Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisille kysymys...
28.10.2019 |
Hei sinä nainen,
voisitko alkaa parisuhteeseen miehen kanssa, jonka seurassa viihdytte puolin ja toisin. Välität hänestä, ja olet selvästi kiinnostunut, mutta edes suhteen alkuvaiheessa ei synny suurta alkuhuuman ihastumista.
Vai rupeatko seurustelusuhteeseen vaan jos olet "hullun ihastunut"?
Miten juuri sinun parisuhteesi alkoi? Onko kokemuksia tällaisista "Välitän kyllä, mutta en ole valtavan ihastunut" - suhteista, jotka ovat kestäneet?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kokemusta :/ Eihän sitä heti alkuun yleensä ole ainakaan rakastunut, mutta nykyiseen mieheeni en edes "ihastunut ensi silmäyksellä". Ihastuin sitten vähitellen voimakkaammin ja sitten olin rakastunut. Sen perusteella uskalsin jo edetä pidemmälle.
Parisuhteesta on vaivaa. Miksi hukata aikaa sellaisen kanssa, josta ei oikeasti ole kiinnostunut? Parempaa odotellessako? Aika epäreilua. Vain ok on riittävä ystävälle, ei rakastetulle.
En tunnista tuollaista "kiinnostunut, muttei ihastumista" -olotilaa, jos kyse on seurustelukumppanista. En halua olla parisuhteessa ihmisen kanssa, johon en ole ihastunut. Käytännössä pitäisi tapailla pidemmän aikaa ja katsella, herääkö mitään tunteita. Jos ei herää, suhteesta ei tulisi kummankaan näkökulmasta onnistunut.
Olen aina ollut hullun ihastunut kun olen aloittanut suhteen. Toinen näistä kesti vuosia ja toinen jatkuu edelleen vuosikymmenten jälkeen. En voisi seurustella jonkun ihan ok:n kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut naimisissa tällaisen miehen kanssa 15 vuotta, kaikkiaan yhteisiä vuosia on 20.
Tavatessamme viihdyimme heti yhdessä. Ihastuin kyllä jollain tasolla ja kaikki toimi, tosin suhde ei ollut aiempiin verrattuna se intohimoisin ja huumaavin. Jossain vaiheessa olen kyseenalaistanut suhteen "arkipäiväisyyttä", mutta silti kipinää ja erityisesti kestävää, lujaa ja luotettavaa rakkautta on aina ollut riittävästi.
Näin jälkikäteen voisi arvioida, että suhteen keston salaisuus on voinut ollakin juuri siinä, että yhteiselo on pysynyt tasaisen hyvänä kaikki nämä vuodet. Intohimon taso ole tavallaan laskenut missään vaiheessa, kun se ei alussakaan ollut aivan tajunnanräjäyttävää.
Ei mitään ihan ookoota vaan pitää heti syttyä toisesta. Näin mun kaikki kolme suhdetta alkaneet salamana ihan. En usko saavani tunteita jos niitä ei ole heti tai jotain kipinää siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaisin suhteeseen vain hullun ihastuneena. Tapahtuu harvoin, joten eipä noita suhteitakaan ole päässyt kertymään.
Kyllä pitää olla suurempia tunteita, että edes lähtisin harkitsemaan parisuhdetta. Nykyiseen ihastuin tulisesti ensisilmäyksellä, hän onneksi ajatteli minusta samoin ja aloimme seurustella melkein heti!
Mutta valitettavasti ihan kiva ei riitä, se ei kestä pidemmän päälle. Joko sen takia, että itse kaipaisin sitä tulista tunnetta, tai siksi ettei se ihan kiva kumppani kestä olla vain se ihan kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihastunut mieheeni ensisilmäyksellä, siihen meni todella pitkään, vaikka vietimmä kyllä paljon aikaa yhdessä koska pidin häntä mukavana ja hauskana tyyppinä. Alkuhuuma jäi hänen kohdallaan kokematta mutta huomasin jonkun ajan kuluttua että rakastan häntä ja että tämä tuntuu siltä oikealta. Yhdessä oltu kohta 25 vuotta, enkä toiseen vaihtaisi.
Rakastuin mun mieheen niin tulenpalavan intohimoisesti, etten saanut häntä mielestäni edes nukkuessani. Kaikkein parasta kuitenkin oli, että hän tunsi mua kohtaan samoin. Eli mulla ei ole kokemusta kuvailemastasi tilanteesta, mutta yli viisi vuotta kestäneestä hullaantumisesta kylläkin;)
Alue: Aihe vapaa
Up