Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kaikkia sairauksia ei hoideta psykosomaattisina sairauksina?
02.12.2019 |
Nykyään tiedetään, että mieliala vaikuttaa kaikkien sairauksien oireisiin. Positiiviset ja optimistisesti elämään asennoituvat paranevat syövästäkin todennäköisemmin kuin negatiiviset murjottajat.
Tästä huolimatta vain osaa sairauksista pidetään psykosomaattisina, eikä niihin tarjota muuta hoitoa kuin terapiaa. Odotetaan, että potilas paranee hallitsemalla oireitaan ajatuksen voimalla. Kovaan kipuun ei anneta lääkettä vaan käsketään siirtämään kipu rusinaan.
Eikö olisi reilua ja tasa-arvoista hoitaa kaikkia sairauksia samalla tavalla? Psykosomaattisiahan kaikki sairaudet pohjimmiltaan ovat. Traumaattiset kokemukset saattavat altistaa vaikka syövälle. Eikö potilaan pitäisi silloin ajatuksen voimalla siirtää syöpä rusinaan?
Nykytilanteessa potilaan kuumetta hoidetaan lääkkeillä, jos kuume todetaan somaattiseksi. Jos lääkäri kuitenkin pitää kuumetta toiminnallisena ja psykosomaattisena, ei potilas saa lääkitystä, vaan kehotuksen ajatella jotain muuta.
Entä sitten psyykkiset sairaudet. Miksi niitä hoidetaan lääkkeillä eikä terapialla. Miksi niitä ei hoideta terapialla niinkuin psykosomaattisia sairauksia, vaan potilaille annetaan lääkkeitä. Eiväthän ne ole somaattisia sairauksia lainkaan. Korkeintaan psykosomaattisia.
Olen jo pitkään seurannut terveydenhuoltomme tilaa ja asennetta potilaita kohtaan. On ollut karua huomata että hoidon taso, tai se että saako hoitoa lainkaan, riippuu siitä missä asuu ja kuka sattuu lääkäriksi.
Jos joku lääkäri joskus sattuu kirjoittamaan epäilyn psykosomaattisesta sairaudesta, ei potilas saa enää hoitoa mihinkään sairauteen. Kaikki oireet oletetaan silloin psykosomaattisiksi ja tutkimatta ja hoitamatta jäävät syövät ja reumat muutkin somaattiset sairaudet.
Miten tällaista voi tapahtua tasa-arvoisessa maassa, jossa väitetään olevan maailman paras terveydenhoitojärjestelmä?
Kommentit (20)
Ihmisen joka on saanut diagnoosiksi joskus psykosomaattisen sairauden tai jonkun mielen sairauden, kuten masennuksen, ainoa tapa saada jatkossa lääkäriltä asiallista apua on estää potilashistorian lukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole resursseja hoitaa kaikkia pikkuvaivoja, helposti siellä jää huomaamatta vakavammat sairaudet sitten. Ei pitäisi kuormittaa sairaaloita turhaan, mennä vain hätätilanteessa. Useimmat tapaukset on hoidettavissa ihan maalaisjärjellä omin avuin.
Tuttua juttua. Minulla on mielenterveystaustaa pidemmältä aikaa ja olen vuosia kärsinyt valtavan kovista vatsakivuista ja kaikki oireet viittaisi Crohnin tautiin, mutta en ole päässyt edes tähystykseen koska tämä on kuulemma vain jännitystä. :) Vuosia olen tämän kanssa taistellut ja oireet vain pahenevat. Fodmapit ei auta.
T. Paniikkihäiriöinen 17v
Lapseni on saanut "toiminnallinen vaiva" -leiman, ja hoidon saaminen, tai edes tutkimuksiin pääseminen on ollut työlästä. Lapsi sai vain psykiatrista hoitoa ja terapiaa, vaikka oireet olivat somaattisia.
Vuosien taistelun jälkeen ovet tutkimuksiin avautuivat, kun yksityiseltä löytyi oikea lääkäri, joka osasi alkaa epäilemään oireiden todellista syytä.
Tätä varten jouduimme ensin itse tekemään google-diagnoosin. Sen avulla osasimme valita oikean lääkärin.
Lapsen oireiden perusteella yleislääkärin olisi pitänyt tunnistaa sairaus, mutta kaikki oireet ohitettiin.
