Huono ulkoinen itsetunto parisuhteessa
Kokeillaas, josko aiheesta saisi asiallista keskustelua :)
Eli erinäisistä syistä (aiempi suhde jossa vakavaa henkistä väkivaltaa + stressin aiheuttama "rupsahdus") minun ulkoinen itsetuntoni on aivan täysin romuna. Tämä ilmenee vain parisuhteessa ja sitä korostaa se, että mieheni on paljon minua paremman näköinen ja paremmassa kunnossa. Tapasimme niin, että hän ei ihastunut ennen kaikkea ulkonäkööni, vaan ulkonäkö tuli "yllätyksenä" eli olimme ensin keskustelleet nettipalvelussa ilman kuvaani. Tästä syystä pelkään, että jos olisimme tavanneet baarissa sattumalta eli hän olisi tehnyt valinnan ulkonäön perusteella, hän ei olisi minulle tullut juttelemaan, mutta nyt tässä tilanteessa on "tyytynyt" ulkonäkööni, koska luonne ok.
Millään muilla elämänalueilla en ole epävarma: työelämä, ystävyyssuhteet, kaikki toimii ja lähden rohkeasti kaikkeen mukaan ja luotan itseeni. Mutta parisuhteessa ulkonäköäni muihin ihmisiin peilaten tilanne on kamala. Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos mieheni tapaa töissä, harrastusten kautta tai muuten enemmän "itsensä tyylisen" naisen ja etenkin sellaisen joka on pienempi, lyhyempi ja sirorakenteinen, se nainen saa houkuteltua mieheni itselleen puhtaasti kauneudellaan.
En IKINÄ pura näitä tuntojani väärällä tavalla mieheeni vaan päinvastoin, olen puhunut tästä hänelle avoimesti ja painotan, että asia on täysin minun päässäni ja minun itse ratkaistava, sitä ei ratkaista rajoittamalla miestä. Mutta raskasta tämä on... En halua nähdä miehen kavereita, kun pelkään että siellä kaveripiirissä on minua kauniimpia naisia tai törmään hänen superkauniiseen exäänsä. Jos mies lähtee reissuun/uusiin töihin/koulutukseen, niin pelkään että siellä on paikalla minua parempia naisia jne. Siellä sitten mieheni on heidän ihailunsa kohteena, onhan hän aika monen naisen päiväuni, komea mies.
Ulkoinen itsetuntoni on siis aivan romuna. En ole yleisesti superruma, mutta koen olevani nykyiselle miehelleni aivan liian pitkä, isokokoinen ja huonokuntoinen.
Kaikki "miehesi on valinnut sinut" tai "etkö luota mieheesi" -selitykset ovat turhia, keksin kaikkeen surkeassa mielessäni vasta-argumentin.
Terapiaan ei ole varaa. Miten tätä asiaa voi parantaa? Yritän kokoajan laihduttaa ja treenata, mutta se on töiden ja muun arjen keskellä haastavaa. Minulle on muodostunut lähes pakkomielle siitä, että haluan olla lyhyempi ja sirompi, sellainen kaunis keijukaisnainen, mitä en koskaan voi olla.