Lasten ikäerosta: 2,5 -3,5 vuotta, mikä paras?
Tiedän tiedän, lapsia ei tehdä vaan saadaan. Mutta yritys pitää aloittaa niin, että aikaisinkin mahdollinen tärppi olisi ok.
Esikoinen nyt 1 v 10 kk. Haluttaisiin piakkoin aloittaa toisen lapsen yritys. Toisaalta esikoinen tällä hetkellä vaikeahko: oma tahto on kova ja aika villi ja vilkas tapaus.
Mietin, olenko hullu jos tähtään n. 1 ja puolen vuoden ikäeroon? Olisiko järjevämpää antaa mennä yli 3 v. Ovatko lapset jo ' helpompia' yli 3-vuotiaina? Ystävälle syntymässä toinen näinä päivinä ja esikoinen , 2 v 5 kk on ihan kamalassa uhmaiässä :/ eli ei hääviltä näytä tilanne.
Kommentit (12)
Uhma on enemmänkin sellainen aaltoliike kuin yksi tiukka ajankohta. Kun vauva tulee taloon, esikoinen tuntee itsensä joka tapauksessa vähän syrjäytetyksi ja osoittaa siitä mieltään.
Ei ole mustasukkaisuutta ja jo viisas ja saa antaa vauvallekin aikaa kunn isompi ei enää niin kiinni äidissä.
Lapsilla on ikäeroa kolme vuotta, mikä on ollut ihan kiva ikäero. Tällä hetkellä tosin mustasukkaisuus on kovaa puolin ja toisin, kun kuopus on vajaan vuoden ikäinen.
Ei mustasukkaisuutta ja myöhemmin hyviä kavereita.
Tuollaisella ikäerolla ei ole mustasukkaisuutta juurikaan. Lapsilla on ikiensä vuoksi omat, keskenään erilaiset roolit. Molemmilla on omat juttunsa mutta myös yhteiset eli esim. lomareissuilla on seuraa toisistaan. 3-5v tykkää auttaa vauvanhoidossa ja myöhemmin kun lapset esim. 3v ja 6v niin viihdyttelevät toisiaan viikonloppuisin ja lomilla ja muulloin kun perhe on yhdessä. Toisaalta siis molemmilla kuitenkin oman ikätasonsa jutut mikä mielestäni ehdoton plussa (ei kilpailua niin paljon ja molemmat näin enemmän erillisiä yksilöitä).
Alussa oli paha uhmaikä mutta se helpotti pian, esikoisen ollessa 2,5 v. se pahin oli jo ohi ja meillä oli mielettömän ihana kesä yhdessä. Ja uhmaa tuli sitten taas myöhemmin, se on kuin aaltoliike mikä tulee ja menee. Nyt nuo lapset ovat keskenään tosi hyvät kaverit, toki mustasukkaisuutta on ajoittain mutta sitä taitaa aina olla sisaruksilla ikäerosta riippumatta.
Meillä 1.5v eikä ole ollut yhtään mustasukkaisuutta. Tosin jos isompi on saanut olla kauan ainokaisena, voi mustasukkaisuutta tulla vaikka ikää olisi enemmän...
ja ensimmäiset muistoni siskostani ovat mustasukkaisia muistoja. jippii, kyllä sitä osaa sen ikäinenkin olla mustis.
Ikäeroa 7 vuotta. Ja ihana rakas pikkuveikka on mulle. :)
esikoinen ei ole ollut pahasti mustis, tykkää kovasti pikkusisarestaa. Muutmalla kaverilla samanlaiset ikäerot ja hyvin heilläkin mennyt
Ei ole kyllä tukiverkkoa meillä oikein, ehkä muutama kerta vuodessa on mahdollista saada lastenhoitoapua, ellei sitten palkata jotain.
Itsellä 1 v 8 kk vanhempi sisko ja 4 v nuorempi veli. Siskon kanssa ikävää oli ainainen kilpailu, varsinkin kun oltiin peräkkkäisillä luokilla koulussa ja ikäeroa näin siis käytännössä vaan 1 v. Muutenkin ärsytti kun sisko teki kaiken aina ennen minua. Olin veljen syntyessä mustasukkainen, mutta nopeasti sopeuduin kuulemma tilanteeseen.
Ehkä tuo reilu 3 v voisi olla ok ikäero. t. ap
' tähtään 2 ja puolen vuoden ikäeroon'
Ja lapsestahan se on kiinni ja tilanteesta, mutta ehkä jotain yleistyksiä voi tehdä...?