Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Palaisiko teiltä hihat?
07.03.2008 |
Olen sopinut lähisukulaisen kanssa, että vie ja tuo yhden lapsistamme kerhoon kahtena päivänä viikossa. Tämä koska hän haluaa olla lastemme kanssa ja koska meille aikataulu on vaikea.
Tämä systeemi ei meinaa millään pysyä. Ne viemistilanteet venyvät niin, että hän voi notkua meillä vielä iltakymmeneltä.
Samaten jos sairastumme, hän alkaa tulla omin lupineen myös muulloin. Parhaimmillaan omilla avaimilla, täysin sopimatta ja viipyy kellon ympäri " auttamassa" jne.
Kehittelee lapsille rutiineja ja kasvatuskäytäntöjä, ostelee ruokaa omin päin, viimeksi oli jo sopinut yhden lapsen kanssa mitä meidän perhe antaa yhdelle toiselle sukulaiselle synttärilahjaksi. Tilannut lahjan jne. Minun olisi pitänyt kirjoittaa korttiin nimi.
Paheksuu lapsenkasvatusmetodejamme jne.
Miten pitkälle te muut venytte sukulaisrakkauden nimissä? Meidän lapset tykkäävät kyllä hänestä, mutta sekava kurinpuute näkyy myös heidän käytöksessään. Plus että itselläni on täydellisen tukehtunut paha olo!
Mitkään hienovaraiset vihjailut ei auta. Mikään ei mene perille. Joko välit on poikki tai meno on tällaista.
Kommentit (23)
Ensinnäkin en ikinä tekisin sitä virhettä että antaisin oman kotini avaimen äidilleni tai anopilleni muuten kuin siinä tapauksessa että olisimme matkoilla ja mummo/vaari kävisi kastelemassa kukkia.
Toiseksi, tekisin selväksi keskustelussa miten meidän huushollissa toimitaan, mitkä ovat meidän perheen pelisäännöt niin ruokailujen, lahjojen ostamisen kuin muidenkin asioiden suhteen. Ihan ystävällismielisesti, hermostumatta. Ja jos nämä säännöt ei käy, silloin luopuisin tämän henkilön tarjoamasta avusta ja hommaisin apua muualta.
Kyllä aikuisten ihmisten pitää osata sanoa oma mielipiteensä omalle äidilleen tai muille lähisukulaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
moneen kertaan, ihan nätisti. Kaikilla muilla ne säännöt toimivat. Vain tämän yhden kanssa ei. Ei millään.
Me tullaan 15 kilsan päästä töistä ruuhka-aikaan ja kerhoilevalla lapsella on krooninen sairaus, minkä takia haluan, että meidän kotiin pääsee se joka lapsen kanssa on, jos käy niin, että liikenne ruuhkaantuu tai muuta sattuu jokin muu hätätilanne - tarvitaan esim. lääkettä tms.
En tiedä... Olen tästä vain tosi pettynyt ja surullinen. Ja myös vihainen itselleni, että edes kuvittelin systeemin toimivan!
Ap
tai onko paikkakunnalla muuta vapaaehtoistoimintaa,tai tunnetko jonkun teini-ikäisen, joka kaipaisi vähän taskurahaa?
Typerää on tietty se, etten tunne niiden muiden kerholaisten vanhempia! Siellä voisi hyvin olla joku, joka voisi ottaa meidän lapsen mukaansa sieltä kerhosta puoleksi tunniksi vaikka pihalle leikkimään. Sekin jo riittäisi.
Kiitos tuosta 4H-vinkistä!
Ap
Vierailija:
Typerää on tietty se, etten tunne niiden muiden kerholaisten vanhempia! Siellä voisi hyvin olla joku, joka voisi ottaa meidän lapsen mukaansa sieltä kerhosta puoleksi tunniksi vaikka pihalle leikkimään. Sekin jo riittäisi.Kiitos tuosta 4H-vinkistä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne heitä, kun en ole lasta sinne vienyt. Lapset ovat kuitenkin superkivoja, joten varmasti heilä on myös kivoja vanhempia! Kiitos kun valoit uskoa, että sieltä heruisi apua.
Ap
Se oli ihan uskomaton. Lopulta kaverini teki siitä lopun, ihan asiallisesti sanoi siskolleen että, " tälläinen peli ei vetele" . Nokkiinsahan se otti ja pahasti, mutta se oli ihan arvattavissa. Nykyään ovat väleissä, mutta sisko ei enää puutu niin pahasti kaverin elämään, tosin vieläkin satunnaisesti on jotain " juttuja" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ottaisin vähän välimatkaa häneen. Eli ei saisi kutsuja meille viikkoihin, eikä soiteltaisi. En varmaan saisi sanottua mitään päin naamaa ettei sopu menisi, mutta tekisin näin ihan selväksi että me pärjäämme ja meille saa tulla kylään kun meille sopii ja meilläkin on omia menojamme. Eli en mahdollistaisi hänen notkumistaan myöhäiseen iltaan.
meillä vähän vastaavaa ja kyllä tässä kohta on tehtävä jotain muuta asialle, kun ei järkipuhe auta. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kahdeksalta pitää saada lasten rauhoittua.
Ja ne " kiinteät päivät" on sitäkin varten, että muina päivinä ei olisi velvollisuutta ottaa häntä kyläilemään ja että lapset sitten saisivat olla hänen kanssaan tuolloin. Ja systeemi olisi kaikin puolin selvä.
Muuten pelkään että hän ravaa täällä ihan koko ajan jonkin tekosyyn takia...