Ihon kasvuarvet aiheutuivat nopeasta kasvusta. Ja nopea kasvu johtui siitä, että vanhemmat ovat pitkiä. Se selitys tuntui oudolta, sillä 12-vuotiaana lapsi oli isänsä pituinen (yli 180 cm) ja päätä pidempi äitiänsä. Neuvolan kasvuseulakin petti. Ne striat saattoivat hyvinkin aiheutua nopeasta kasvusta, mutta olivat siitä huolimatta sairauden oire.
Nivelkivut arvioitiin kasvukivuiksi ja useat pehmyskudosvammat selitettiin kömpelyydellä. No tokihan lapsi kömpelö oli pitkine raajoineen ja ylitaipuvine nivelineen.
Lastensuojeluilmoitus toki tehtiin, sillä lapsi sairasteli liikaa oli alipainoinenkin. Nämäkin ovat sairauden oireita.
Siinä vaiheessa kun päästiin lopulta tutkimuksiin oikeaan paikkaan, lapsella oli spontaaneja nivelten sijoiltaanmenoja. Saattoi esim. koulussa sormi lähteä pois paikoiltaan kesken kirjoittamisen.
Ensimmäinen oikea tutkimus päättyi siihen, että lapsi lähetettiin kiireellisesti sydämen ultraan. Myös niveliä ja selkää kuvattiin tarkkaan.
Sydämessä ei onneksi ollut pahoja vuotoja ja aorttakin oli vielä aika normaalin kokoinen eikä vielä repeytymisvaarassa. Vielä ei ole ollut tarvetta korjausleikkaukselle. Tilannetta pitää kuitenkin seurata ja lääkityksellä pyritään hidastamaan sydämen ja verisuonien muutoksia.
Lääkäreiden asenne muuttui kun psykosomaattinen oireilu olikin somaattista. Enää ei ollut epäasiallista kohtelua eikä omituista pompottelua paikasta toiseen.
Aika ennen diagnoosia oli hirveää. Itse näimme, että lapsi oli kovin sairas mutta lääkärit vaan syyttelivät vanhempia ja väittivät lasta liian herkäksi ja jättivät hänet ilman hoitoa monen vuoden ajan. Ja kaiken sen päälle piti jaksaa selvitellä niitä lastensuojeluilmoituksia.
Kaikki tämä paska muistuu mieleen kun näkee uutisia ME-lasten huostaanottotapauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa jätetään sairaita ihmisiä heitteille.
Hoitotakuu ei käytännössä merkitse mitään. Hoitotakuu täyttyy, kun ihmiselle annetaan lääkäriaika. Mitään hoitoa tai tutkimuksia ei tarvitse toteuttaa
Syöpä ei tule psyykkisten traumojen seurauksena, ei myöskään murtumat, tapaturmat, synnynnäiset/geneettiset vajavuudet jne. Turhaa oikomista ja asioiden yksinkertaistamista.
Toki henkiseen tukeen on syytä kiinnittää huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole resursseja hoitaa kaikkia pikkuvaivoja, helposti siellä jää huomaamatta vakavammat sairaudet sitten. Ei pitäisi kuormittaa sairaaloita turhaan, mennä vain hätätilanteessa. Useimmat tapaukset on hoidettavissa ihan maalaisjärjellä omin avuin.
Ne monet pikkuvaivat saattavat yhdessä olla vakavan sairauden oireita.
Isäni kuoli kolmekymppisenä tällaisiin pikkuvaivoihin. Lääkäri arveli vaivojen johtuvan huonosta nukkuma-asennosta. Pari kuukautta myöhemmin isä kuoli sydänkohtaukseen.
Ne pikkuvaivat johtuivat sydämen vaurioista, ja ne olisi voitu hoitaa jos olisi viitsitty tutkia. Maalaisjärjellä omin avuin ei kukaan pysty korjaamaan sydäntään.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on saanut "toiminnallinen vaiva" -leiman, ja hoidon saaminen, tai edes tutkimuksiin pääseminen on ollut työlästä. Lapsi sai vain psykiatrista hoitoa ja terapiaa, vaikka oireet olivat somaattisia.
Vuosien taistelun jälkeen ovet tutkimuksiin avautuivat, kun yksityiseltä löytyi oikea lääkäri, joka osasi alkaa epäilemään oireiden todellista syytä.
Tätä varten jouduimme ensin itse tekemään google-diagnoosin. Sen avulla osasimme valita oikean lääkärin.Lapsen oireiden perusteella yleislääkärin olisi pitänyt tunnistaa sairaus, mutta kaikki oireet ohitettiin.
