Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso on rakastunut toiseen
Elämä on tuskaa
07.11.2019 |
Sain selville, että puolisoni on päätäpahkaan ja jopa pakkomielteisesti rakastunut toiseen. Rakkaus on kestänyt vuosia ja hän jatkuvasti haaveilee ja unelmoi elämästä tämän kanssa. Rakkauden kohde ei kuitenkaan ole halukas aloittamaan suhdetta ja elää myös avioliitossa lasten kanssa. Kyseessä on siis vahvasti yksipuolinen tunne.
Samalla puolisoni rakastaa myös minua (ei yhtä intohimoisesti, mutta kuitenkin tunteita on). Hän haluaa pitää avioliitostamme kiinni ja osoittaa minulle yhä hellyyttä ja läheisyyttä. Rakastan puolisoani tulisesti, enkä missään nimessä haluaisi rikkoa perhettämme. Kuitenkin tilanne raastaa minua, enkä kykene olemaan hyvä aviopuoliso, kun joudun miettimään asiaa. Harkitsen vakavasti eroa päivittäin. Minua kammottaa ajatus siitä, että hän haluaa minut vain koska rakkauden kohde on torjuva - ja jos tilanne muuttuisi, lähtisi välittömästi avioliitostamme.
Onko kohtalontovereita? Mitä tässä pitäisi oikein tehdä? Olen kallistumassa eroamaan, mutta haluaisin niin kovasti säilyttää ehjän perheen lapsilleni kasvuympäristöksi. Ja kuten jo mainitsin, rakastan puolisoani yhä kaikesta huolimatta valtavasti.
Kommentit (39)
Kuka tuo rakkauden kohde on, puolisosi työkaveri? Itse näkisin asian niin, että joko erotaan tai sitten puoliso ei enää tapaa tuota rakkauden kohdettaan, vaihtaa vaikka työpaikkaa jos muu ei auta. Selkeästi tuo tilanne ei nimittäin mene ohi niin kauan kun tuo rakkauden kohde on koko ajan näkyvillä, ja sitä kautta ikään kuin "saatavilla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihdoinkin. Toivon hänelle pelkästään kaikkea hyvää!
Mistä sä tiedät tämän miehesi ihastus asian? Oletteko ihan niiku jutelleet avoimesti siitä?
Ihan klassinen tilanne. Mies sanoo, että olen rakastunut toiseen mutta sinua minä rakastan.
Odota hieman niin ehkä tunne laantuu jos toinen osapuoli ei vastaa.
Liitto on mennyttä, kun toinen ihastuu tai rakastuu toiseen. Jos jatkat saat lisäaikaa mutta mikään ei palaa ennalleen. T. Tuon kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittakaa polyamorinen suhdemuoto.
Vierailija kirjoitti:
Liitto on mennyttä, kun toinen ihastuu tai rakastuu toiseen. Jos jatkat saat lisäaikaa mutta mikään ei palaa ennalleen. T. Tuon kokenut
Saman olen kokenut itsekkin. En pystynyt enää luottamaan mieheeni ja lopulta erottiin. Tokihan poikkeuksiakin on....
Käytiin läpi avioliittoneuvojat sun muut, mutta tiesin aina ketä hän ajatteli, ja se en ollut minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka tuo rakkauden kohde on, puolisosi työkaveri? Itse näkisin asian niin, että joko erotaan tai sitten puoliso ei enää tapaa tuota rakkauden kohdettaan, vaihtaa vaikka työpaikkaa jos muu ei auta. Selkeästi tuo tilanne ei nimittäin mene ohi niin kauan kun tuo rakkauden kohde on koko ajan näkyvillä, ja sitä kautta ikään kuin "saatavilla".
Työkaveri kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä tiedät tämän miehesi ihastus asian? Oletteko ihan niiku jutelleet avoimesti siitä?
Yritetty keskustella, mutta kiistää sen, vaikka tiedän varmuudella asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liitto on mennyttä, kun toinen ihastuu tai rakastuu toiseen. Jos jatkat saat lisäaikaa mutta mikään ei palaa ennalleen. T. Tuon kokenut
Höpsistä. Olen ihastunut toiseen mieheen muutaman kerran avioliittomme aikana, mutta sehän on vain parantanut avioliittoamme!
