Miten joku jaksaa olla ammatiltaan opettaja?

Eivät monet jaksakaan. Tutulla kaksi työuupumusjaksoa takana.

En arvosta.

no jotkut jaksaa. parhaat tuntemani opettajat ei ole jaksaneet, ovat stressanneet liikaa. 

Vaihdoin alaa. Nykyään toimistotöissä. Palkka huonompi, lomat lyhyemnät, mutta en vaihtais takaisin.

Jaksoin opiskelujen jälkeen vuoden. Harmittaa vähän kun koulutus meni hukkaan, nykyään teen asiakaspalvelutyötä mutta nautin kyllä työstä enemmän.

Kiva kuulla, että joku arvostaa.

Itsellä on välillä ollut raskasta, kun vanhemmat antavat ikävää palautetta, jos lapsen ongelmat eivät helpota. Aina se ei ole opettajan osaamattomuutta, vaan taustalla on lapsen neurologiset ongelmat ja vanhempien kasvatukselliset ongelmat.

Näitä me sitten yritetään koulussa paikkailla.

Kollegoiden välillä on myös välillä ikävää kilpailua ja kateellisuutta. Olen oppinut olemaan luottamatta kollegoihin, ikävä kyllä. Yleensä kouluilla on huono yhteishenki ja yritän tehdä työni mahdollisimman pitkälti omassa rauhassa, skippaan pikkujoulut sun muut. En halua tutustua työkavereihin, vaan keskityn mieluiten lapsiin.

Vuosi vuodelta huonommin. Jos VTA tulee ja työmäärää entisestään lisätään, on pakko vaihtaa alaa. Harvassa ammatissa kuitenkaan tarvitsee palvella 23 asiakasta samanaikaisesti ja jatkaa näiden viiteryhmien kanssa työskentelyä myös vapaa-ajalla.

(VTA=vuosityöaika, jota työnantaja ajaa tehostamaan toimintaa, merkitsee lisää työtä pienemmällä palkalla. Ilta- ja viikonloppulisät on jo poistettu ammattikouluista ja jopa sairaslomat verottavat palkkaa.)

Kakkahattutäti kirjoitti:

Kiva kuulla, että joku arvostaa.

Itsellä on välillä ollut raskasta, kun vanhemmat antavat ikävää palautetta, jos lapsen ongelmat eivät helpota. Aina se ei ole opettajan osaamattomuutta, vaan taustalla on lapsen neurologiset ongelmat ja vanhempien kasvatukselliset ongelmat.

Näitä me sitten yritetään koulussa paikkailla.

Kollegoiden välillä on myös välillä ikävää kilpailua ja kateellisuutta. Olen oppinut olemaan luottamatta kollegoihin, ikävä kyllä. Yleensä kouluilla on huono yhteishenki ja yritän tehdä työni mahdollisimman pitkälti omassa rauhassa, skippaan pikkujoulut sun muut. En halua tutustua työkavereihin, vaan keskityn mieluiten lapsiin.

Mun lasta sä et miksikään neurologi ongelmaks sano!

Saisivat leikata sun kesälomas

Pakko jaksaa kun ei osaa tehdä, sanontakin kuuluu se, joka osaa, tekee, se, joka ei osaa tehdä, opettaa.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Kiva kuulla, että joku arvostaa.

Itsellä on välillä ollut raskasta, kun vanhemmat antavat ikävää palautetta, jos lapsen ongelmat eivät helpota. Aina se ei ole opettajan osaamattomuutta, vaan taustalla on lapsen neurologiset ongelmat ja vanhempien kasvatukselliset ongelmat.

Näitä me sitten yritetään koulussa paikkailla.

Kollegoiden välillä on myös välillä ikävää kilpailua ja kateellisuutta. Olen oppinut olemaan luottamatta kollegoihin, ikävä kyllä. Yleensä kouluilla on huono yhteishenki ja yritän tehdä työni mahdollisimman pitkälti omassa rauhassa, skippaan pikkujoulut sun muut. En halua tutustua työkavereihin, vaan keskityn mieluiten lapsiin.

