Lue keskustelun säännöt.
Pelkään naisia ja ihastun naisiin -- mikä voisi olla syynä?
30.10.2019 |
Olen itse nainen ja elänyt heterona koko elämäni, mutta jo teini-iästä lähtien toisinaan ihastuin naisiinkin, mutta olen aina yhtä poikkeusta lukuunottamatta osannut vastustaa niitä tuntemuksiani. En tiedä, liittyvätkö nuo asiat toisiinsa, mutta jotenkin pelkään ja kaihdan naisia. Mielestäni naiset ovat joteniin mystisiä, kauniita, manipuloivia olentoja, joista en ota mitään selvää.
Näytän kyllä itse ihan feminiiniseltä, tosin olen hyvin tekninen ja suorapuheinen, yliasiallinen, tosin myös rento "putkiaivo" itse. Tulen huomattavasti paremmin toimeen miesten kanssa kaverina, mutta en aina tajua heidän taka-ajatuksiaan seksuaalisessa mielessä ja mielestäni he ovat vain viattomasti kavereita. Naisten kanssa en osaa olla oikein kaveri, enkä uskalla tutustua heihin lähemmin, ehkä osin siksi, kun pelkään ihastuvani. Mikä minua vaivaa?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi
Joo, varmastikin näin. Se kyseinen piirteeni/pelkoni on kyllä vaikuttanut elämääni paljonkin. Miksi se on sinusta "hyi"? En ole livenä kertonut kuin yhdelle ihmiselle asiasta. Häpesin asiaa vuosia ja lähinnä välttelin naisia tai sitten jännitin aivan kamalasti heidän seurassaan. Välttämättä sitä ei huomannut edes muuten ulospäin kuin siten, että olin tosi asiallinen ja ehkä etäinen. Missä mieleståsi voisin avautua ja parantua vaivastani?
Vierailija kirjoitti:
Oot lesbo
En ole lesbokaan. Voin kiinnostua miehistä, mutta kohtaan erittäin harvoin miehiä, jotka kiinnostaisivat (noh, ehkä kerran parissa vuodessa). Kiinnostavahkoja naisia näen melkein joka päivä. Ja siis aiemmin ajattelin, etten edes haluaisi tosipaikan tullen mitään seksuaalista niiden naisten kanssa, vaan jotenkin heidän ulkomuotonsa vain kiinnosti / koin heidät viehättävinä/seksikkäinä.
Ajattelin aina, että mussa on jotain vikaa, joten mun oli pakko ottaa etäisyyttä sellaisiin naispuolisiin kavereihin, jotka olivat rempseän ja kauniin yhdistelmiä. Siksi ne harvat naispuoliset kaverini olivat aina reilusti ylipainoisia, meikkaamattomia, tylsästi pukeutuvia jne., ettei tulisi siis mitään sopimatonta viettelevää ajatusta mieleeni (ja olisin siis ehkä ihastunut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olet kaappilesbo. Case closed.
Mutta pelkäävätkö kaappilesbot muka naisia? Mikä selittäisi sen pelon ja onko se normaalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kärsinyt ongelmasta jo noin 20 vuotta. Mun on vaikeaa suhtautua naisiin ei-seksuaalisesti, joten alituisesti välttelen heitä ja koetan pitää keskustelut hyvin pinnallisina, asiallisina ja toki ystävällisinä. Sitten yhdelle naiselle tunnustin tunteeni (eivät tosin tietenkään olleet molemminpuolisia) ja sen myötä suhtautuminen naisiin muuttui tilapäisesti helpommaksi, mutta toki en päässyt häken kanssaan suhteeseen, joten se sama ongelma jatkuu edelleen. Rohkeus ja tahto eivät riitä siihen, että jotenkin "tulisin ulos kaapista". Haluan edelleenkin olla siis hetero.
Tyypillinen palstajonne siis. Ootko kokeillu defensiivistä naisvihaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla ihan elimellinen sairaus kyseessä, jos seksuaaliset ajatukset häiritsee elämää.
Lesboushan ei ole sairaus, mutta hyperseksuaalisuus on.
Minua pelottivat naiset nuorempana.
Kerroin murrosikäisenä äidilleni, että olen bi. Jotenkin hän sai minut vakuutettua, etten ole tai ainakaan en saisi olla.
Onneksi aloin ymmärtää itseäni pikkuhiljaa ja viehättäväksi kokemani naiset lakkasivat pelottamasta.
Olen käytännössä lesbo, vaikka minulla onkin ollut joitakin miessuhteita eikä seksi miesten kanssa ole minusta vastenmielistä. Pitkät ja merkittävät suhteet ja suurimman nautinnon olen kokenut naisten kanssa.
Jos olisin ap, lähtisin seksuaaliterapeutin juttusille. Tuntuu myös surulliselta, että kuvailet ”ystäviäsi” noin rumin sanankääntein. Kuulostaa, että elät vähän vajaata elämää monella rintamalla. Se on ehkä oma valintasi, mutta ainakin ystäväsi ansaitsisivat parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vaimo on tuollainen.
