Lue keskustelun säännöt.
Veetuttaa aina kun kalenteriin tulee pakollisia sosiaalisia menoja
30.10.2019 |
Tai oikeastaan mitä tahansa menoja.
Olo on kevyt, innostunut ja VAPAA, kun katsoo kalenteria joka näyttää täysin tyhjää viikoksi eteenpäin, mutta eihän sitä iloa kauaa koskaan kestä.
Tulee vanhempainilta, tuttu haluaa tulla kylään, toinen kutsuu syntymäpäiväjuhliin, kolmas pitää vaatekutsut, neljäs kyselee keikkaseuraksi, sitten on vielä työpaikan illanviettoa ja harrastusporukan kokous.
Ja vaikka näissä kaikissa loppujenlopuksi olisi ihan suht mukavaa, mulla pyörii mielessä vaan koko ajan että "siinä meni tämäkin vapaa viikko", "en koskaan saa olla rauhassa", "en ikinä ehdi tehdä mitään mitä itse haluan".
Tunnistan sen että murehdin asioita liiallisesti, saatan märehtiä siis nyt vaikka perjantaiksi sovittua menoa jo tämän päivän ja huomisenkin.
Mitenköhän tästä pääsisi eroon.
(Ja joo, eihän ole pakko mennä enkä aina menekään, mutta pärjätäksesi töissä tai pitääksesi edes jonkinlaiset välit ystäviin ja sukulaisiin, on joskus kuitenkin PAKKO osallistua.)
Kommentit (20)
Minäkin Inhoan kaiken maailman turhia menoja, joten lopetin niissä käymisen. Olen aikuinen ihminen ja minun ei tarvitse. En valehtele kenellekään, vaan sanon vain, että ei kiitos, en tule.
Joudun olemaan töissä sosiaalinen ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee- ja vaatekutsut pois, synttärit pois, vanhempainillasta tulee kyllä kooste jälkikäteen, eli se pois, keikka seurana olo pois, harrastustoiminta pois. Tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin Inhoan kaiken maailman turhia menoja, joten lopetin niissä käymisen. Olen aikuinen ihminen ja minun ei tarvitse. En valehtele kenellekään, vaan sanon vain, että ei kiitos, en tule.
Joudun olemaan töissä sosiaalinen ja se riittää.
Onko ystävyyssuhteesi pysyneet vielä läheisinä, kun olet kieltäytynyt kaikista tapaamisista ilman selitystä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä noista menoista on pakollinen?
Minun piti kysyä ihan samaa, mutta ehdit ensin :D
"(Ja joo, eihän ole pakko mennä enkä aina menekään, mutta pärjätäksesi töissä tai pitääksesi edes jonkinlaiset välit ystäviin ja sukulaisiin, on joskus kuitenkin PAKKO osallistua.)"
Soita sukulaisille ja ystäville vaikka automatkalla, silloin pidät heihin yhteyttä. Työaika on työaikaa, se riittää ja ylimääräiset voit unohtaa, harrastustoiminta on sinun omaa aikaa. Aikuistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin Inhoan kaiken maailman turhia menoja, joten lopetin niissä käymisen. Olen aikuinen ihminen ja minun ei tarvitse. En valehtele kenellekään, vaan sanon vain, että ei kiitos, en tule.
Joudun olemaan töissä sosiaalinen ja se riittää.
Onko ystävyyssuhteesi pysyneet vielä läheisinä, kun olet kieltäytynyt kaikista tapaamisista ilman selitystä?
Ap
Yksi ystävistäni asuu toisessa maassa ja ystävyys on säilynyt todella hyvänä jo vuosia puheluilla. Ei meidän tarvitse olla naamatusten, ei todellakaan! Sama toisen ystäväni kanssa joka asuu 700 km päässä, puhelin on keksitty. Puhuimme viime perjantaina hänen kanssaan kolmen tunnin puhelun, kun ajoin mökille yksin. Mielummin vaikka vartin puhelu kerran viikossa kuin kahden tunnin naamatusten olo silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin Inhoan kaiken maailman turhia menoja, joten lopetin niissä käymisen. Olen aikuinen ihminen ja minun ei tarvitse. En valehtele kenellekään, vaan sanon vain, että ei kiitos, en tule.
Joudun olemaan töissä sosiaalinen ja se riittää.
Onko ystävyyssuhteesi pysyneet vielä läheisinä, kun olet kieltäytynyt kaikista tapaamisista ilman selitystä?
Ap
Ei tietenkään kaikki ystävyys suhteet ole säilyneet samanlaisina. Itselläni tosin on myös niitä ystäviä jotka ymmärtävät tilanteen ja/tai eivät itsekään vapaa-ajalla ole kovin sosiaalisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan vapauttavia kommentteja toiselle ahdistujalle, jonka on vähän vaikea kieltäytyä näistä "pakollisista" menoista tai vähintäänkin potee huonoa omaatuntoa jos ei esimerkiksi jaksa osallistua työpäivän jälkeen vanhempainiltaan > tuntee esimerkiksi olevansa huono vanhempi.
