Onko toinen ero / uusperhe-ero henkisesti vaikeampi kuin ensimmäinen?

Ainakin itsellä nyt olo, että vaikka se varsinainen avioliitto kesti yli 20v, tehtiin lapsia, ostettiin unelma-asuntoja ja taloja, unelmamatkoja, autot, urakehitys, kaikki, niin sen eron jälkeen olin sitten kuitenkin vielä jotenkin ehkä "minä". Olin täynnä elämää, uskoin tulevaan, olin avoin ja luottavainen. En silloin surrut eroa, olin täynnä uuden odotusta, elämä oli edessä (vaikka olin jo yli 40v).

Noh....
nyt vain AVOero, vain n. 2,5-3 v. suhteesta,, oltiin jo puoli vuotta kihloissakin, yritettiin rakentaa uusperhettä. Henkisesti tämä ottaa lujille. Koen epäonnistuneeni, elämä on takana.

Onko muilla vastaavia kokemuksia?