Lue keskustelun säännöt.
Häpeättekö häpeäänne?
Kommentit (9)
En häpeä. Häpeä pitää minut maan pinnalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntymähäpeäni häpeäminen olisi häpeällistä.
En häpeä muuta kuin karvaista percettäni.
Kieltämäti, toki jos tuon häpeän saisi ohjattua oikeasti häpeällisiin asioihin ja ihmisiin, eikä vain itseensä, opetellaan ohjelmoimaan häpeä, jolloin ei tarvitse enää havetä omaa häpeää.
Vastaus kyllä, hapeäohjelmistossani on vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeän sitä, että tunnen häpeää häpeästäni.
Häpeän. Varsinkin kun mies ei ymmärrä sitä ollenkaan eikä itsekään häpeä mitään pikkuvirheitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko keksitty jokin telepatialaite, joka lukee ajatuksiani?
Ihan vastikään (eilenillalla ja tänään) pohdin huonoa itsetuntoa ja totesin, että häpeä on kaksinkertainen taakka. Paitsi että häpeän joitakin ominaisuuksiani, häpeän myös sitä, että häpeän. Epävarmuus, huonoitsetuntoisuus ja häpeätaipumus eivät ole mitenkään muodikkaita ominaisuuksia nykyaikana.
Joten, kyllä.
Kyllä! Nykyään pitäisi olla niin avoin ja sinut itsensä kanssa, häpeästä on tullut jotenkin nolo juttu itsessään.