Jouluapua sai ymmärtämään miten hukassa ihmiset on!

Niin. Mun vanhemmat sai jouluapua ja olisi ne tarvinneet raha-asioiden opastusta.

Niin juuri. Köyhyys on oma vika ja lapset on tehty ihan yksinhuoltajuutta ajatellen.

Kirjoitin toiseenkin ketjuun, mutta kirjoitan nyt tähänkin.

Hain jouluapua ensimmäistä kertaa. Tai oikeastaan mitään apua ensimmäitä kertaa ikinä.

Olen yhden päiväkoti-ikäisen lapsen äiti, yksinhuoltaja oikeastaan. Aloitin ammattikoulun syksyllä, eli olen opiskelija. Mulla ei ollut työtä mihin palata, joten tein tietoisen valinnan ja hain kouluun, vaikka tiesinhän minä että se tarkoittaa rahanmenoa, mm. bussikortti, käytettynä ostettu tietokone, laskin ja pari kirjaa. Halusin kuitenkin mahdollistaa meille, minulle ja lapselle, tulevaisuuden.

Tupakkaa tai alkoholia en käytä, laskut hoidan ajallaan ja ruokaa kaappiin. Ei ole elämänhallinnan ongelmia. Tukiverkostoa ei juuri ole.

Hain jouluapua, jotta lapseni saisi jotain "extraa" jouluna, ei paljoa. Itselleni en pyytänyt mitään, enkä edes tajunnut että niin moni tekee.

Harmittaa että edes hain, jos olisin tiennyt tämän jouluavun maineen ja pilkan, en olisi edes hakenut.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin toiseenkin ketjuun, mutta kirjoitan nyt tähänkin.

Hain jouluapua ensimmäistä kertaa. Tai oikeastaan mitään apua ensimmäitä kertaa ikinä.

Olen yhden päiväkoti-ikäisen lapsen äiti, yksinhuoltaja oikeastaan. Aloitin ammattikoulun syksyllä, eli olen opiskelija. Mulla ei ollut työtä mihin palata, joten tein tietoisen valinnan ja hain kouluun, vaikka tiesinhän minä että se tarkoittaa rahanmenoa, mm. bussikortti, käytettynä ostettu tietokone, laskin ja pari kirjaa. Halusin kuitenkin mahdollistaa meille, minulle ja lapselle, tulevaisuuden.

Tupakkaa tai alkoholia en käytä, laskut hoidan ajallaan ja ruokaa kaappiin. Ei ole elämänhallinnan ongelmia. Tukiverkostoa ei juuri ole.

Hain jouluapua, jotta lapseni saisi jotain "extraa" jouluna, ei paljoa. Itselleni en pyytänyt mitään, enkä edes tajunnut että niin moni tekee.

Harmittaa että edes hain, jos olisin tiennyt tämän jouluavun maineen ja pilkan, en olisi edes hakenut.

Älä turhaan harmistu. Olet just sellainen jouluavun hakija, jota avustajat mieluiten avustavatkin. Et siis todellakaan kuulu niihin jouluavun hakijoihin, joista somessa pääasiassa puhutaan. 

Eniten vtuttaa ne, jotka käyttää sitä systeemiä hyväksi. On joka ryhmässä kerjuulla ja omat rahat menee matkailuun ja meikkeihin. Tiedän näitäkin ihmisiä. Se on niin helppo ulkoistaa omat jutut muiden käsivarsille nykyään.

En äkkiseltään bongannut yhtään kultaa toivovaa perhettä. Jouluruokaa, vaatteita, pieniä juttuja lapsille.

Elämä vie. Joskus tulee ero ja päätyy yksinhuoltajaksi. Miksi tästä täytyy syyllistää täällä, kun ei tiedä taustoja lainkaan? Joskus sairastuu ja tätä ei kukaan valitse itselleen. Vielä hullumpaa on tästä syyllistää.

Itse olen ollut nyt sairauden vuoksi 3 kk poissa töistä. Tulot on pudonneet. Onnekseni minulla on tällä hetkellä säästöjä, joihin voin turvautua. Vuosi eteenpäin ja säästöni olisi syöty. Toivon ja yritän kaikkeni, että toivun ja kuntoudun mahdollisimman pian. Aina se vain ei ole omassa hallussa, miten käy. Tuttavat, joihin törmään jossain, sanoo ettei sairauteni voi olla tosi, sinähän näytät tosi hyvältä...

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin toiseenkin ketjuun, mutta kirjoitan nyt tähänkin.

Hain jouluapua ensimmäistä kertaa. Tai oikeastaan mitään apua ensimmäitä kertaa ikinä.

