Miten jotkut keski-ikäisetkin ihmiset löytävät kumppanin ilman deittisovelluksia tai baareja? Missä ja miten?

Minä en taas ymmärrä miten joku löytää kumppanin jostain sovelluksesta. Maailmahan on täynnä miehiä. 

Olen 60 -vuotias mies ja löydän tarpeeksi seuraa ihan nettideittisivustolta - en siis mistään tinderistä, ne on nuorison juttuja.  Annan ohjeet etenkin miehille.

Käytä happypance.fi sivustoa.  Tee hyvä ja laaja profiili itsestäsi.  Kerro toiveistasi.  Älä laita kuvia.  Kuvat kannattaa kyllä laittaa "piilotettuna", jotta ne on helppo "avata" mieleiselle naiselle.  Kuvia ei saa laittaa heti siksi, että ne vievät ihan kaiken mielenkiinnon.  Mielenkiinto täytyy syntyä tekstistä. 

Seuraavaksi alkaa aktiivinen toiminta.  Varaa tähän vaikkapa usea tunti lauantai-iltapäivänä.  Selaa vain niitä kohderyhmäsi naisia, jotka ovat SILLÄ HETKELLÄ kirjaantuneena.  Nyt nämä naiset tulevat vastavierailulle profiiliisi.  Usein ne kirjoittavatkin jotain.  Nyt avaat kuvat tälle yhdelle naiselle.  Vastaa viestiin, ja kerro että olet avannut kuvasi.  Nyt nainen ymmärtää, että olet kiinnostunut.  Viestittele ja ole herrasmies.  Ehdota tapaamista. 

Kokeile.

Ikinä en ole tindereitä tai muita nettisaitteja käyttänyt. Baareissakin käyn vain kavereiden kanssa viihteellä, enkä ole suotuisa lähestymisille.

Elämäni miehet olen tavannut opinnoissa, töissä, kavereiden kautta, kavereiden kavereiden kautta, kavereiden (uusien) miesten kautta, harrastuksissa. Kerran otin yhden suoraan naapurista. Tosin vanhemmiten sitä tulee aina vain nirsommaksi ja tarjonta sitä kautta kaventuu, kun oppii aina vain lisää niistä piirteistä, joiden kanssa ei suhteeseen halua. Mutta aina sitä seuraa silti halutessaan saa. Ja ihan vuosienkin seurusteluun asti.

Kulje siis silmät auki, hymyile ja juttele. Jos joku kiinnostaa, tee itse aloite äläkä jää himmailemaan. Äläkä missään nimessä lue täältä kenenkään katkeron tilityksiä tai ”teorioita”, ne eivät ole tosielämää nähneetkään.

N36

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en ole tindereitä tai muita nettisaitteja käyttänyt. Baareissakin käyn vain kavereiden kanssa viihteellä, enkä ole suotuisa lähestymisille.

Elämäni miehet olen tavannut opinnoissa, töissä, kavereiden kautta, kavereiden kavereiden kautta, kavereiden (uusien) miesten kautta, harrastuksissa. Kerran otin yhden suoraan naapurista. Tosin vanhemmiten sitä tulee aina vain nirsommaksi ja tarjonta sitä kautta kaventuu, kun oppii aina vain lisää niistä piirteistä, joiden kanssa ei suhteeseen halua. Mutta aina sitä seuraa silti halutessaan saa. Ja ihan vuosienkin seurusteluun asti.

Kulje siis silmät auki, hymyile ja juttele. Jos joku kiinnostaa, tee itse aloite äläkä jää himmailemaan. Äläkä missään nimessä lue täältä kenenkään katkeron tilityksiä tai ”teorioita”, ne eivät ole tosielämää nähneetkään.

N36

ja saisko sitten saman suomeksi? Hienoja neuvoja roppakaupalla, kuten "hymyile ja juttele", "tee aloite", "älä usko katkeria tilityksiä" jne. Paha vaan, että nämä tipsit antaa henkilö, joka omien sanojensa mukaan ei ole suotuisa lähestymisille, tulee vuosien myötä nirsommaksi ja oppii lisää ominaisuuksista , joita ei kumppanissa siedä.