Varmasti on huono ilmapiiri jos sulkeudut ja puhut sekä ajattelet noin. Lisäksi, kakkahattutäti?

Oletko opettaja vai postilla töissä

Olin yli kymmenen vuotta yläkoulun erityisopena. Tykkäsin työstä tosi paljon, vaikka oli haastaviakin nuoria välillä. Yleensä ne oli kuitenkin niitä, joita jäi kaipaamaan ja jotka tuli vielä vuosien päästä moikkaamaankin. Työyhteisö oli pitkään tosi kiva, mutta erilaisten muutosten jälkeen negatiivisuus pääsi valloilleen. Nyt opetan nuoria nivelvaiheen koulutuksessa ja olen todella tykännyt työstä. Ja niistä nuorista.

On myös kouluja, joissa on hyvä ilmapiiri.

En ole ihan kaikenlaista opetustyötä tehnyt. Mutta mun kokemuksella pahimmasta päästä huonoja puolia ovat ne vanhemmat, joilta tulee suoraan haukkumisviesti ilman, että edes kysyvät pitääkö lapsen kertomus paikkansa. Ei noita haukkuja sentään usein tule, viitisen vuotta oli edelliseen väliä. Mutta ne jäävät mieleen tosi pitkäksi aikaa ja tekevät säikyksi.

Arvostan hyviä opettajia ihan valtavasti. Hyvä opettaja vaikuttaa todella paljon oppilaiden menestykseen. Muistan itse lapsuudesta ne ihanat, kannustavat opet. Ja muistan myös ne inhottavat sarkastiset ilkeät tyypit.

Kuten yksi rehtori männä viikolla sanoi, oppilasaines muuttunut rajusti muutamana viime vuonna. Ja oikeastihan se on niin että ollaan "kansainvälistytty" kivasti näillä i s i s jälkeläisillä joiden isät opettavat koko ajan kotona ettei varsinkaan naisopettajaa tarvitse kuunnella eikä totella. Hyvä siinä sitten opettaa sellaista petoeläinlaumaa

En mä jaksakaan, mutta pitää jostain repiä omille lapsille ruokaa. Eikä enää jaksa fyysisiin töihin, hermotkin on aika huonot kyllä.

Itse en jaksaisi teinien kanssa vääntää. Teen vain alakouluikäisten kanssa hommia. Olen erityisopettajana muutamassa eri koulussa, joissa kierrän. Paineet saada tuloksia on kovat.

En jaksakaan. Se meteli isoissa yhtenäiskoulussa on korviahuumaava. Oppilaat oireilee, huonekaluja lentää, kaikki ummikot, sairaat ja käytös ongelmaiset tungetaan samaan luokkaan jne. Lopputuloksena kolmasosa ei tajua kielestä ja opetuksesta mitään, osa nuokkuu sammumispisteessä kun pelaavat yömyöhään, läksyt tekemättä, parilla adhd, parilla jotain autismikirjon selkkausta, useampi väkivaltainen, päälle oppimisvaikeudet ja kiusaamistapaukset... Jokaiselle vaaditaan onnettomilla resursseilla yksilöllistä opetusta. Vanhemmat valittaa kaikesta ja kehtaavat vaatia ihan käsittämättömiä asioita. Oppimateriaaleja ei ole, ei kirjoja, ei tarvikkeita. Kaikki pitäisi muun kiireen päälle tehdä itse, vaikka valmista materiaalia olisi pilvin pimein kun vain olisi rahaa ostaa. Kokousta, palaveria, työryhmää, tiimiä...Oppilaat röyhkeitä, soittavat suutaan, monet vanhemmat myös. Alati saa miettiä kuvaako joku ja lykkää nettiin. Kuka siellä sirkuksessa haluaa enää työuraansa tehdä?