Tarvitsette niin paljon apuja (varsinkin hänen mielestään) ettei hän voi tajuta että toisiin juttuihin häntä tarvitaan kokoajan ja toisiin juttuihin hän ei saisi kommentoida mitään ettei teiltä menisi hermot.
Olen sivustaseuraaja vastaavassa tilanteessa ja kokemukseni on, että tiettyihin juttuihin vaaditaan osallistumista ja sen jälkeen mummu/ täti/ pappa saa kengän kuvan persuksiin ja sanomisia " mitä se sulle kuuluu/ et saa sekaantua"
Vinkkini; eläkää ihan omillanne hetki. Ilman toisten jatkuvaa apua. Aukeaa silmiä teillä ja heillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosikaudet, myös lasten kanssa. Tämä vyörymisongelma on sinällään ollut aina olemassa ko. ihmisen kanssa, ei muiden.
Minusta on vain ihan kauhean sääli, että normaaleja välejä ei voi pitää!
Kyseinen " homma" ei ole iso, siis kerhomatka on todella lyhyt.
Ap
Ongelma on se, että se läsnäolo ei pysy niissä päivissä tai niinäkään päivinä siinä sovitussa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerho on liian hankala teidän perheelle, lapsi lopettaa sen. Yksinkertaista. Sitten pääsette tästä kierteestä kun pärjäätte omillanne.
Sitten se samainen sukulainen alkaa piipahdella täällä päivittäin, milloin mistäkin syystä. Ja aiemmin kun hänellä ei ollut mitään omaa " nimikkotonttia" , sekaantuminen oli oikeastaan vielä pahempaa.
Lapsen kerho loppuu ilman muuta ajan mittaan joka tapauksessa, eihän niissä ikuisuuksia käydä.
Ap
meillä kävi näin anopin kanssa. Tilanne meni todella raskaaksi. Anoppi LUULI että me tarvitsemme koko ajan apua ja emme pärjää ilman häntä. Hän halusi kokea itsensä tärkeäksi kun ei nuori ihminen töissäkään käynyt.
Eihän sitä kukaan omassa kodissa jaksa jatkuvasti vieraita ja lapsetkin siihen väsyy. sitte kun anopin mielestä lapsia ei olisi saanut kieltää mistää, rajoja ei olisi saanut asettaa vaan olisi pitänyt loputtomiin ymmärtää " mummin pieniä enkeleitä."
Tiettähän sen mihin se johtaa. Piti sanoa napakasti jossakin vaiheessa että nyt riittää.
Sinuna ottaisin ihan ensimmäiseksi avaimet ko henkilöltä pois!?!?! Mitä ihmettä hänellä edes on teidän avaimet!?!? Toisekseen, sanoisin suoraan että kutsuttuna voit tulla kylää, ilman kutsua et! Tai että niinä tiettyinä päivinä voit tulla mutta muina päivinä halutaan olla perheen kesken.
Normaalisti fiksu ihminen ymmärtää puhetta.
Laittakaa siis selkeät rajat, jos kerran tämä teidän tuttu ei niitä itse hahmota, kukaan muu ei voi hälle rajoja laittaa. SE on teidän tehtävä!
Koittakaa keskustella asiallisesti, ilman että tarvitsee välejä katkoa. Pyytäkää ja antakaa anteeksi jos jotain riitaa tilanteesta tulee.
ei auta tosiaan kuin sanoa suoraan. Läheisriipuvaiselle on sanottava suoraan, sanotte esim että nähdään seuraavan kerran ensi torstaina, me tullaan teille kahville.
Sitten todella menette sovittuna aikana, mutta siinä välissä ette vastaa puhelimeen ja jos tulee ovelle on kai pakko käydä avaamassa (avain tietenkin pois), avaatte ja sanotte että nyt on muuta, mehän jo sovimme ensi torstaina ja se pitää, nähdään silloin moi.
Mieheni äiti oli samanlainen, mutta noilla ohjeilla (saimme mielenterveystoimistosta) anoppi lopetti ahdistelun.
jatkaa,
mä lopetin myös puhelimeen ja tekstiviesteihin vastailun. JA tosiaan selkeästi sanottiin että nyt täytyy pitää taukoa vierailussa ja kutsuttaessa mielummin tulee.
Tai korkeintaan kerran viikossa.
että emme ehdi itse kotiin siksi kun hän tuo lasta kerhosta. Tullaan 20 kilsaa päästä töistä ja aina voi sattua jotain.
Asiallisesti ei voi sanoa. Se ei vain mene jakeluun. Mikään ei mene. Hän loukkaantuu verisesti ja soittelee sukulaiset läpi. Kokeiltu on...
Ap
Alue: Aihe vapaa
mikä ei?
Tietenkään en haluaisi luopua sukulaisesta. Meillä ei niitä kovin montaa ole ja lapsilla kai on oikeus sukuunsa kuitenkin?
Nyt näyttää vain siltä, että välit on tasan pakko panna poikki. Kännykkään tulvii herjausviestejä, kun panimme kova kovaa vastaan ja veimme hänet kotiin täältä kello kahdeksalta, kuten sovittu on. Koko loppusuku on soiteltu läpi ja meidät on haukuttu kaikille... Eli mikään rajojen asettaminen tai muu normaali ei vain toimi. Me joko hypitään koko perhe hänen pillinsä mukaan vuorokauden ympäri tai sitten ei olla tekemisissä ollenkaan. Tää on ihan uskomatonta!
Itseäni tämä ei hetkauta, mutta lapsia kyllä.
Ap