Eli vaikeasti lähestyttävä, nirso ihminen jakaa parisuhde/deittailuvinkkejä. :D Tilanne on kutakuinkin sellainen, että sokea taluttaa toista sokeaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Olen 60 -vuotias mies ja löydän tarpeeksi seuraa ihan nettideittisivustolta - en siis mistään tinderistä, ne on nuorison juttuja.  Annan ohjeet etenkin miehille.

Käytä happypance.fi sivustoa.  Tee hyvä ja laaja profiili itsestäsi.  Kerro toiveistasi.  Älä laita kuvia.  Kuvat kannattaa kyllä laittaa "piilotettuna", jotta ne on helppo "avata" mieleiselle naiselle.  Kuvia ei saa laittaa heti siksi, että ne vievät ihan kaiken mielenkiinnon.  Mielenkiinto täytyy syntyä tekstistä. 

Seuraavaksi alkaa aktiivinen toiminta.  Varaa tähän vaikkapa usea tunti lauantai-iltapäivänä.  Selaa vain niitä kohderyhmäsi naisia, jotka ovat SILLÄ HETKELLÄ kirjaantuneena.  Nyt nämä naiset tulevat vastavierailulle profiiliisi.  Usein ne kirjoittavatkin jotain.  Nyt avaat kuvat tälle yhdelle naiselle.  Vastaa viestiin, ja kerro että olet avannut kuvasi.  Nyt nainen ymmärtää, että olet kiinnostunut.  Viestittele ja ole herrasmies.  Ehdota tapaamista. 

Kokeile.

Ei toimi läheskään kaikkien kohdalla. Kun itse olin nettideiteillä, niin minulla oli ehdoton sääntö, että en tehnyt aloitetta miehelle, joka oli jo vieraillut minun profiilissani jättämättä viestiä. Tulkitsin sen aina tarkoittavan sitä, etten kiinnosta häntä.

Eli jos haluaa pelata varman päälle niin kannattaa todellakin laittaa itse se ensimmäinen viesti.

Yhteisen ystävän kautta tutustuimme.

Sisareni jäi leskeksi, eikä etsinyt ketään. Parin vuoden päästä hän meni mökkitietalkoisiin ja siellä tutustui mieheen, joka myös oli leski. Nyt asuvat yhdessä, vielä pitää miettiä, mitä tekevät kahdella mökillä.

Ystäväni oli lomamatkalla Lanzarotella ja jollain matkatoimiston kierroksella sai vierustoverikseen ruotsalaisen miehen, jonka kanssa synkkasi. Nykyisin viettävät lomat vuoroin Suomessa vuoroin Ruotsissa. Eivät siis asu yhdessä, mutta juttelevat joka ilta puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en ole tindereitä tai muita nettisaitteja käyttänyt. Baareissakin käyn vain kavereiden kanssa viihteellä, enkä ole suotuisa lähestymisille.

Elämäni miehet olen tavannut opinnoissa, töissä, kavereiden kautta, kavereiden kavereiden kautta, kavereiden (uusien) miesten kautta, harrastuksissa. Kerran otin yhden suoraan naapurista. Tosin vanhemmiten sitä tulee aina vain nirsommaksi ja tarjonta sitä kautta kaventuu, kun oppii aina vain lisää niistä piirteistä, joiden kanssa ei suhteeseen halua. Mutta aina sitä seuraa silti halutessaan saa. Ja ihan vuosienkin seurusteluun asti.

Kulje siis silmät auki, hymyile ja juttele. Jos joku kiinnostaa, tee itse aloite äläkä jää himmailemaan. Äläkä missään nimessä lue täältä kenenkään katkeron tilityksiä tai ”teorioita”, ne eivät ole tosielämää nähneetkään.

N36

Ja kuinka monta elämäsi miestä on keski-ikäisenä ehtinyt löytyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en ole tindereitä tai muita nettisaitteja käyttänyt. Baareissakin käyn vain kavereiden kanssa viihteellä, enkä ole suotuisa lähestymisille.

