Kuinka moni uskaltaa näin anonyyminä kertoa katuvansa äitiyttä, äidiksi tulemista?
Ja syytä siihen?
Itse olen 10v ja pienen vauvan äiti. Kyllä mua ainakin välillä kaduttaa äidiksi tuleminen, äitinä oleminen. Äitiys on niin sitovaa ja siinä mukana tuleva vastuu on niin iso, monesti on mielessä ollut että miten paljon helpompaa olisi ilman lapsia. Saisipa joskus nukkua niin kauan kuin haluaisi ilman että kukaan kaipaisi huomiota. Nukkuisin varmaan koko viikonlopun putkeen. Ja
niin ettei mies olis valittamassa mun nukkumisesta.
Rakkaita lapset toki ovat, mutta aina vaan ei jaksa sitä lasten sitovuutta ja oman ajan puutetta.
Kommentit (4)
En kadu, en ole katunut sekuntiakaan, mutta kehtaisin kertoa ainakin anonyymisti jos katuisin. Jos lapsista joku olisi vaikeasti vammainen ja kärsisi hirvessä tuskissa tms. eikä elämässä olisi mitään iloa, katuisin varmasti. Mutta siihen nähden asiat on hyvin eikä kaduta yhtään. Lapsilla kyllä pienemmät ikäerot kuin ap:lla enkä tähän haluaisi pyhittää koko elämää pikkulapsesta huolehtimiseen. Halusitko lapsia vai miksi teit toisenkin jos päätös kaduttaa?
En kadu. Lapset on parasta mitä olen saanut aikaan! Suuri kiitos heistä!
Enpä ole katunut, neljä lasta joista kaksi jo aikuisia.