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja näiden vuosien aikana olen ihastunut pari kertaa aika perusteellisesti, pari kertaa hieman, mutta mitään muuta en ole asian eteen tehnyt. Olen jutellut miesten kanssa ihan niin kuin kenen tahansa tutun kanssa ja en ole edes paljastanut heille ihastumistani. Mielessäni on kuitenkin myllertänyt ja olen leikkinyt huvin vuoksi ajatusleikkiä siitä minkälaista meillä voisi olla yhdessä, jos tilanne olisi erilainen. Tiedän, että ainakin kaksi miehistä oli ihastunut myös minuun, mutta emme edes sivunneet aihetta mitenkään. Nuo ihastukset osuivat aina parisuhteeni aallonpohjiin ja kun tilanne mieheni kanssa on parantunut, niin myös ihastuksen tunteeni on laantunut.
Myös mieheni on ollut suhteemme aikana ihastunut toiseen naiseen muutaman kerran. Ei hän siitä ole minulle mitään sanonut, mutta koska olemme olleet yhdessä kauan, niin tunnen hänet kyllä. Miehen ihastumiset eivät ole pelottaneet minua millään tavoin, vaan oikeastaan päinvastoin. Tiedän olevani miehelleni se ainoa oikea monella tapaa ja jos hän on ihastumisestaan saanut lisää virtaa arkeen, niin mikäs sen parempi? Ihastumisien aikana meillä on alkanut myös oma suhde parantua, sillä sitä on niin hyvällä tuulella, että se näkyy kauas. Kertaakaan oma kumppani ei ole siis alkanut ällöttämään, vaan sitä haluaa olla hyvä sille ikiomalle. Sitä myötä oma kumppani on alkanut taas tuntumaan ihanalle ja se ihastus on jäänyt taka-alalle poissaolevana tyyppinä.
Ap, anna siis ajan kulua ja ole hyvä miehellesi. Anna hänen ihastua sinuun mielummin kuin alat leikkimään marttyyriä ja rypemään itsesäälissä. Mitään ihmeitä ei tarvitse, jos avioliittonne on oikeasti suurinpiirtein kunnossa. Miehesi on ihastunut sinuun ennenkin niin kovasti, että on perustanut perheenkin kanssasi, joten nyt pelaat aika hyvillä korteilla lisää. Käytät niitä juuri sinulle annettuja kortteja häpeilemättä hyväksesi ja unohdat ulkopuolisen uhkan. Ei se pelaa joka pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liitto on mennyttä, kun toinen ihastuu tai rakastuu toiseen. Jos jatkat saat lisäaikaa mutta mikään ei palaa ennalleen. T. Tuon kokenut
Höpsistä. Olen ihastunut toiseen mieheen muutaman kerran avioliittomme aikana, mutta sehän on vain parantanut avioliittoamme!
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja näiden vuosien aikana olen ihastunut pari kertaa aika perusteellisesti, pari kertaa hieman, mutta mitään muuta en ole asian eteen tehnyt. Olen jutellut miesten kanssa ihan niin kuin kenen tahansa tutun kanssa ja en ole edes paljastanut heille ihastumistani. Mielessäni on kuitenkin myllertänyt ja olen leikkinyt huvin vuoksi ajatusleikkiä siitä minkälaista meillä voisi olla yhdessä, jos tilanne olisi erilainen. Tiedän, että ainakin kaksi miehistä oli ihastunut myös minuun, mutta emme edes sivunneet aihetta mitenkään. Nuo ihastukset osuivat aina parisuhteeni aallonpohjiin ja kun tilanne mieheni kanssa on parantunut, niin myös ihastuksen tunteeni on laantunut.
Myös mieheni on ollut suhteemme aikana ihastunut toiseen naiseen muutaman kerran. Ei hän siitä ole minulle mitään sanonut, mutta koska olemme olleet yhdessä kauan, niin tunnen hänet kyllä. Miehen ihastumiset eivät ole pelottaneet minua millään tavoin, vaan oikeastaan päinvastoin. Tiedän olevani miehelleni se ainoa oikea monella tapaa ja jos hän on ihastumisestaan saanut lisää virtaa arkeen, niin mikäs sen parempi? Ihastumisien aikana meillä on alkanut myös oma suhde parantua, sillä sitä on niin hyvällä tuulella, että se näkyy kauas. Kertaakaan oma kumppani ei ole siis alkanut ällöttämään, vaan sitä haluaa olla hyvä sille ikiomalle. Sitä myötä oma kumppani on alkanut taas tuntumaan ihanalle ja se ihastus on jäänyt taka-alalle poissaolevana tyyppinä.