Mulla ihan sama. En viitsisi vaivautua, mutta kuitenkin tulee hyvä mieli, kun olen mennyt ja nähnyt ihmisiä, ollut läsnä ja seurustellut muiden kanssa. Annan taas itselleni luvan vaipua omaan turvalliseen kolooni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää ystäviin ylipäätään yhteyttä, jos heidän seura ei kiinnosta? Antaa vaan suhteen kuihtua pois.
Minulla on tasan yksi kaveri ja häntä tapaan lyhyesti noin 3-4 kuukauden välein. Siinä sitä onkin aivan tarpeeksi. Aina kun näen jotain ihmistä, ajattelen että nyt on tämäkin hoidettu ja saan taas jonkun aikaa olla rauhassa. Rasitun, kulun ja väsyn sosiaalisista kontakteista, luonteeni määrittävin piirre on varmasti introverttius. Haluan ylläpitää olemassaolevia ihmissuhteita, mutta vaan pieninä annoksina.
Tällä viikolla on useana päivänä jokin tapaaminen tai kokoontuminen ja olen ihan poikki. Ensi viikolla ei mitään. Tiedän jo nyt että en poistu silloin kotoa enkä vastaa puhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia, ei kumppania, ei ystäviä, ei harrastuksia, ei töitä. Viikot on täysin vapaita, ihan kaikki viikot. Ja täytyy myöntää, että kyllä se tosi ihanaa on minunlaiselle erakkoluonteelle. Siksi en ole noita ekassa lauseessa mainittuja hankkinutkaan. Elämä on valintoja.
"Tulee vanhempainilta, tuttu haluaa tulla kylään, toinen kutsuu syntymäpäiväjuhliin, kolmas pitää vaatekutsut, neljäs kyselee keikkaseuraksi, sitten on vielä työpaikan illanviettoa ja harrastusporukan kokous."
Jäin miettimään tätä. Vanhempainiltaan ei tarvitse mennä. Meillä on kolme lasta ja en todellakaan jaksa juosta kaikkien vanhempainilloissa. Sitä paitsi lapsilla on myös toinen vanhempi.
Tuttuja en kylään ota, ystäviä joskus, mutta mitään tuttuja en kaipaa aikaani viemään. Joihinkin aikuisten synttäreihin en osallistu, sellaiset ovat alle 10 vuotiaiden juttuja. Kortin voin lähettää.
Vaate- yms. kutsuille en mene ikinä ja ne kutsut eivät millään tapaa edistä ystävyyttä, päinvastoin. Pidän tällaisia kutsujaa tuhannen riesana, joka haluaa käyttää asemaansa ystävänä väärin.
Jonnekin keikalle voisin lähteäkin ja olen lähtenytkin, jos esiintyjä on oikeasti mieleen, paikka + aikataulu on mahdollinen ja hinta kohtuullinen.
Työpaikan illanvietot ovat vähän ristiriitaisia juttuja. Aika usein ne ovat poissaolevien haukkumista ja paikalla olevien nuolemista. En tarvitse sellaista, pärjään ilmankin.
Harrastusporukan kokous on yleensä tilaisuus, jossa nakkeja osuu. Teen mitä teen ja joskus on parempikin, kun teen itse enkä anna muiden tehdä asiaa huonosti. Riippuu harrastuksesta.
Kerro ap siis mitkä menoista olisivat mielestäsi pakollisia. Se asia jäi auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin kieltäydyin noista. Kaverit on kyllä huvenneet, mutta muuten voin hyvin nykyään.
Mikä noista menoista on pakollinen? Itse en ole koskaan ollut missään vanhempainilloissa, ei kiinnosta muiden vanhempien lässytys ja kaikki typerät vaate ym kutsut tyrmään tekosyillä. Mun vapaa-aika on minun ja teen sillä mitä lystään, jos ei huvita mennä juhliin en mene, olen jättänyt häihinkin menemättä kun ei kiinnosta. Menen vain jos haluan ja kiinnostaa mennä.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin kieltäydyin noista. Kaverit on kyllä huvenneet, mutta muuten voin hyvin nykyään.
Mäkin olen viihtynyt jo monta vuotta ihan vaan omissa oloissani. Työpäivinä "saa" olla ihan riittävästi sosiaalinen.
Mitä teet kaikella sillä vapaalla ajalla, jos kalenteri on tyhjä 365 päivää vuodessa.
Vai haluatko ollakin erakko.
Miksi sitten menit töihin, perustit perheen, hankit lapsia ja mahdollisesti harrastuksia?
Laita sinne allakkaan niille vapaille viikoille jo etukateen yksi tai kaksi "oma aika" -paivaa, ja jos joku ehdottaa just sille paivalle jotain menoa, niin sano etta "oota, tarkistan kalenterista - joo en paase, sori, mulla on jo muuta".
Itse lahden tosi harvoin mihinkaan sosiaalisiin rientoihin keskella viikkoa, ja viikonloppuisinkin vain valikoidusti, eli esim. jos pe-illalle on jo sovittua menoa ja joku kysyy lauantaiksi johonkin, niin sanon etta mulla on jo muuta (ja se "muuta" on se perjantain meno, kun sitten haluan lauantaina vain olla kotona ja nauttia omasta rauhasta).
Älä unohda sosiaalisia tuloja. Niiden erotuksesta näet sosiaalisen tilanteesi.
Mikä noista menoista on pakollinen?