Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En usko rakkauteen.
@kk@
29.11.2019 |
Ymmärrän korkeintaan vanhemman rakkauden lastaan kohtaan. En mitään muuta. Romanttinen rakkaus on yhtä saippuasarjojen luomaa illuusiota ja niissäkin rakkauden kohde vaihtuu jatkuvasti.
Parisuhteeseen pääsee vain tasokkaat sinkut, kaikille ei todellakaan ole joku.. Jos hoikasta naisesta tulee vaikka lääkityksen takia lihava, rakkautta ei enää olekaan tarjolla.. Tai menettää hiuksensa sairauden takia.... Tai jos mies menettää työpaikkansa ei enää kelpaa kenellekään. Blaablaa.
Ja mitä tekemistä rakkauden kanssa on panemisella? Ihanko oikeasti pidätte sitä jonain rakkauden tekona? Paineiden purkua lähinnä ja oma käsi kyllästyttää/ei tarjoa samanlaisia tuntemuksia kuin naisen pi**u.
Tuleeko teille nusaisun jälkeen semmoinen olo että kyllä mä tota niin rakastan.. Ihan pas.aa kaikki. En ymmärrä miksi mun pitäisi edes yrittää päästä suhteeseen jonkun kanssa.
Kommentit (20)
Sama täällä. Kyllästyttää yhteiskunnan normit tässä asiassa, ei rakkautta edes voi todistaa tieteellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko masennusta?
Jos ei ajattele samalla tavalla kuin muut niin pitää olla joku mielenterveydenongelma?
Intohimoinen "Rakkaus" eli ihastuminen ei muutoin tunnu tai toteudukaan ellei siihen ole tarvittavaa nälkää ja riittävää ahneutta. Ehkä jopa jonkinasteista epätoivoa. Yltäkylläiset eivät sitä oikeasti koe milloinkaan ja vähäosaisemmat taas kärvistelevät sen liekeissä sitäkin tuskallisemmin :D
Toiset siis tylsistyvät sen puutteeseen ja toiset palavat sen liekeissä.
Näin on!
Ehkä jokaisella on oma käsitys tästä asiasta. Elokuvat noin yleensä eivät ole kovin kattavia näyttämään mitä yksilö kokee, edes ne tositapahtumiin perustuvat, sillä käsikirjoitus ja ohjaus kuitenkin tekevät sen suurimman vaikutuksen, joten monesti luen mieluiten kirjan sen elokuvan sijaan.
Mutta mä ehkä voisin rinnastaa rakkauden lähinnä anteeksi antamiseen, sillä joiltakin ihmisiltä todellakin kestää enemmän huonoa käytöstä/ on valmis tukemaan ja antamaan uuden tilaisuuden....
Johtuu siitä ettet osaa rakastaa niin et usko siihen. Et osaa kaivatakaan, mikä on sinun onnesi. Olisi vaikea hyväksyä jos tietäisi, mistä jää paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka enää uskoo rakkauteen? Hyödylliset idiootit uskovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jokaisella on oma käsitys tästä asiasta. Elokuvat noin yleensä eivät ole kovin kattavia näyttämään mitä yksilö kokee, edes ne tositapahtumiin perustuvat, sillä käsikirjoitus ja ohjaus kuitenkin tekevät sen suurimman vaikutuksen, joten monesti luen mieluiten kirjan sen elokuvan sijaan.
Mutta mä ehkä voisin rinnastaa rakkauden lähinnä anteeksi antamiseen, sillä joiltakin ihmisiltä todellakin kestää enemmän huonoa käytöstä/ on valmis tukemaan ja antamaan uuden tilaisuuden....
Jos puhutaan intohimoisesta rakkaudesta niin jokainen sen kokenut tietää, että sillä hetkellä kuin yhtäkkiä kaikki rakkauslaulut ja elokuvat vasta oikeasti heräävät henkiin. Sitä ennen ne tuntuivat ainoastaan typeriltä ja pliisuilta.
Ihastumisen tila on täysin verrattavissa euforiseen/dysforiseen psykoottiseen addiktioon. Platoninen rakkaus, sympatia, empatia, ymmärrys ja järkevä vastuullisuus, utilitärismi ovat eri aihepiiri kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin rakkautta kokee tai näkee. Joskus voi ohikiitävä hetki tuntua rakkautena kehossa kunnes tajuaa, että kaikki vain valehtelee päästäkseen käyttämään hyväksi. Vanhemmat rakastaa jos olet niin kuin he käskee, ystävät rakastavat jos hyötyvät jotenkin ja puoliso rakastaa siihen asti kunnes on imenyt taloudellisesti ja henkisesti kuiviin, omat lapset rakastaa sen verran että kysyvät rahaa. Siinä on rakkaus.
Minusta kyllä tuntuu, että ainakin äitini rakastaa minua ehdoitta. Voiko ehdoton rakkaus sitten ilmetä parisuhteissa? Olen tällä hetkellä hyvin skeptinen sen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saippua sarjojen rakkaus on väärä mielikuva rakkaudesta
rakkautta on, mutta se ei ole aina sitä mitä saippuasarjoissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on psykoosi.
Yksi vahvimmista hyväksytyistä psykoosin muodoista, ja myös väärinymmärretyimmistä ja idealisoiduimmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka enää uskoo rakkauteen? Hyödylliset idiootit uskovat.
Jokainen joka hakee tuskaansa vapautusta narkkaamalla omilla haaveillansa. Ja jokainenhan narkkaa jollakin.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus uskoo sinuun.
Näin on, se on sisäänrakennettu järjestelmä. Miljoonien vuosien evoluution lopputulema.
Minäkään en uskonut rakkauteen – kuin vasta sitten, kun se käveli elämääni. Olin elänyt eksän kanssa kymmenen vuotta ns tyytymissuhteessa, koska en ollut laittanut mitään painoarvoa parisuhteelle juuri siitä syystä, että en ollut koskaan kokenut romanttista rakkautta tai rakastumista tai edes ihastumisen tunteita ketään miestä kohtaan. Olin keskittynyt ihan muihin asioihin elämässä ja parisuhde oli vain jotakin, joka maksoi puolet laskuista ja vei roskat kun muisti. Pidin rakkaushömppää idioottien juttuna.
Kun sitten puoli vuotta eron jälkeen kohtasin sattumalta tämän yhden, koko maailmani pysähtyi. Se hetki oli kyllä just tasan kuin elokuvissa. Nyt, vielä näin yhdeksän vuotta myöhemminkin, antaisin henkeni hänen puolestaan hetkeäkään harkitsematta. Arki on toki saapunut suhteeseen mutta perhoset ovat silti jääneet vatsanpohjalle. On se vaan hullun ihana.
Jos edes tapaisi jonkun normaalin ihmisen, johon rakastua. Oikeastaan kysymys on vain siitä. Odottavan aika on pitkä.
Rakkaus on hormoonihäiriö.
Jäljelle jää läheisriippuvuus.
Alue: Aihe vapaa
Onko masennusta?