Mikä on pahinta, mitä olet itse sanonut omalle äidillesi`?
Kommentit (17)
koska tiesin, että se satuttaa. Äitini nimittäin kuvitteli olevansa tajuton pontso.
erikoinen puhelias persoona ja liikkuu vaikeasti oudossa asennossa. Äitini otettua asian puheeksi tajusin oman typeryyteni. Muut ihmiset pitävät äidistä kovasti. Lähinnä häpesin tuntemattomien katseita, jotka kohdistuivat äidin lisäksi minuun. Eli taisin lopulta hävetä itseäni.
oli sanonut ulkomaankieliselle (engl.) äidilleen, että äiti, sinä et sitten saa ikinä puhua julkisella paikalla mulle mitään :D Äitinsä oli kyllä lähinnä nauranut kiellolle, mutta minä tunsin suunnatonta myötähäpeää kaveria kohtaan ja pahaa mieltä äitinsä puolesta :D
" vanhaa" ja köyhää äitiäni :(( Itse olen saanut lapseni vielä vanhempana.
Olisivat älynneet tehdä lapsensa nuorina, niinkuin kaikki kavereitteni vanhemmat. Saatana kun olivatkin ihan haudan partaalla hoippuvia, kokonaista 37- ja 39-vuotiaita, kun minä synnyin.
Mutta oikeasti häpesin heidän korkeaa ikäänsä teininä.
mitä kaikkea sitä on teini uhmassa huudellut.. aika kultaa muistot!
t 34v
yhteyttä, enkä vastaa puheluihisi yms. ennen kun oot menny hoitoon. Lapsenlapsias et nää ennen kun oot hoitanut asias ja ittes kuntoon. Loput on susta ittestäs kii"
Aikuisena olen joskus puheeksi ottanut asioita ja äitini sanoo, että olin suustani niin kauhea kotona että ei ollut muuta mahdollisuutta kuin se mitä hän teki. Repi, läpsi, tukisti, töni huonekaluihin, kerran omaan sänkyyni niin, että pohja halkesi. Nykyään se onkin äitini joka joskus hokee " haista sinä kuule paska" . :)
Remontoitu vuonna -85 iiiihanilla kukallisilla laatoilla. Äiti veti herneet nenään kun se on sen mielestä edelleenkin niin hieno.
Haukkunut mm. huoraksi, vitun lehmäksi ym.
Nyt äiti on dementoitunut ja sairastaa alzheimerin tautia, enkä tosiaan varsinaisesti hoida häntä, kun hän ei hyväksynyt läheisten apua.
Sanoin tuon silloin kun hän oli parikymmentä vuotta nuorempi eikä huolehtinut verenpaineensa hoidosta kunnolla, ahdisti jo silloin ajatus siitä, että hän saa jonkun aivoverenvuodon ja makaa vihanneksena laitoksessa sen takia ettei hoida terveyttään.
Se tuntuu pahalta vieläkin, sillä ihanampaa äitiä saa oikeasti hakea. Toivoisin todella, että itse osaisin olla yhtä pitkäpinnainen, rauhallinen ja luja tuki omille lapsilleni kuin hän on ollut minulle ja veljelleni.
Se kadutti heti ja kaduttaa vieläkin
Onko suuttunut, vastannut samalla mitalla, laittanut sanomisenne murrosiän piikkiin vai muisteleeko vieläkin katkerana, kun olit niin kauhea lapsi?
Jees, olin ongelmanuori, tarkkiksella, sossut ramppasivat jatkuvasti, putkassa käytiin milloin mistäkin syystä ja monettako kertaa yms. Ihan sekopäistä elämää ja selvinpäinkin harvoin.
Nykyään äitini on parhain ystäväni, hän ei ole katkera sanoistani eikä teoistani, on vain onnellinen, että nyt olen onnellinen ja ongelmaton, minulla on ihana perhe, koulutus, vakituinen työpaikka eikä päihteetkään kuulu elämäämme. Olen tasapainoinen ja vahva ihminen.
Minä kadun kaikkea sitä mitä olen äidilleni aiheuttanut. Nyt vasta äitinä olen ymmärtänyt sen tuskan mitä äitini on kokenut. Toivon etten itse joudu kokemaan samaa ja että omat lapseni selviäisivät teini-iästä helpommalla.
kyseessä oli Huojuva talo joskus 80-luvulla, se oli ihan kamala kun itse tuli oikeasti aika kiltistä ja ihanasta perheestä eikä tiennyt sellaisesta todellisuudesta mitään :( Tästä tiedän äitini pahoittaneen mielensä todella paljon.
Kyllä minä toisaalta huusin ja raivosin vanhemmille varmaan päivittäin, joten kaipa sitä tuli sanottua pahemminkin joskus.