy kaukana naisista. Tietysti joka ikisellä työpaikalla on kuppikuntia ja kyräilyä. Mutta antaa teidän akkojen kyräillä, tekee hommansa ja menee kotiin.
Hoitoala yksi pahimmista työilmapiiriltään, kokemusta niin monesta paikasta, ei voi kuin ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt neljässä paikassa, sh osastoilla perusth. ja esh Vain yhdellä oli ja sielläkin lähinnä 1 peenpuhuja ja yksi taistelupari. Yhdessä oli johtamisen takia ikävää. Muut ihan normimenoa, samanlaista kuin muuallakin mitä nyt työ itse on mennyt järkyttäväksi.
Ihan kiva kun joku tahvo alapeukuttaa kun kertoo omista kokemuksistaan:).
Pääsen seuraamaan hoitoalan työntekijöitä keittiön puolelta. Yksityisellä sektorilla. Eikä käy kateeksi. Siinä, missä me keittiössä vastaamme itsenäisesti omasta alueestamme häärivät hoitsut siellä sun täällä asukkaita varten sekä pomppivat myös meidän muun henkilökunnan pyynnöstä juostessaan jonkun eksyneen perässä. Minä en pystyisi samaan.
Hoitsujen pomot ovat suoraan sanoen takamuksista. Kova hierarkia, jossa eletään kuin jossakin menneen ajan kartanossa orjatyövoiman huhkiessa pelloilla.
Seurauksena on, että kivat hoitsut lähtevät muualle ja jäljelle jää sitten pomojen takamuksia nuolevat passiivisuuden perikuvat.
Eniten asukkaat niistä kivojen lähtemisistä surevat. Juoruilevat pomoista ja miettivät valituksen tekemistä. Olen kautta rantain suositellut tekemään niin.
Itsekin olen hoitsupomojen raapimisia saanut. Valituksia satelee jo väärästä ilmeestä. Ehdotin,että lopetan työsuhteen kun en miellytä jotakin mitätöntä persoonsa asemastaan huolimatta. Eivät antaneet lähteä, mutta mietin koko ajan kun en käsitä hoitsupomojen käytöksiä yhtään. Eiväthän he edes osaa kohdella asukkaitakaan kauniisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut.
Yksityisessä alle 100 ihmistä työllistävässä firmassa, jossa johtamiskulttuuri oli kunnossa. Puuttuivat aktiivisesti työntekijöiden välisten kemioiden eroavaisuuksiin ja järjestivät paremmin toimivia tiimejä. Työssä viihtyminen nostettiin tärkeäksi asiaksi ja epäkohtiin puututtiin, pyrkien olemaan reilu erilaisia työntekijöitä kohtaan.
Myös kunnallisella oli hyvä työnantaja, jossa oli kyllä lusmujakin töissä, mutta minulla meni hyvin omassa ryhmässä ja sain sanani kuuluville myös esimieheni kautta. Osa ei mielestään saanut, mutta he olivat mielestäni lusmuja,. Heidänkin kanssa työskentelin välillä, kun tuurasin heidän ryhmän poissaoloja. Esimies yritti parantaa ryhmien toimintaa.
Sitten on kaksi julkista paikkaa, joissa molemmissa oli pahoja ongelmia, en viihtynyt. Oli kuppikuntia. Omiin oloihinsa linnoittautuvia, muka tärkeitä tehtäviä hoitavia, jotka eivät jaksaneet tehdä fyysistä työtä siinä missä muut. Tupakkaporukoita, yksi itsemurhalla uhkaava (ei ollut tyytyväinen jo elettyyn elämäänsä ja vanhenemiseen) ja yksi todella pihi työpaikkavaras, jolla ei näkynyt yhtään valopilkkua elämässä, naama aina väärinpäin valittaen (millainen mies hänellä mahtaa olla? joku rikas, joka laittaa vaimon elämään köyhyydessä? vai samalla tavalla karsea kuin vaimo?)
Olen nytkin paikassa jossa on hyvä ilmapiiri eikä puhuta selän takana. Meillä on maailman paras työpaikka ja esimieskin on ihan huippu. En paljasta paikkaa siltikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn oikein hyvin työssäni. En mä jaksa seurailla niitä kuppikuntia tai sitä onko niitä vai. Työntekemiseen vaikuttaa oma persoona ja ihan varmasti jokaisessa työpaikassa on niitä tyyppejä joiden kanssa ei oikein nappaa. Silti (lähes) kaikkien kanssa on opittava tulemaan toimeen.
Muutamassa paikassa olen ollut ja pakko kyllä sanoa, että esimiehen kanssa ei ole ollut ongelmia. Ehkä minä olen sitten aina ollut niin joustava ja oikeudenmukainen, ettei ole tullut mitään epäasiallista kohtelua esimieheltä.
Joka paikassa on kumminkin ollut ainakin yksi sellainen kollega, joka on kuvitellut olevansa muiden yläpuolella ja on jatkuvasti esimiehen kanssa napit vastakkain, kun HÄN ei saa niin tai näin... Jopa väläytelty, että kun hän on työskennellyt ko. paikassa yli 15 vuotta, niin eikö hänen kuuluisi saada juhlapyhät vapaaksi ja vähemmän ilta- ja yövuoroa... Ei se nyt ihan niinkään mene. Siirtykööt sitten vallan päivävuoroon, niin ei tarvisi jatkuvasti nurista.
Tuollainen käytös nimenomaan aiheuttaa niitä kuppikuntia ja riitoja, kun pari ihmistä on niin minä-keskeisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut yhdessäkään ns. hyvässä paikassa tämän suhteen. Olen tehnyt sijaisuuksia eri sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, osastoilla ja poliklinikoilla. Aina ulkopuolisena näkee nämä ongelmat ja se sijaiseen suhtautuminen on myöskin ihan ala-arvoista jossakin, sijainen on uhka ja kilpailija, vaikka käsittääkseni sijainen tulee helpottamaan työtä, joka ruuhkautuisi muuten. Hyvä esimerkki tästä oli, kun kahvihuoneessa meitä oli neljä ja yksi hoitaja otti kahvikupit kaapista kaikille kolmelle, mutta minulle, sijaiselle ei. Tämä oli niin naurettavaa jo, ettei mitään rajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vähemmän miehiä työpaikalla, sen varmempia ovat mainitut ilmiöt.
-M42, 20v sosiaalialalla
Lähäriksi pääsee kuka vaan jos löytyy pulssi, joten yllättyneitä oli..?
Olen, nykyinen työpaikka. Tosin meitä on vain 3 työntekijää.
Vierailija kirjoitti:
Lähäriksi pääsee kuka vaan jos löytyy pulssi, joten yllättyneitä oli..?
Luuletko että tämä koskee vain lähteitä, voin kertoa ettei todellakaan koske.
Vierailija kirjoitti:
Lähäriksi pääsee kuka vaan jos löytyy pulssi, joten yllättyneitä oli..?
Ei muuten pääse. Hain lähäriksi, vaikka minulla on maisterin tutkinto. Kerroin haaveestani perustaa alan firma. (Siis sellainen inhimillinen ja hyvä.) Eivät ottaneet edes haastatteluun. Hain sitten terkkariksi ja pääsin...
Outoa mielestäni...
Olen työskennellyt neljässä paikassa, sh osastoilla perusth. ja esh Vain yhdellä oli ja sielläkin lähinnä 1 peenpuhuja ja yksi taistelupari. Yhdessä oli johtamisen takia ikävää. Muut ihan normimenoa, samanlaista kuin muuallakin mitä nyt työ itse on mennyt järkyttäväksi.