Ihon kasvuarvet aiheutuivat nopeasta kasvusta. Ja nopea kasvu johtui siitä, että vanhemmat ovat pitkiä. Se selitys tuntui oudolta, sillä 12-vuotiaana lapsi oli isänsä pituinen (yli 180 cm) ja päätä pidempi äitiänsä. Neuvolan kasvuseulakin petti. Ne striat saattoivat hyvinkin aiheutua nopeasta kasvusta, mutta olivat siitä huolimatta sairauden oire.
Nivelkivut arvioitiin kasvukivuiksi ja useat pehmyskudosvammat selitettiin kömpelyydellä. No tokihan lapsi kömpelö oli pitkine raajoineen ja ylitaipuvine nivelineen.
Lastensuojeluilmoitus toki tehtiin, sillä lapsi sairasteli liikaa oli alipainoinenkin. Nämäkin ovat sairauden oireita.Siinä vaiheessa kun päästiin lopulta tutkimuksiin oikeaan paikkaan, lapsella oli spontaaneja nivelten sijoiltaanmenoja. Saattoi esim. koulussa sormi lähteä pois paikoiltaan kesken kirjoittamisen.
Ensimmäinen oikea tutkimus päättyi siihen, että lapsi lähetettiin kiireellisesti sydämen ultraan. Myös niveliä ja selkää kuvattiin tarkkaan.
Sydämessä ei onneksi ollut pahoja vuotoja ja aorttakin oli vielä aika normaalin kokoinen eikä vielä repeytymisvaarassa. Vielä ei ole ollut tarvetta korjausleikkaukselle. Tilannetta pitää kuitenkin seurata ja lääkityksellä pyritään hidastamaan sydämen ja verisuonien muutoksia.Lääkäreiden asenne muuttui kun psykosomaattinen oireilu olikin somaattista. Enää ei ollut epäasiallista kohtelua eikä omituista pompottelua paikasta toiseen.
Aika ennen diagnoosia oli hirveää. Itse näimme, että lapsi oli kovin sairas mutta lääkärit vaan syyttelivät vanhempia ja väittivät lasta liian herkäksi ja jättivät hänet ilman hoitoa monen vuoden ajan. Ja kaiken sen päälle piti jaksaa selvitellä niitä lastensuojeluilmoituksia.
Kaikki tämä paska muistuu mieleen kun näkee uutisia ME-lasten huostaanottotapauksista.
Kaikki se epäasiallinen kohtelu ja oireiden vähättely vaikuttaa vieläkin koko perheeseen. Itse olen joutunut aloittamaa beetasalpaaja-lääkityksen, sillä saan öisin paniikkikohtauksia. Ne kohtaukset alkoivat kun oltiin 4 vuotta yritetty saada lapselle hoitoa ilma tulosta.
Mies taas saa outoja ahdistuskohtauksia aina lapsen sairastuessa. Lisäksi hänen somaattiset sairaudet ovat pahentuneet stressin seurauksena.
Meillä on nyt yhden sairaan sijasta 3 sairasta.
Yhteiskunnalle olisi ollut edullisempaa tutkia lapsi asiallisesti jo silloin kun oireilu alkoi. Teoriassa tutkimuksiin joutuukin kasvun poikkeamien takia. Lapseni tapauksessa kasvun poikkeamat jätettiin kuitenkin huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on psykiatrian diagnoosi parin vuoden takaa ja olen lihava, monta vuotta yrittänyt julkisella saada tutkimuksia, mutta vedotaan joko lihavuuteen tai diagnoosiin.
Eivät usko vaikka sanon etten syö niin paljoo että olisin tän kokoinen ja että normaali elämä sattuu lihaksia ja luita niin paljon, että olen miettinyt pukeutuvani pumpuliin.
Monesti sanoneet että meditoi niin et keskity kipuun yms. Tai syöt enemmän kuin luulet yms.
No äitini ei jaksanut enää joten tilasi yksityisen lääkärin ja löytyi suht iisillä testillä mikä vaivaa. Ei ole enää kipuja,
mutta surettaa, että julkisessa lääkärissä sinä potilaana joudut kuin tuomiolle ja joudut todistelemaan oireitasi.
Ei ole oikein. Varsinkin kun olet muutenkin sairas ja lääkäri sanoo että kuvittelet vaan kaiken, kyllä siinä alkaa omakin nuppi miettimään, että ehkä oonkin sekavampi kuin luulin..
