Lue keskustelun säännöt.
Elämän rajallisuus: ikä 78
07.03.2008 |
Mummilla on lopun ikäänsä sairaus, johon hän saa tällä hetkellä solumyrkkyä kerran viikossa ja on sen jälkeen huonovointinen ja väsynyt, käytännössä ihan peti potilas pari päivää. Koska tuon lääkityksen sivuvaikutukset ovat niin voimakkaat, tulee vaihtoehdoksi olla ilman lääkitystä ja siis hetken paremmassa kunnossa, mutta siitä seuraisi mm. näön menetys, joka olisi mummista kamalaa, koska hän jo kuulee huonosti.
Nuoremman näkökulmasta ajattelen itse, että parempi ns. puoli vuotta peliaikaa kuin esim. kolme vuotta (eihän noita elinaikoja kukaan voi arvata) kitumista kodin sisällä, kun on jatkuvasti lääkityksestä niin huonossa kunnossa. Toisaalta ymmärrän pelon näön menetyksestä, mutta se on edessä ennenpitkään kuitenkin.
Nyt mummi on ihan lohduton ja itkee tajutessaan nämä elämänsä realiteetit. Miten lohduttaisin häntä?
Kommentit (2)
Mutta niinhän se on. Toisaalta jos tuo olisi tilanne omalla kohdalla, niin eipä sitä olisi kovin helppo hyväksyä. Mutta onhan tuossa vaihtoehdossa elämää luvassa kuitenkin vielä, eikä tyyliin elät vielä kaksi kuukautta. Mutta lohduttaako se yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei pystynyt hoitamaan tätä enää kotona ja samalla isältä alkoi myös mennä näkö, eikä sitä pystytty leikkaamalla parantamalla. Meni ajokortti eikä sosiaalinen elämä syrjäkylällä ole hääviä ilman ajokorttia.
Parhaiten olen tukena siten että käymme kylässä lasten kanssa niin usein kun pystymme, soitan joka päivä ja koitan tuulettaa ja käyttää isää kylällä aina kun käymme siellä. Ei ole olemassa taikasanoja, joilla toisen tuskaa voi helpottaa, eikä sitä voi toisen puolesta kantaa. Mutta läsnäolo kantaa aika pitkälle.