Dissosaatiohäiriö, minkälaisia oireita?

Jos epäilee tätä niin ehdottomasti lääkäriin, omaan terveyskeskuseen, josta sitten lähtee lähete psykologille, mitä aiemmin haet apua sen parempi, nää vakavat ongelmat eivät häviä itsestään, vaan lääkitys ja terapia on paras hoito.

Minipsykooseja, persoonallisuusrakenteesi, -piirteesi, ovat sellaiset että altistavat ahdistustilanteissa realiteettien pettämiselle, koet ja näet silloin asioita, joita muut eivät. Useimmiten kokemukset liittyvät omaan kehoosi, ja sen rajoihin, voit esim. kokea erilaisia hajoamisen tunteita, tunteita että lennät, tai seinät kaatuvat. Hoitona on ahdistuksenhallintakeinojen parantaminen, ja itsensä kanssa elämään opettelu - erilaiset taitovalmennukset ja terapiat siis.

Oireilee hyvinkin moninaisilla oireilla ja oireet vaihtelevat kausittain.

Itse kärsin identiteettivaikeuksista, en oikein tiedä kuka olen, miksi olen, edes miltä näytän, mitä haluan jne.. Oma nimi tuntuu toisinaan hyvinkin vieraalta ja unohtelen tärkeitä asioita, ikä on tyypillisin. Tuntuu että persoonalisuuden piirteeni vaihtelevat jatkuvasti ja että minussa on useampi ihminen, persoonanmuutokseni eivät kuitenkaan ole yhtä rajuja kuin DID:ssä.

Yleinen sumuinen olo ja näkö kuuluu arkeen, myöskin kyseenalaistan jatkuvasti omaa ja muiden olemassaoloa. Joskus näen itseni ulkopuolelta, etenkin tilanteissa joita pelkään ja jotka ovat ahdistavia.

Psykologin testeissä ilmi tuli myös vaikea-asteinen masennus, ahdistuneisuushäiriö, stressihäiriö ja syömishäiriö jotka ovat tavallaan dissosiaation oireita eikä erinäisiä sairauksia.

Minulla on myöskin ollut laaja kirjo fyysisiä oireita, joita on tutkittu ja todettu dissosiaatioksi. Raajojen tunnottomuutta, väsymystä, erilaisia jopa liikuntaa haittaavia kipuja, tärinää, lihasnykäyksiä.

Omalla kohdalla toistuva arki, traumojen käsittely ja terapia ovat auttaneet jo takaisin normaaliin arkeen eivätkä oireet enää ole niin jatkuvia ja voimakkaita kuin ovat olleet.

Monella dissosiatiivisella on traumatausta, eli syy "mielen kehosta poistumiseen", tai "epärealistiseen ympäristön hahmottamiseen,  johtuu siitä, että on traumatilanteessa "pelastanut" itsensä samalla psyykkisellä suojamekanismillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos epäilee tätä niin ehdottomasti lääkäriin, omaan terveyskeskuseen, josta sitten lähtee lähete psykologille, mitä aiemmin haet apua sen parempi, nää vakavat ongelmat eivät häviä itsestään, vaan lääkitys ja terapia on paras hoito.

disso ei parane lääkityksin. terapialla kylläkin. eipä tätä lääkärit kovin vakavana sairautena ainakaan minun kohdallani ole pitäneet.

Monella dissosiatiivisellä on viiltelyä tai muita itsensä vahingoittamisimpulsseja, silloin kun epätodellisuuden, hajoamisen ja katoamisen tunne on niin paha, että siihen liittyy kuolemanpelko, viiltely tai esim. pään seinään hakkaaminen saa aikaan tunteen, että pitää itsensä hengissä, ja olo helpottuu.

Tällöin voi kokeilla jääpaloja, chilikarkkeja... Jos ympäristö alkaa kadota, voi laskea tuolin jalkoja, kirjahyllyn kirjoja, luetella näkemiään värejä. Mielenterveystalo. fi, löytyy varmaan hyviä vinkkejä, millä helpottaa oloaan, ja arvioida tilanteen vakavuutt.