Se on ihan normaalia ja ei tässä kauaa enää eletä. Elämä on tosi lyhyt pätkä. Turha tuollaisia on murehtia.
Ajattelet että ne on kuin mainokset postilaatikossa. Osa menee paperinkeräykseen ja osaa katselee vähän pidempään. Etenkin joulutarjouksia ja alusvaatemainoksia. Lelumainokset voi laittaa lapsille, vaikka ne onkin enemmän nykyään älypuhelimilla.
Mitä tuohon nyt voisi sanoa enempää. Älä hämmenny siitä ja se nyt on eräällä tavalla yhdentekevää.
Ota mitä sattuu ja anna mennä. Otat sen kuin suihkun ja kun heräät niin on huomen.
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottivat naiset nuorempana.
Kerroin murrosikäisenä äidilleni, että olen bi. Jotenkin hän sai minut vakuutettua, etten ole tai ainakaan en saisi olla.
Onneksi aloin ymmärtää itseäni pikkuhiljaa ja viehättäväksi kokemani naiset lakkasivat pelottamasta.
Olen käytännössä lesbo, vaikka minulla onkin ollut joitakin miessuhteita eikä seksi miesten kanssa ole minusta vastenmielistä. Pitkät ja merkittävät suhteet ja suurimman nautinnon olen kokenut naisten kanssa.
Jos olisin ap, lähtisin seksuaaliterapeutin juttusille. Tuntuu myös surulliselta, että kuvailet ”ystäviäsi” noin rumin sanankääntein. Kuulostaa, että elät vähän vajaata elämää monella rintamalla. Se on ehkä oma valintasi, mutta ainakin ystäväsi ansaitsisivat parempaa.
En kuvaa kavereitani mitenkään "rumasti" (vaan totuudenmukaisesti), sillä he tosiaan eivät ole sellaisia instabeibejä, vaan oikeasti reilusti ylipainoisia (reilusti yli 100 kg ->). Ja he oikeasti eivät juurikaan kiinnittäneet huomiota vaatteisiin. Itsekään en niin vaatteista välitä, mutta olen hoikka (kaveruusmielessä paino ym. ovat yhdentekeviä, mutta seksuaalisesti kiinnostavan kanssa olisi vaikeaa olla kaveri). En myöskään arvota ihmisiä painon mukaan lainkaan; mulle paino on yhdentekevää muilla ihmisillä sinänsä, mutta seksuaalisessa mielessä mua kiinnostaa normaalipainoiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ihan elimellinen sairaus kyseessä, jos seksuaaliset ajatukset häiritsee elämää.
Lesboushan ei ole sairaus, mutta hyperseksuaalisuus on.
Saatan olla hyperseksuaalinen tosiaan. :/ Tosin viimeksi mulla on ollut seksiä/läheisyyttä/suudelmia (tosin miehen kanssa) noin kuusi vuotta sitten. Voinko olla hyperseksuaalinen, jos asia pysyy vain ajatusten tasolla? En siis ole toteuttanut niitä mitenkään.
T. Ap
Ja siis kaverimielessä normaalipainoinen pienehkörintainenkin, mua esim. 20 vuotta vanhempi nainen on minulle liian kuuma hottis, jotta voisin olla kaveri naisen kanssa. Siis alkaisin fantasioida mielessäni helposti jotain ihan tyhmää, enkä siis enää osaisi toimia asiapohjalta. Jos kaveri on (keskiverron näköinen) mies tai (lääketieteellisessä mielessä) sairaalloisen ylipainoinen, peittävästi pukeutuva nainen, osaan olla rennosti. Lisäksi jännitän ja välttelen komeita miehiäkin samasta syystä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottivat naiset nuorempana.
Kerroin murrosikäisenä äidilleni, että olen bi. Jotenkin hän sai minut vakuutettua, etten ole tai ainakaan en saisi olla.
Onneksi aloin ymmärtää itseäni pikkuhiljaa ja viehättäväksi kokemani naiset lakkasivat pelottamasta.
Olen käytännössä lesbo, vaikka minulla onkin ollut joitakin miessuhteita eikä seksi miesten kanssa ole minusta vastenmielistä. Pitkät ja merkittävät suhteet ja suurimman nautinnon olen kokenut naisten kanssa.
Jos olisin ap, lähtisin seksuaaliterapeutin juttusille. Tuntuu myös surulliselta, että kuvailet ”ystäviäsi” noin rumin sanankääntein. Kuulostaa, että elät vähän vajaata elämää monella rintamalla. Se on ehkä oma valintasi, mutta ainakin ystäväsi ansaitsisivat parempaa.