Ap, anna siis ajan kulua ja ole hyvä miehellesi. Anna hänen ihastua sinuun mielummin kuin alat leikkimään marttyyriä ja rypemään itsesäälissä. Mitään ihmeitä ei tarvitse, jos avioliittonne on oikeasti suurinpiirtein kunnossa. Miehesi on ihastunut sinuun ennenkin niin kovasti, että on perustanut perheenkin kanssasi, joten nyt pelaat aika hyvillä korteilla lisää. Käytät niitä juuri sinulle annettuja kortteja häpeilemättä hyväksesi ja unohdat ulkopuolisen uhkan. Ei se pelaa joka pelkää.
Mikäs siinä, jos pystyy/haluaa elää jonkun kanssa, mutta silti ajatella,ikävöidä ja haaveilla toisesta.
Muuttamaan toiselle paikkakunnalle niin että voitte rauhassa aloittaa puhtaalta pöydältä. Tai erotkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuskinpa miehesi tunteet enää sinua kohtaan palaa tuollaisen tunneroihun jälkeen. Se, että miehesi sanoo rakastavansa sinua on lähinnä välittämistä ja tuttuuden tunnetta, kiintymystä lapsiin ja materiaan.
Se joka sanoo, että on normaalia rakastua toiseen niin ei kyllä ole koskaan rakastunut kehenkään. Oikeat tunteet eivät välttämättä häviä koskaan, vaikka ei näkisi toista ikinä tai kuulisi tästä mitään.
Sellaisen kokemuksen jälkeen se kotona oleva ihminen tuntuu lähinnä rasitteelta. Erotkaa.
Ihastuksia tulee ja menee. Mikä oikein ihmisiä nykyään vaivaa kun kevein perustein oltaisiin hajoittamassa lasten koti? Ne jotka kehottavat eroamaan, kuvittelevat että elämä on yhtä ruusutarhaa. Ei ole. Myös vaikeat ajat selvitetään yhdessä. Siihen on sitouduttu avioliittolupauksessa.
Ainoastaan porvoossa rakastetaan tulisesti puolisoa joka on rakastunut toiseen.
Joskus ihmiset hakevat mahdottomia ihastumisen kohteita päästäkseen pakenemaan omia vaikeuksiaan ja tunteitaan. Teidänkin tilanteessa miehesi ei ihan hirveän realistinen ja järkevä ole. Jos hän kuitenkin jääräpäisesti haluaa pitää haavekohteestaan kiinni etsimättä niin epätoivoiseen ihastumiseen muuta ratkaisua, niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa: jäädä tilanteeseen tai lähteä pois.
Rakkautesi varmasti kannattelee suhdettanne, mutta jos et saa siitä enää mitään ei sinua myöskään 20 vuoden kuluttua palkita kunniamerkillä ja pressan kättelyllä. Hautajaisissa ei myöskään muistella, miten se Hulda oli niin hyvä vaimo ja sieti Herbertin kotkotuksia.
Jos olisin sinä pohtisin taloudellisen tilanteen kannattaako erota ja jos se tuntuu mahdottomalta, niin täyttäisin elämän kaikenlaisilla mukavilla menoilla, harrastuksilla, omalla rakastajalla jne. Te voitte ollä hyviä kavereita, harrastaa seksiä, halailla jne, mutta se että mies on kaikki kaikessa pitäisi miettiä uusiksi.
Puolisoni ei ole mies vaan nainen. Eli nainen on rakastunut työkaveriinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liitto on mennyttä, kun toinen ihastuu tai rakastuu toiseen. Jos jatkat saat lisäaikaa mutta mikään ei palaa ennalleen. T. Tuon kokenut
Höpsistä. Olen ihastunut toiseen mieheen muutaman kerran avioliittomme aikana, mutta sehän on vain parantanut avioliittoamme!