Elämäni miehet olen tavannut opinnoissa, töissä, kavereiden kautta, kavereiden kavereiden kautta, kavereiden (uusien) miesten kautta, harrastuksissa. Kerran otin yhden suoraan naapurista. Tosin vanhemmiten sitä tulee aina vain nirsommaksi ja tarjonta sitä kautta kaventuu, kun oppii aina vain lisää niistä piirteistä, joiden kanssa ei suhteeseen halua. Mutta aina sitä seuraa silti halutessaan saa. Ja ihan vuosienkin seurusteluun asti.

Kulje siis silmät auki, hymyile ja juttele. Jos joku kiinnostaa, tee itse aloite äläkä jää himmailemaan. Äläkä missään nimessä lue täältä kenenkään katkeron tilityksiä tai ”teorioita”, ne eivät ole tosielämää nähneetkään.

N36

ja saisko sitten saman suomeksi? Hienoja neuvoja roppakaupalla, kuten "hymyile ja juttele", "tee aloite", "älä usko katkeria tilityksiä" jne. Paha vaan, että nämä tipsit antaa henkilö, joka omien sanojensa mukaan ei ole suotuisa lähestymisille, tulee vuosien myötä nirsommaksi ja oppii lisää ominaisuuksista , joita ei kumppanissa siedä.

Eli vaikeasti lähestyttävä, nirso ihminen jakaa parisuhde/deittailuvinkkejä. :D Tilanne on kutakuinkin sellainen, että sokea taluttaa toista sokeaa. :D

Et taida olla kovin lukutaitoinen? Kerroin, etten ole suotuisa lähestymisille _baarissa_. Muussa ympäristössä hymyilen ja juttelen, kuten senkin jo edellä kirjoitin.

Nirsous taas on pelkästään hyväksi, eikä ole haitannut kiinnostavien ihmisten kohtaamista vaan päinvastoin: nyt ne tapaamani ihmiset vasta ovat alkaneet olla niitä oikeasti kiinnostavia.

Nuorena helpommin, opiskelusta, töistä, kavereiden kautta. Nyt on työpaikkajuttu meneillään. Asiat eivät nelikymppisenä ihan yhtä helppoja kuin nuorena, jolloin oli kesätöissä tai muussa pätkähommassa helppo aloittaa jotain. Nyt vakituisessa työpaikassa riskit ovat isommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en ole tindereitä tai muita nettisaitteja käyttänyt. Baareissakin käyn vain kavereiden kanssa viihteellä, enkä ole suotuisa lähestymisille.

Elämäni miehet olen tavannut opinnoissa, töissä, kavereiden kautta, kavereiden kavereiden kautta, kavereiden (uusien) miesten kautta, harrastuksissa. Kerran otin yhden suoraan naapurista. Tosin vanhemmiten sitä tulee aina vain nirsommaksi ja tarjonta sitä kautta kaventuu, kun oppii aina vain lisää niistä piirteistä, joiden kanssa ei suhteeseen halua. Mutta aina sitä seuraa silti halutessaan saa. Ja ihan vuosienkin seurusteluun asti.

Kulje siis silmät auki, hymyile ja juttele. Jos joku kiinnostaa, tee itse aloite äläkä jää himmailemaan. Äläkä missään nimessä lue täältä kenenkään katkeron tilityksiä tai ”teorioita”, ne eivät ole tosielämää nähneetkään.

N36

Ja kuinka monta elämäsi miestä on keski-ikäisenä ehtinyt löytyä?

Sen näkee sitten, kun olen keski-ikäinen. Tähän mennessä olen tapaillut kuutta ja seurustellut kolmen kanssa.

Entäs itse? Mikä on antisi aloitukselle?

Tinder on paras, sieltä löytyy nainen niin helposti ainakin pk-seudulla, etten vaivaudu muualta edes etsimään. M41.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en ole tindereitä tai muita nettisaitteja käyttänyt. Baareissakin käyn vain kavereiden kanssa viihteellä, enkä ole suotuisa lähestymisille.

Elämäni miehet olen tavannut opinnoissa, töissä, kavereiden kautta, kavereiden kavereiden kautta, kavereiden (uusien) miesten kautta, harrastuksissa. Kerran otin yhden suoraan naapurista. Tosin vanhemmiten sitä tulee aina vain nirsommaksi ja tarjonta sitä kautta kaventuu, kun oppii aina vain lisää niistä piirteistä, joiden kanssa ei suhteeseen halua. Mutta aina sitä seuraa silti halutessaan saa. Ja ihan vuosienkin seurusteluun asti.