Olen yhden päiväkoti-ikäisen lapsen äiti, yksinhuoltaja oikeastaan. Aloitin ammattikoulun syksyllä, eli olen opiskelija. Mulla ei ollut työtä mihin palata, joten tein tietoisen valinnan ja hain kouluun, vaikka tiesinhän minä että se tarkoittaa rahanmenoa, mm. bussikortti, käytettynä ostettu tietokone, laskin ja pari kirjaa. Halusin kuitenkin mahdollistaa meille, minulle ja lapselle, tulevaisuuden.

Tupakkaa tai alkoholia en käytä, laskut hoidan ajallaan ja ruokaa kaappiin. Ei ole elämänhallinnan ongelmia. Tukiverkostoa ei juuri ole.

Hain jouluapua, jotta lapseni saisi jotain "extraa" jouluna, ei paljoa. Itselleni en pyytänyt mitään, enkä edes tajunnut että niin moni tekee.

Harmittaa että edes hain, jos olisin tiennyt tämän jouluavun maineen ja pilkan, en olisi edes hakenut.

Ja siellä toisessa ketjussakin jo sanottiin, ettei siellä tuollaista toimintaa tuomita, vaan työttömiä ja sairaita lapsitehtailijoita, joilla tuo jatkunut vuosia. Ja elämäntapa perustuu muilta kerjäämiseen.

Jos haluaa oppia ymmärtämään, kannattaa tutustua tällaisiin ihmisiin paremmin. On ollut avartavaa huomata, miten erilaisessa kuplassa jotkut elävät kuin mitä oma kuplani on aina ollut. Monesti opiskelua ei arvosteta tai se koetaan hyödyttömäksi. Osataan kertoa, että ompelijaksi opiskellut anoppikin sai potkut 70-luvulla, kun vaateteollisuus siirtyi Suomesta Baltiaan. Tai sitten on kroonisia selkäkipuja sairastavana lähdetty opiskelemaan lähihoitajaksi. Kesken opintojen tai pian valmistumisen jälkeen onkin todettu, ettei selkä kestäkään lähihoitajan työtä.  Ts ei kannata opiskella. Joidenkin elämä on hyvin lyhytnäköistä ja asioihin suhtaudutaan negaatioiden kautta. Ei voi, ei pysty, ei kykene, on yritetty ja epäonnistuttu, ei kannata. Valitettavan usein näiden ihmisten sosiaalinen verkosto on joko olematon tai muodostuu heidän kanssaan samassa tilanteessa olevista ihmisistä. Jos kukaan tuttukaan ei ole pärjännyt elämässään, miten hekään voisivat pärjätä? Ei ole mallia mistään muusta.

Mulla on yksi tuttu, jolla on paljon lapsia. Isät eivät ole juurikaan mukana kuvioissa. Kun tämä nainen tulee raskaaksi, hän suorastaan hehkuu. Hän saa huomiota niin neuvolassa kuin muuallakin. Tuntee itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi. Jonkin aikaa lapsen syntymän jälkeen tilanne säilyy, kun ihmiset onnittelevat vauvasta ja ihastelevat vaunuissa nukkuvaa kääröä. Lapsen kasvaessa ei saakaan enää kaipaamaansa huomiota ja iskee taas vauvakuume. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin toiseenkin ketjuun, mutta kirjoitan nyt tähänkin.

Hain jouluapua ensimmäistä kertaa. Tai oikeastaan mitään apua ensimmäitä kertaa ikinä.

Olen yhden päiväkoti-ikäisen lapsen äiti, yksinhuoltaja oikeastaan. Aloitin ammattikoulun syksyllä, eli olen opiskelija. Mulla ei ollut työtä mihin palata, joten tein tietoisen valinnan ja hain kouluun, vaikka tiesinhän minä että se tarkoittaa rahanmenoa, mm. bussikortti, käytettynä ostettu tietokone, laskin ja pari kirjaa. Halusin kuitenkin mahdollistaa meille, minulle ja lapselle, tulevaisuuden.

Tupakkaa tai alkoholia en käytä, laskut hoidan ajallaan ja ruokaa kaappiin. Ei ole elämänhallinnan ongelmia. Tukiverkostoa ei juuri ole.

Hain jouluapua, jotta lapseni saisi jotain "extraa" jouluna, ei paljoa. Itselleni en pyytänyt mitään, enkä edes tajunnut että niin moni tekee.

Harmittaa että edes hain, jos olisin tiennyt tämän jouluavun maineen ja pilkan, en olisi edes hakenut.