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja näiden vuosien aikana olen ihastunut pari kertaa aika perusteellisesti, pari kertaa hieman, mutta mitään muuta en ole asian eteen tehnyt. Olen jutellut miesten kanssa ihan niin kuin kenen tahansa tutun kanssa ja en ole edes paljastanut heille ihastumistani. Mielessäni on kuitenkin myllertänyt ja olen leikkinyt huvin vuoksi ajatusleikkiä siitä minkälaista meillä voisi olla yhdessä, jos tilanne olisi erilainen. Tiedän, että ainakin kaksi miehistä oli ihastunut myös minuun, mutta emme edes sivunneet aihetta mitenkään. Nuo ihastukset osuivat aina parisuhteeni aallonpohjiin ja kun tilanne mieheni kanssa on parantunut, niin myös ihastuksen tunteeni on laantunut.
Myös mieheni on ollut suhteemme aikana ihastunut toiseen naiseen muutaman kerran. Ei hän siitä ole minulle mitään sanonut, mutta koska olemme olleet yhdessä kauan, niin tunnen hänet kyllä. Miehen ihastumiset eivät ole pelottaneet minua millään tavoin, vaan oikeastaan päinvastoin. Tiedän olevani miehelleni se ainoa oikea monella tapaa ja jos hän on ihastumisestaan saanut lisää virtaa arkeen, niin mikäs sen parempi? Ihastumisien aikana meillä on alkanut myös oma suhde parantua, sillä sitä on niin hyvällä tuulella, että se näkyy kauas. Kertaakaan oma kumppani ei ole siis alkanut ällöttämään, vaan sitä haluaa olla hyvä sille ikiomalle. Sitä myötä oma kumppani on alkanut taas tuntumaan ihanalle ja se ihastus on jäänyt taka-alalle poissaolevana tyyppinä.
Ap, anna siis ajan kulua ja ole hyvä miehellesi. Anna hänen ihastua sinuun mielummin kuin alat leikkimään marttyyriä ja rypemään itsesäälissä. Mitään ihmeitä ei tarvitse, jos avioliittonne on oikeasti suurinpiirtein kunnossa. Miehesi on ihastunut sinuun ennenkin niin kovasti, että on perustanut perheenkin kanssasi, joten nyt pelaat aika hyvillä korteilla lisää. Käytät niitä juuri sinulle annettuja kortteja häpeilemättä hyväksesi ja unohdat ulkopuolisen uhkan. Ei se pelaa joka pelkää.
Entinen kumppanini oli sinunkaltainen ihminen. Minä sitten vaan olin ikävä niuhottaja, kun en pitänyt siitä, että toinen jutustelee verkossa rakkautensa kanssa öitä myöten ja laiminlöi yhteisen elämän. Ja mitä pahemmasta minusta tuntui, sitä ihanammaksi se toinen muuttui. Auttoiko hirveästi? No ei.
Entinen on, erittäin hyvästä syystä.
Alue: Aihe vapaa
En osaa sanoa kuin oman mielipiteeni. Itse en tuohon tilanteeseen ainakaan jäisi kärsimään. Elikä jollain lailla tekisin selväksi miehelleni että tilanteeseen pitää tulla muutos: joko ero jolloin hän voi keskittää kaiken energiansa toiseen naiseen, tai sitten jonkinlainen parisuhdeterapia minne mennään tosissaan ja käsitellään kaikki liiton ongelmia ja syitä mitkä ovat johtaneet tuohon pakkomielteiseen ihastukseen.
Lasten takia ei kannata "kärsiä" koska lapset kyllä huomaavat jos vanhempi on ahdistunut. He ihmettelevät hiljaa miksi siedät mahdotonta tilannetta ja pahimmassa tilanteessa oppivat parisuhteen mallinkin käytöksestänne: he kuvittelevat että on ihan normaalia kärsiä tilanteessa jossa toinen aviopuoliso ei ole lainkaan läsnä.
Kävisin myös itse keskustelemassa terapeutin, parisuhdetyöntekijän tai jonkun muun kanssa, jotta pääsisin selville omista ajatuksistani.
Tsemppiä! Tilanteesi ei kuulosta hääviltä.