Vierailija kirjoitti:
Syöpä ei tule psyykkisten traumojen seurauksena, ei myöskään murtumat, tapaturmat, synnynnäiset/geneettiset vajavuudet jne. Turhaa oikomista ja asioiden yksinkertaistamista.
Toki henkiseen tukeen on syytä kiinnittää huomiota.
Sama juttuhan se näillä toiminnallisilla on.
Monella oireita aiheuttaa perinnöllinen tai synnynnäinen sairaus, ja heille vaan sanotaan, että ei pidä ajatella niitä oireita.
Lähisuvussani "toiminnalliset" vaivat ovat olleet MS-taudin oireita, reuman oireita, perinnöllisen sidekudossairauden oireita ja sydänsairauden oireita.
Varmaan näitä virheellisiä "toiminnallisia" diagnooseja tulee muillekin kun omassa lähisuvussakin niitä on useita.
Ei se voi olla hyväksyttävää, että osa potilaista heitetään siihen"toiminnalliseen" laariin ja osaa hoidetaan asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin tunne maailmassa on se, ettei sua uskota.
Miksi ei hoideta?
Siksi koska kaikki(70%) eivät ole hulluja (20%) jotka syövät kelan (terveiden) korvaamia lääkkeitä mielisairauteen.
Sitten vielä (10 %) jotka rasittavat terapeutteja ja laitoksia. niin ikään muiden rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahin tunne maailmassa on se, ettei sua uskota.
Siinä tulee helposti sellainen olo, että ei kuulu tähän yhteiskuntaan, on niin arvoton ettei ansaitse apua eikä hoitoa sairastuessaan.
Vielä pahemmalta se tuntuu kun oma lapsi jätetään ilman hoitoa. Lapsia on muka liian vähän, mutta minun lapseni on silti niin arvoton, ettei häntä haluta hoitaa. Tulee sellainen olo, että sydän repeää tuskasta kun oma lapsi kärsii eikä saa apua.
Siinä alkaa helposti miettimään, että miksi noita muita hoidetaan. Ovatko he parempia ja tärkeämpiä kuin minä ja perheeni.
Kun on psykiatrinen diagnoosi, esim. ahdistuneisuus ei tosiaan saa asiallista hoitoa ainakaan julkisella. Kaikki menee tämän piikkiin. Eräskin lääkäri ihan suoraan antoi ymmärtää vit**ilevansa. Otti paristi päivystyksessä odottaessani kaikki potilaat ohitseni heidän sairaudestaan ja tuloajastaan riippumatta. Olin illan viimeinen potilas odotetuani tunteja. Heti tutkimushuoneeseen päästyäni lääkäri alkoi päivittelemään, että tähän aikaan illasta tulet tällaista asiaa valittamaan. No siihenhän ei tietenkään tuntikausien odottelu vaikuttanut mihin aikaan valitin. Sitten hän ihan suoraan sanoi, että: Kiusaan sinua niin paljon kuin pystyn. Tällaista terveydenhuoltoa. Missään vaiheessa en saanut lääkitystä ahdistuneisuuteeni, en ainoatakaan nappia. Joten sitten vaan päivystykseen kun liikaa ahdisti. Ei auttaneet terapiat jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei hoideta?
Siksi koska kaikki(70%) eivät ole hulluja (20%) jotka syövät kelan (terveiden) korvaamia lääkkeitä mielisairauteen.
Sitten vielä (10 %) jotka rasittavat terapeutteja ja laitoksia. niin ikään muiden rahoilla.
Sanoisitko noin, jos sairastuisit syöpään ja kärsisit kovista kivuista, mutta lääkäri sanoisi vaan että mietit liikaa sitä kipua ja lähettäisi psykiatriselle jotta oppisit siirtämään kivun rusinaan.
Ja kun menisit toiselle lääkärille, hän huomaisi merkinnän psykiatrisen lähetteestä ja sanoisi, että sun pitää vaan opetella olemaan ilman kipua.
Nuo asiat sanottiin lapselleni kun hän kärsi fyysisen sairauden aiheuttamista kovista kivuista. Psykiatrinen hoito ei parantanut sitä sairautta, eikä lapsi oppinut olemaan ilman kipua. Hän tarvitsi ihan oikean lääkityksen ja hoidon, että kipuja saatiin helpotettua.
