Millaista on olla naisten keskuudessa pidetyn miehen puoliso?

up

Paha paikka. Yrittävät varastaa miehesi.

Ei ihmeempää. Mies huomioi minua enemmän, eikä kohtele niitä naisia mitenkään ihmeesti. Mies itsekin tietää, että se pitäminen tulee siitä, kun hän osaa käyttäytyä myyntimiehen tavoin: tarkkaa kuuntelua, kohteliaisuutta, lisäkysymyksiä.

Kun tietynlaiset naiset saa viinaa päähän, nolaavat itsensä. Työympyröistä on tullut jotain joskus myös vastaavaa. Jos mies haluaisi, niin olisi helppoa saada seuraa, jos erottaisiin ja tämä johtuu paitsi ulkonäöstä myös ihanasta luonteesta. On naisia kunnioittava ja ymmärtäväinen.

up

Kuka edes miettii tälläisiä?

Kuinka moni mies ajattelee: "on aika hanurista, että vaimo on noin vetävän näköinen, kun kaikki miehet yrittää pokata sitä...."?

Täh. Kukaan ei pidä edes omista puolisoistaan niin miksi miettisi kenenkään muun. Kai jollain sellainen on. Hyvä merkki miehestä on se kun kukaan ei tiedä että naisella on puoliso, joten luultavasti se on joku nainen jolla ei tiedetä olevan puolisoa. Huonoista kyllä kuulee ja ne näkee ja niitä esitellään.

Mukavaahan se tietysti on olla sellaisen ihmisen puoliso, joka on pidetty. Kertoo siitä, että hän on miellyttävä ihminen, osaa keskustella, on kohtelias ja hauska ja sosiaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka edes miettii tälläisiä?

Kuinka moni mies ajattelee: "on aika hanurista, että vaimo on noin vetävän näköinen, kun kaikki miehet yrittää pokata sitä...."?

Kaikki jolla on sellainen. Joutuu mustasukkaisena tappelemaan kaikkia vastaan. Miehet ei halua nättiä vaimoa koska ei halua sitä vaivaa mikä tulee sellaisen vahtimisesta ettei kukaan vie sitä. Ruma käy hyvin. Sen voi jättää minne vaan ja sieltä löytyy koskematta kun palaa takaisin. Ei mitään stressiä miehelle, silti sama reikä kaikissa on.

Ihan normaalilta se tuntuu. Mies on komea ja mukava ja naiset ovat aina hänestä pitäneet. Minuthan hän valitsi ja siihen on luottaminen. Jos ei luottaisi puolisoonsa, niin mitä järkeä olisi olla parisuhteessa?

Mulle se ei ole ollut asia, josta olen joutunut murehtimaan. Mieheni on todella pidetty naisten keskuudessa ja luonne on semmonen auttavainen ja rento, että joskus käytös voidaan ottaa flirttinä. Tunnen mieheni todella hyvin ja tiedän hänen sitoutumisensa suhteeseemme. Omaan myös terveen itsetunnon enkä ole herkkäuskoinen tai hölmö. Suhteemme on vakaalla pohjalla, joten en asiaa ajattele sen kummemin. Olen oikeastaan aika ylpeä hänestä, on huippu tyyppi. Ollaan molemmat aina tiedostaneet tosiasian, että jos toinen haluaa lähteä parisuhteesta niin sitten lähtee. Väkisin ripustautumisella ja kiinni pitämisellä ei toista pidä. Pitää olla halua molemmilla olla yhdessä ja tehdä sen eteen työtä. Ja niin meillä tehdään.  Neuvoisin, että kannattaa olla suhde hyvällä pohjalla ja tuntea toisensa kunnolla. Itsetunto ja luottamus on kaiken perusta. Kiva että tytöt tykkää, niin minäkin.

