Työkykyneuvottelu. Yrittääkö työnantaja irtisanoa minut?

Sitä kutsutaan varhaisen välittämisen malliksi. Ei siinä pysty ketään suoraan irtisanomaan, mutta keskustellaan vaihtoehdoista ja työkykyyn liittyvistä asioista.

Olet saikuttanut liikaa. Tästä seuraa tietyt toimenpiteet. Seuraavissa ytssä olet vahva ehdokas ensimmäiseksi lähtijäksi.

Jos on jonkun tietyn määrän vuodessa saikulla, niin tehdään tuo työkyvyn arviointi.

Niitä pidetään myös ilmapiirin ollessa huono tiimissä. Kannattaa ottaa luottamusmies mukaan keskusteluihin.

Myös siirto toisiin tehtäviin on mahdollinen.

Meillä työkykyneuvottelut on 3 sairauskerran jälkeen (siis 3 kertaa vuoden sisällä). Työnantajalla on vastuu työntrkijöistä ja jos työ on sinulle liian raskasta, on irtisanominen paras vaihtoehto.

Tuleeko tuonne sinun neuvotteluun mukaan työterveyshuollon henkilökuntaa? Ainakin meillä on näin niillä runsaasti saikuttelevilla. Minusta tämä on oikein hyvä tapa! Kun siellä saikuttelun syynä voi olla vaikka mitä esimerkiksi masennusta, alkoholismia, huono työilmapiiri, työpaikkakiusaamista tms.

Jotkut ihmiset katsovat tilanteita vain omalta kannaltaan, ja osaltasi se taitaa mennä nyt niin. Pitäisitkö itse työnantajana hyvänä ja kannattavana työntekijää joka sairastelee ja jonka vuoksi pitää palkata tuuraajia (lisävaivaa ja kuluja työnantajalle)?

Minusta tällainen toimintatapa pitäisi olla joka työpaikalla. Se kertoo siitä, että esimies välittää alaisistaan ja tarttuu mahdollisiin ongelmakohtiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä työkykyneuvottelut on 3 sairauskerran jälkeen (siis 3 kertaa vuoden sisällä). Työnantajalla on vastuu työntrkijöistä ja jos työ on sinulle liian raskasta, on irtisanominen paras vaihtoehto.

Hui miten usein. Meillä on 3 lyhyttä poissaoloa 3 kkn tarkastelujaksolla.

Mulla ns. kolmikantaneuvottelu työterveyslääkärin ja lähiesimiehen kanssa oli lopun alkua. Siitä ei mitään konkreettista jäänyt käteen eikä paperille, eikä esimies tehnyt työnkuvaan muutoksia. Kyseessä mielenterveysasiat ja poissaolot. Nyt olen eläkkeellä ja ok niin. Miksi työlle on annettava 105 % itsestään, että kelpaa? Onko työkulttuurimme sairastunut vai ihmiset sairaampia kuin ennen?

Työkykyinen ihminen ei saikuta runsaasti vuoden aikana. Esimerkiksi meillä saa olla omailmoituksella pois 3 päivää ja kun tietyn määrän on pois, niin tulee kolmikantaneuvottelu ja hyvä niin. Moni käyttää syysteemiä väärin ja moni käyttää sitä esimerkiksi siksi, että työilmapiiri on surkea eikä jaksa olla töissä. Esimiehen PITÄÄ puuttua tilanteeseen. Esimerkiksi jatkuva flunssa voi olla merkki sisäilmaongelmista, monesti toistuva epämääräinen ripuli- ja oksennustauti on yleensä jotain ihan muuta. Jatkuvasta saikuttelusta kärsii työyhteisö ja firma.

Eihän sinne joudu jos on ns. tavallisessa tilanteessa. Jos olet jatkuvasti pois syystä tai syyttä niin sinne päädyt.  Joillakin on oikea vaiva, jonka takia on paljon pois, sitten on näitä muuten vaan alati sairaita, joilla kynnys jäädä pois on matala, koska ei ole motivaatiota. Kannattaa pitää varansa, koska YT:ssä lähdet ensimmäisenä kun saavat syyn irtisanoa. 

Työkykyneuvottelu ei ole irtisanomisneuvottelu.

Käyttäjä10666 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä työkykyneuvottelut on 3 sairauskerran jälkeen (siis 3 kertaa vuoden sisällä). Työnantajalla on vastuu työntrkijöistä ja jos työ on sinulle liian raskasta, on irtisanominen paras vaihtoehto.

