Miten opetan lapselle hienotunteisuutta?

Meillä on kuusivuotias poika, jonka käyttytymisen takia esim. siskoni on tällä hetkellä loukkaantunut meille.



Poika on varsinainen suorasuu ja ehtymättömän utelias :). Hän kertoo asioita liian avoimesti. Olen neuvonut hänelle, ettei ihmisiltä kannata kysyä ihan kaikkea mikä häntä askarruuttaa, vaan mielummin juttelisi asioista kotona isän ja äidin kanssa.



Hän on puhunut sukulaisille ja ystävillemme kaikki perhe-asiamme. Jos olen esim, puhunut mieheni kanssa, että tädin koira on minusta vastenmielinen, menee poika tämän takuuvarmasti tädille kertomaan. Enkä toisaalta halua kuulla ihan kaikkea, mitä poika on urkkinut tietoonsa mummolta jne, mitä meistä on puhuttu.



Hän saattaa viattomasti (?) suureen ääneen ihmetellä vaikka jonkun näppyläistä naamaa.



Olen mielestäni kasvattanut pojan ihan normaalisti, hieman vilkkaampi hän on kuin kaksi vanhempaa lastamme, joiden kanssa ei em. ongelmia ole ollut.



Siskoni sanoo, että tuon ikäisen pitää jo tajuta mitä puhuu ja että poika tekee asioita ilkeyttään.



Onko tällainen teistä normaalia, pitäisikö hakea jo ammattiapua? Poika saa kotona rakkautta ja huomiota, eikä päiväkodista tai eskarista ole kommentoitu näitä asioita mitenkään.