Olen naisten keskuudessa näköjään varsin suositun miehen tyttöystävä, ja täytyy sanoa että olen aika hämmästynyt kuinka selvästi jotkut naiset flirttailevat miesystävälleni. Osa ymmärtää pakittaa tajutessaan olevani miehen tyttöystävä, osa ei edes siinä vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka edes miettii tälläisiä?

Kuinka moni mies ajattelee: "on aika hanurista, että vaimo on noin vetävän näköinen, kun kaikki miehet yrittää pokata sitä...."?

Kaikki jolla on sellainen. Joutuu mustasukkaisena tappelemaan kaikkia vastaan. Miehet ei halua nättiä vaimoa koska ei halua sitä vaivaa mikä tulee sellaisen vahtimisesta ettei kukaan vie sitä. Ruma käy hyvin. Sen voi jättää minne vaan ja sieltä löytyy koskematta kun palaa takaisin. Ei mitään stressiä miehelle, silti sama reikä kaikissa on.

Heh... Oma vaimoni on hyvän näköinen ja herättää kiinnostusta muissa miehissä. Eikä siitä ole minulle mitään stressiä, jos ei joskus löydy sieltä minne jätin, niin sai tuo mennäkin. Tätä rentoa elämän filosofiaa olen yrittänyt vaimollekin kaupata, kun hän on huolestunut muiden naisten huomiosta. Olisiko minussa niin paljon "pidettävää", jos jokaisen hameen perään lähtisin?

Vierailija kirjoitti:

Olen naisten keskuudessa näköjään varsin suositun miehen tyttöystävä, ja täytyy sanoa että olen aika hämmästynyt kuinka selvästi jotkut naiset flirttailevat miesystävälleni. Osa ymmärtää pakittaa tajutessaan olevani miehen tyttöystävä, osa ei edes siinä vaiheessa. 

Samoin minä aikoinaan häkellyin, miten suorasukaisesti lähestytään. Muutaman kerran jopa kun itse olen vieressä. Sitä se alkoholi teettää.

Minun isäni on kahdeksankymppisenä edelleen hyvin komea ja hyväkuntoinen mies. Vanhempani ovat olleet naimisissa lähes kuusikymmentä vuotta, joten äitini on saanut katsella isästäni kiinnostuneita naisia vuosikymmenestä toiseen. Onneksi vanhempieni liitto on niin vahva, että naisten kiinnostus ei sitä horjuta. Äitiä kyllä huvittaa välillä se, kuinka hanakasti vielä eläkeikäisetkin naiset pyrkivät silittelemään isän pulisonkeja ja pyytelevät kotiinsa sulakkeita vaihtelemaan.

Ikä ja vuosikymmenten vaihtuminen eivät muuta ilmiötä kovin paljon. Nelikymppiset, eronneet naiset osaavat olla miehenkipeydessään aika häikäilemättömiä. Leskeksi jääneet eläkeläisrouvat ovat toinen ikäryhmä, joka ei vihkisormusta ja vieressä olevaa vaimoa kavahda.

Mun miehestä pidetään, koska se on kiva ihminen. Se ei petä mua, koska se on kiva ihminen.

Alkuun ketuttaa ne itseään tyrkyttävät ja jopa iholle tunkevat naiset, mutta siihen tottuu.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalilta se tuntuu. Mies on komea ja mukava ja naiset ovat aina hänestä pitäneet. Minuthan hän valitsi ja siihen on luottaminen. Jos ei luottaisi puolisoonsa, niin mitä järkeä olisi olla parisuhteessa?

Juuri näin. Ja itsekunnioitusta pitää olla sekä luottamusta. Mies valitsi minut syystä ja minä hänet. En ole huono minäkään ja olen monen miehen mieleen: olen luonteeltani mukava, sopuisa, empaattinen ja nauravainen. Liikkuminen on elämäntapani. Olen myös hieman keskivertoa älykkäämpi. Ajattelen että olen niin hyvä saalis, että minut kannattaa pitää. Samaa ajattelen miehestä, mutta en ala nöyristelemään tai suostu tuntemaan epävarmuutta.