Ja siellä toisessa ketjussakin jo sanottiin, ettei siellä tuollaista toimintaa tuomita, vaan työttömiä ja sairaita lapsitehtailijoita, joilla tuo jatkunut vuosia. Ja elämäntapa perustuu muilta kerjäämiseen.

Miksi pitkäaikaistyötön tuomitaan? Minusta tällainen tuomitsija voidaan laittaa samaan kategoriaan, kuin tuolla aikaisemmassa viestissä laitetaan joku, joka perustelee kouluttamattomuutaan vanhemman työttömäksi jäämisellä. Ihan kuin "kyllä tekevälle töitä löytyy" pitäisi oikeasti paikkansa.

Te, jotka osallistutte hyväntekijänä näihin keräyksiin ottakaa aikaa edes yhtenä jouluna osallistua näihin keräyksiin vapaaehtoisina työntekijöinä lahjoittamisen sijaan niin näette kuinka paljon tavaraa jää antamatta, kun niitä ei ketään huoli.

Ei tuossa toisessa ketjussa sinänsä tuomita pitkäaikaistyöttömyyttä vaan sitä, että työttömänä, sairaana tms. tehtaillaan kersoja, vaikka ei ole itsellä varaa heitä elättää. Ja kersat kasvavat samaan kerjäyskulttuuriin. Jonkin pitäisi saada ketju poikki.

Opiskelu ei välttämättä auta saamaan työtä vaan tarvitaan vähintään hyvän työntekijän maine ja mieluummin suhteita. Itse opiskelin ensin 80-luv. ja nyt taas. En usko, että saan enää työtä vaikka maisterin paperit olisikin. Mutta luennot ovat innostavia ja siippani tukee eli jatkan vielä. Moni ei voi näin tehdä.

Unohdit ap sen, että näissä tapauksissa talous olisi ihan yhtä tiukilla, vaikka lapsia olisi vähemmän. Sen lisäksi joutuisi asumaan pienemmässä asunnossa ja todennäköisesti myös huonommalla asuinalueella ja/tai vanhemmassa asunnossa. Kahden lapsen yh ei voi olettaa saavansa uutta hyvin varustettua asuntoa, jonka vuokra on 1700 €/kk, mutta viiden lapsen yh voi. 

Suomessa on oikeasti hyvä ja kattava sosiaaliturvajärjestelmä. Todellakin kustantaa jouluruoat, villasukat tai jonkun lelun tai värityskirjan lapselle niillä rahoilla. Yksinhuoltajat saavat tuet korotettuina, lapsista saa lapsilisää. Suhtaudun tämän takia tosi nihkeästi ko. keräykseen.

Summasummarummm.. työtön ei saa tehdä lapsia, ettei kerjäys siirry sukupolvelta toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Summasummarummm.. työtön ei saa tehdä lapsia, ettei kerjäys siirry sukupolvelta toiselle.

Työtön voi ihan hyvin tehdä sen yksi tai kaksi lasta, minkä työssäkäyvätkin. Sen sijaan työttömänä suurperheen perustaminen yhteiskunnan elätettäväksi ei ole suotavaa, koska työssäkäymisestä tulee silloin kannattamatonta ja tämä malli annetaan omille lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin toiseenkin ketjuun, mutta kirjoitan nyt tähänkin.

Hain jouluapua ensimmäistä kertaa. Tai oikeastaan mitään apua ensimmäitä kertaa ikinä.

Olen yhden päiväkoti-ikäisen lapsen äiti, yksinhuoltaja oikeastaan. Aloitin ammattikoulun syksyllä, eli olen opiskelija. Mulla ei ollut työtä mihin palata, joten tein tietoisen valinnan ja hain kouluun, vaikka tiesinhän minä että se tarkoittaa rahanmenoa, mm. bussikortti, käytettynä ostettu tietokone, laskin ja pari kirjaa. Halusin kuitenkin mahdollistaa meille, minulle ja lapselle, tulevaisuuden.

Tupakkaa tai alkoholia en käytä, laskut hoidan ajallaan ja ruokaa kaappiin. Ei ole elämänhallinnan ongelmia. Tukiverkostoa ei juuri ole.

Hain jouluapua, jotta lapseni saisi jotain "extraa" jouluna, ei paljoa. Itselleni en pyytänyt mitään, enkä edes tajunnut että niin moni tekee.

Harmittaa että edes hain, jos olisin tiennyt tämän jouluavun maineen ja pilkan, en olisi edes hakenut.

Teille voisin lahjoittaa. Ihan eri juttu kuin ne kolme huskya omistavat viiden lapsen työttömät monisairaat yksinhuoltajat jotka toivoo yhtälailla monisairaille lapsilleen pleikkareita ja puhelimia sekä muotivaatteita xxxxl-koossa.