Hui miten usein. Meillä on 3 lyhyttä poissaoloa 3 kkn tarkastelujaksolla.

Usein? Meillä suurin osa sairastaa vuodessa 1 flunssan eikä muuta, joten 3 kertaa sairastava kokee vain saavansa tavallista parempaa työterveyspalvelua. Esimerkiksi jos polvileikkausta edeltää 2 sairauslomajaksoa ja 1 flunssa, niin onhan se hyvä käydä läpi, missä ollaan menossa jaksamisen suhteen.

Joo, YT:ssä lähtee ensimmäisenä saikuttajat. Ja ei sellaiset, joilla esim. syöpä ja siihen hoidot ja sitten töihin. Vaan ne, jotka vuosikausia ovat jatkaneet sitä "sairastamista" ilman mitään vakavia perussairauksia. Jotkut tietysti ovat sairaampia kuin muut, mutta jokainen tajuaa, etteivät ne sairaudet edes korreloi suoraan siihen oletko töissä vai et. Jku käy töissä vaikka olisi syöpähoidoissa ja monenlaista vaivaa. Joku ei käy vaikka ei olisi mitään vakavia diagnooseja. Ja onhan siellä poissaolojen taustalla usein mt-syitä jotka ovat sairauksia nekin. Mutta usein on vaan laiskuutta, hyväksikäyttöä, ei viitsitä mennä kun halutan "levätä ja hoitaa itseä". Huonot elämäntavat jne, väärä työ.  Monelle tulee sitten yllätyksenä , että saa lähteä. Mutta mitä itse tekisit, jos olisi firma ja joku ei koskaan olisi töissä. Varmaan antaisit kenkää.

Monilla työpaikoilla tuo on nykyisin ihan rutiinia. Kun tulee vuoden aikana X kpl sairauspoissaoloja, pitää arvioida työntekijän työkyky. Jos sulla on ollut vain 2-3 päivää saikkua selän takia ja muut jostain muista syistä kuten flunssa, nielurisaleikkaus, luunmurtuma tms, niin asia on ihan sillä selvä. Jos taas nuo muut ovat olleet flunssia, on tietysti ihan aiheellista selvittää, onko työpaikallasi esim sisäilmaongelma tai onko sulla jokin perussairaus, joka hankaloittaa nykyisessä työssäsi olemista. 

Työkykyarvioon on monia syitä. Mulle aikoinaan työterveyslääkäri ehdotti työkykyarviota ihan siksi, että vaikka en ollutkaan pitänyt edes lääkärin määräämiä sairaslomia (en tarvitse työssäni jalkoja) , työkykyarviointi olisi voinut nopeuttaa leikkaukseen pääsyäni. Ja lääkäri myös sanoi silloin, että jo leikkausarvioon päästäkseni mun kannattaisi kuitenkin pitää sairaslomat, koska jos en pidä, katsotaan, ettei mulla ole koko leikkaukselle vielä tarvetta. Liikuntakykyni oli kuitenkin jo heikentynyt niin, että en pystynyt enää tekemään juuri muuta kuin töitä. 

On se kumma että syöpä on joku turvasana työpaikan säilymiselle. Ja ”normi” sairastelut vie työpaikan.

Ymmärrän toki työnantajan näkemyksenkin.

No nähtäväksi jää, mitä tässä tapahtuu. Voisihan sitä eläkkeellekkin jo jäädä.

Ap

Oman selustasi turvaamiseksi kirjoita ylös KAIKKI mitä siellä keskustellaan ja sovitaan, jotta sulla on mustaa valkoisella. Sitten vaikka vielä jälkeenpäin kirjoitat ne puhtaaksi ja lähetät ne sun esimiehille.

Itellä työkyky- ja kolmikantaneuvottelut oli lopun alkua myöskin. Mun olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä ja tota, mutta työnantaja ei itse pitänyt sopimuksista kiinni. Edelleen mun olisi pitänyt antaa itsestäni 120%. Koska olin itse vakavan työuupumuksen väsyttämä, en tajunnut kirjoittaa asioita ylös kauhean tarkkaan. Esimiehet näkivät tilaisuutensa tulleen ja savustivat minut ulos. Luottamusmiehestä ei ollut apua, koska se oli työnantajan edustaja ja ajoi esimiesten asiaa. Mun työkyky ei kiinnostanut.

Kirjoita kaikki ylös, pidä oma puolesi sovituista asioista ja jos kuulut liittoon, hanki oma luottamusmies, joka ajaa sun asioita, eikä työnantajan.