Kulje siis silmät auki, hymyile ja juttele. Jos joku kiinnostaa, tee itse aloite äläkä jää himmailemaan. Äläkä missään nimessä lue täältä kenenkään katkeron tilityksiä tai ”teorioita”, ne eivät ole tosielämää nähneetkään.

N36

Ja kuinka monta elämäsi miestä on keski-ikäisenä ehtinyt löytyä?

Sen näkee sitten, kun olen keski-ikäinen. Tähän mennessä olen tapaillut kuutta ja seurustellut kolmen kanssa.

Entäs itse? Mikä on antisi aloitukselle?

Sama kuin sinunkin, eli kirjoittelen aiheen ohi. Mies löytyi opiskelujen aikana 20 vuotta sitten, nyt varmaan alan olla keski-ikäinen.

Mäkin juttelen, katselen ympärilleni, käyn paikoissa, teen asioita joista tykkään.

Olen eronnut melko hiljattain.

En osaa kuvitella nettihakua. Ei ole mun juttu.

Ai niin, käyn tanssimassa.

Kyllä mä miehen löydän. Tykkään suomalaisista miehistä. Suurin osa on mukavia.

Ensimmäisen miehen löysin kavereiden kautta ja toisen tapasin sokkotreffeillä. Jos tästä vielä joskus sattuisin sinkkuuntumaan, netin lihatiskit olisi viimeinen paikka hakea kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Tinder on paras, sieltä löytyy nainen niin helposti ainakin pk-seudulla, etten vaivaudu muualta edes etsimään. M41.

Mutta onko kaunis, lapseton ja alle 25? Muu ei mulle kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en ole tindereitä tai muita nettisaitteja käyttänyt. Baareissakin käyn vain kavereiden kanssa viihteellä, enkä ole suotuisa lähestymisille.

Elämäni miehet olen tavannut opinnoissa, töissä, kavereiden kautta, kavereiden kavereiden kautta, kavereiden (uusien) miesten kautta, harrastuksissa. Kerran otin yhden suoraan naapurista. Tosin vanhemmiten sitä tulee aina vain nirsommaksi ja tarjonta sitä kautta kaventuu, kun oppii aina vain lisää niistä piirteistä, joiden kanssa ei suhteeseen halua. Mutta aina sitä seuraa silti halutessaan saa. Ja ihan vuosienkin seurusteluun asti.

Kulje siis silmät auki, hymyile ja juttele. Jos joku kiinnostaa, tee itse aloite äläkä jää himmailemaan. Äläkä missään nimessä lue täältä kenenkään katkeron tilityksiä tai ”teorioita”, ne eivät ole tosielämää nähneetkään.

N36

Ja kuinka monta elämäsi miestä on keski-ikäisenä ehtinyt löytyä?

Sen näkee sitten, kun olen keski-ikäinen. Tähän mennessä olen tapaillut kuutta ja seurustellut kolmen kanssa.

Entäs itse? Mikä on antisi aloitukselle?

Sama kuin sinunkin, eli kirjoittelen aiheen ohi. Mies löytyi opiskelujen aikana 20 vuotta sitten, nyt varmaan alan olla keski-ikäinen.

En ole kirjoittanut aiheen ohi? Aloituksessa ihmeteltiin, miten jotkut löytävät kumppanin ilman tindereitä yms. Jopa keski-ikäiset. Vastasin, mistä kaikkialta olen elämäni aikana miehiä löytänyt, kun en kerran nettiä tai baaria koskaan ole hyödyntänyt.

Harrastuksista. Tai lasten harrastuksista, joita ollaan yh-vanhempana seuraamassa.

Monella keski-ikäisellä eronneella on saattanut jo varattuna olla tuttujen, työkavereiden etc kanssa jotain flirttiä tai siihen tyyliin. Sinkkuna saattaa kiinnostus herätä ja uusi kumppani löytyy yllättävän läheltä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en taas ymmärrä miten joku löytää kumppanin jostain sovelluksesta. Maailmahan on täynnä miehiä. 

Samoin myös naisia. Menee vain juttelemaan jos vähänkään on supliikki

mies51v