En kuvaa kavereitani mitenkään "rumasti" (vaan totuudenmukaisesti), sillä he tosiaan eivät ole sellaisia instabeibejä, vaan oikeasti reilusti ylipainoisia (reilusti yli 100 kg ->). Ja he oikeasti eivät juurikaan kiinnittäneet huomiota vaatteisiin. Itsekään en niin vaatteista välitä, mutta olen hoikka (kaveruusmielessä paino ym. ovat yhdentekeviä, mutta seksuaalisesti kiinnostavan kanssa olisi vaikeaa olla kaveri). En myöskään arvota ihmisiä painon mukaan lainkaan; mulle paino on yhdentekevää muilla ihmisillä sinänsä, mutta seksuaalisessa mielessä mua kiinnostaa normaalipainoiset.
Alapeukut häh? Siis pitäisikö mun sanoa oikeasto ylipainoisia hoikiksi hottiksiksi tms. Kun siis pointti on siinä, että en halua liian seksikkäitä naisia kavereikseni ja mun mielestä lähes kaikki naiset ovat periaatteessa seksikkäitä ja se siis on se ongelmakin. Lisäksi ajattelen kuin miehet monesta asiasta ja tuun miesten kanssa paremmin toimeen, sillä mua kiinnostaa tekniikka ja autot jne. sekä sellainen aika suoraviivaisen asiapitoinen tapa käsitellä ilmiöitä. En osaa oikein lukea jonkun mielenliikkeitä, jos se ei sano suoraan, mitä ajattelee. Ilmeisesti asiaa ei voi rehellisesti puida naisvaltaisella palstalla, kun naiset sulkevat silmänsä totuudelta. Mutta mua just kiinnosti selvittää, mikä mussa on vikana ja mikä auttaisi ongelmaani.
T. Ap
^Lisäksi en enää jaksa oikein viettää aikaa sen parhaan ystävättäreni kanssa, sillä hän on muuttunut tosi pisteliääksi ja kieroilevaksi (itse epäilen syyksi jtn alkavia vaihdevuosia). Yleensä e-pillereitä (siis naishormoneja) syömättömät naiset ovat kivempia ja rennompia, mutta ne naishormonit tekevät monen naisen yliherkäksi loukkaantujaksi ja kieroilijaksi. Itsekin raskausaikana muutuin jotenkin v*ttumaisemmaksi kuin muuten olen. Palasin ennalleni imetysajan jälkeen.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olet kaappilesbo. Case closed.
Mutta pelkäävätkö kaappilesbot muka naisia? Mikä selittäisi sen pelon ja onko se normaalia?
Voisiko pelko liittyä tuohon kaapissa oloon? Et ole hyväksynyt itsessäsi sitä, että olet kiinnostunut naisista. Sinulla ei ilmeisesti ole myöskään mitään esikuvaa tai ajatusmallia sen suhteen, millaisia naisten keskinäiset suhteet ovat.
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottivat naiset nuorempana.
Kerroin murrosikäisenä äidilleni, että olen bi. Jotenkin hän sai minut vakuutettua, etten ole tai ainakaan en saisi olla.
Onneksi aloin ymmärtää itseäni pikkuhiljaa ja viehättäväksi kokemani naiset lakkasivat pelottamasta.
Olen käytännössä lesbo, vaikka minulla onkin ollut joitakin miessuhteita eikä seksi miesten kanssa ole minusta vastenmielistä. Pitkät ja merkittävät suhteet ja suurimman nautinnon olen kokenut naisten kanssa.
Jos olisin ap, lähtisin seksuaaliterapeutin juttusille. Tuntuu myös surulliselta, että kuvailet ”ystäviäsi” noin rumin sanankääntein. Kuulostaa, että elät vähän vajaata elämää monella rintamalla. Se on ehkä oma valintasi, mutta ainakin ystäväsi ansaitsisivat parempaa.
Seksi ja seksi - aina vedätte näihin sen, vaikka kyse ei ole siitä.
Ap on varmaan vaan asperger, joka IHAILEE "normaaleja", itsevarmoja, osaavia ja kauniita naisia - vähän niin kuin ihaillaan jotain muuta kaunista ja hyvin toimivaa elämässä, jota ei itsellä ole.
Olen kärsinyt ongelmasta jo noin 20 vuotta. Mun on vaikeaa suhtautua naisiin ei-seksuaalisesti, joten alituisesti välttelen heitä ja koetan pitää keskustelut hyvin pinnallisina, asiallisina ja toki ystävällisinä. Sitten yhdelle naiselle tunnustin tunteeni (eivät tosin tietenkään olleet molemminpuolisia) ja sen myötä suhtautuminen naisiin muuttui tilapäisesti helpommaksi, mutta toki en päässyt häken kanssaan suhteeseen, joten se sama ongelma jatkuu edelleen. Rohkeus ja tahto eivät riitä siihen, että jotenkin "tulisin ulos kaapista". Haluan edelleenkin olla siis hetero.