Äidillekin lääkäri suositteli psykiatrista hoitoa että hän lakkaisi käyttämästä lasta "turhaan" lääkärissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei hoideta?
Siksi koska kaikki(70%) eivät ole hulluja (20%) jotka syövät kelan (terveiden) korvaamia lääkkeitä mielisairauteen.
Sitten vielä (10 %) jotka rasittavat terapeutteja ja laitoksia. niin ikään muiden rahoilla.Sanoisitko noin, jos sairastuisit syöpään ja kärsisit kovista kivuista, mutta lääkäri sanoisi vaan että mietit liikaa sitä kipua ja lähettäisi psykiatriselle jotta oppisit siirtämään kivun rusinaan.
Ja kun menisit toiselle lääkärille, hän huomaisi merkinnän psykiatrisen lähetteestä ja sanoisi, että sun pitää vaan opetella olemaan ilman kipua.Nuo asiat sanottiin lapselleni kun hän kärsi fyysisen sairauden aiheuttamista kovista kivuista. Psykiatrinen hoito ei parantanut sitä sairautta, eikä lapsi oppinut olemaan ilman kipua. Hän tarvitsi ihan oikean lääkityksen ja hoidon, että kipuja saatiin helpotettua.
Äidillekin lääkäri suositteli psykiatrista hoitoa että hän lakkaisi käyttämästä lasta "turhaan" lääkärissä.
En ole se, kenelle vastasit, mutta itselläni myös vastaavia kokemuksiakuin sinulla. Sitten lääkärit ja hoitajat vielä hymyssäsuin toteavat, koittakaa välttää stressiä. Juu, se on ihan niin helppoa, että stressinappula vaan käännetään nollille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei hoideta?
Siksi koska kaikki(70%) eivät ole hulluja (20%) jotka syövät kelan (terveiden) korvaamia lääkkeitä mielisairauteen.
Sitten vielä (10 %) jotka rasittavat terapeutteja ja laitoksia. niin ikään muiden rahoilla.Sanoisitko noin, jos sairastuisit syöpään ja kärsisit kovista kivuista, mutta lääkäri sanoisi vaan että mietit liikaa sitä kipua ja lähettäisi psykiatriselle jotta oppisit siirtämään kivun rusinaan.
Ja kun menisit toiselle lääkärille, hän huomaisi merkinnän psykiatrisen lähetteestä ja sanoisi, että sun pitää vaan opetella olemaan ilman kipua.Nuo asiat sanottiin lapselleni kun hän kärsi fyysisen sairauden aiheuttamista kovista kivuista. Psykiatrinen hoito ei parantanut sitä sairautta, eikä lapsi oppinut olemaan ilman kipua. Hän tarvitsi ihan oikean lääkityksen ja hoidon, että kipuja saatiin helpotettua.
Äidillekin lääkäri suositteli psykiatrista hoitoa että hän lakkaisi käyttämästä lasta "turhaan" lääkärissä.En ole se, kenelle vastasit, mutta itselläni myös vastaavia kokemuksiakuin sinulla. Sitten lääkärit ja hoitajat vielä hymyssäsuin toteavat, koittakaa välttää stressiä. Juu, se on ihan niin helppoa, että stressinappula vaan käännetään nollille.
Kun joku käskee lopettaa stressaamisen, sehän lähinnä vain lisää stressiä. Kun joku sanoo noin, se lannistaa ja turhauttaa. Silloin kokee itsensä muita huonommaksi ja alkaa miettiä, miksi muut osaavat olla rentoja mutta minä en.
Itselläni samanlaisia kokemuksia lähes 15 v:n ajalta. Nyt vältän käymistä lääkärillä (ainakin tk:ssa), dg:t saatu yksityissairaalasta, samoin suht toimiva lääkitys. Jatkuvasti joudun kuitenkin uusimaan lääkkeitä tk:ssa ja aina ongelmia. :/ Paras siis uusia nekin (ja maksaa :( ) yksityispuolella. Pelkään sitä, että rahat eivät enää riitä - eivätkä ne riitäkään... Tk:ssa ei oteta vakavasti mitään!
Alue: Aihe vapaa
Mietin juuri tänään samaa kun kirjoitan kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle. Minulle on tehty näin jo monen vuoden ajan. Pian koko Suomi tulee tietämään tapauksestani, ja lääkärien nimet nostetaan tapetille. :) Joka ikinen, voitte olla varmoja.