Kylläpäs tuli paha mieli..

Pienenä kysyin varmaan joka kerta kun näin naapurimme miksei heillä ole lapsia. Olisin halunnut leikkikavereita läheltä. Jälkikäteen ajatellen mietin miten rankkaa heille mahtoi olla :(

tuossa tilanteessa selittäisin, että lasta haluamme kovasti, mutta kaikki aikuiset eivät vaan aina voikaan saada vauvoja halustaan huolimatta. Ja lisäisin että ehkä vielä niin onnellisesti käy että joskus se vauva teillekin tulee. Ehkä lapset ymmärtäisivät tämän, eivätkä enää asiasta kyselisi. Osaan kuvitella että tunnet surua.



Minulla ei ole lapsia, mutta vaikeaa sairautta muuten.

tiedän NIIN hyvin tuon tunteen. Monta kertaa olen itsekin niitä kyyneleitä niellyt. Lapsihan ei sitä kysy pahalla, päinvastoin, mutta kyllä se silti satuttaa.



Yritä vaan uskoa, että kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin :-)



T: Yksi monen lapsettomuusvuoden jälkeen 2 lasta hoidoilla saanut

Eivät neli-viisivuotiaat vielä tiedä välttämättä, että tuo oli tahditon kysymys. Varmasti ihan vilpittömästi pohtivat asiaa. Minä olisin myöskin varmasti vastannut tuohon kysymykseen, etten tiedä ja että toivon, että meilläkin joskus on vielä omiakin lapsia. Olisin vielä lisännyt, että onneksi meillä on kuitenkin aivan ihania kummilapsia.

Ja millä hoidoilla onnistui?



ap

Kaksi vuotta yritimme ennen kuin otimme yhteyttä lapsettomuusklinikkaan. Sen jälkee meille tehtiin kolme inseminaatiota (ilman tulosta). Sen jälkeen siirryttiin koeputkihedelmöityksiin. Niitäkin kerittiin tekemään useampia. Lopulta kolmannen ivf:n ensimmäisestä PAS:sista sai alkunsa meidän esikoistyttömme (siinä vaiheessa lapsettomuutta oli kestänyt n 4,5 vuotta). Esikoistyttömme ollessa n vuoden vanha palasimme hoitoihin. Välissä tehtiin taas muutama epäonnistunut hoitoyritys ennen kuin viidennen ivf:n PASsista onnistuttiin taas.



Kaksi ihanaa PAS tyttöä (tällä hetkellä 5 ja 2,5 vuotiaat) on siis meidän perheessä.

Mekin mentiin hoitoihin kahden vuoden yrityksen jälkeen. 3 inseminaationta tehtiin tuloksettomana. Nyt tehty IVF ja PAS, nekin epäonnistunut. Eli jos jatkuu samalla tavalla kuin teillä, niin tässä pitäisi olla aurinkoisempia päiviä tiedossa ;)



ap

meillä mitään syytä lapsettomuuteen ei koskaan löytynyt, mutta silti tosiaan vasta kolmennen ivf:n ekasta pas:sista tärppäsi.



Ihan tilastojen valossakin kannattaa uskoa onnistumiseen. Kyllähän suurinta osaa lapsettomuudesta kärsiviä pystytään hoidoilla auttamaan.

En kuitenkaan voi mitään sille, että usko on mennyt totaalisesti :( Pelottaa niin kovasti, että me kuulutaan siihen 20 prosenttiin joille ei hoidoillakaan saada lasta. Mekin ollaan muuten selittämättömiä.



ap

Kyllähän ne tunteet ehti niiden vuosien aikana heilahdella maasta taivaisiin. Välillä oli niin toiveikas, kun lääkärien mukaankin oli NIIN hyvä limakalvo ja erinomainen alkio jne. Ja kun sitten ei kaikesta huolimatta raskaus alkanut, niin välillä oli niin pohjattoman toivoton olo.



Todella lämpimästi toivon, että pääset vielä kokemaan sen uskomattoman ilon, kun raskaustesti ensimmäisen kerran näyttää positiivista.

Minulle ainakin erilaiset nimenomaan lapsettomuuteen keskittyneet keskustelupalstat olivat todella tärkeä henkireikä noina lapsettomuuden raskaina vuosina.

Tunne, kun ensimmäisen kerran näkee kaksi viivaa testitikussa, on varmasti aivan mieletön! Koitan lähteä vähän piristämään itseäni aurinkoiseen ulkoilmaan. Jospa se auttaisi!



ap

Mutta siellä keskustelut etenevät niin hitaasti, ettei tahdo hermot riittää :)



Muutenkin tuntuu, että tarvitsee keskustelua. Emme oikein pysty mieheni kanssa tästä asiasta puhumaan. Mieheni on vaikea hyväksyä ja ymmärtää negatiivisia tunteitani jotka tähän liittyy, niin aina saadaa aikaan kunnon riita. Siksi olen katsonut parhaaksi olla hiljaa ja kärsiä. Tosi tyhää, tiedän, mutta en oikein tiedä miten muutenkaan tässä pitäisi toimia :(



ap