Onko mahdollista että ystävä suuttui kun aloin seurustella?

Ihmisillä nyt on vaan oma elämänsä. Sä pohdit liikaa muiden ajatuksia. Keskity omaan elämääsi ja anna muiden elää omaansa.

on

Jo tekstisi antaa kuvan, että olet rasittava asioiden märehtijä, mietit kauheasti mitä muut on sinusta mieltä ja pohdit aivan liikaa muiden luulemisia. Se on itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottamista kaikilla tavoin. Luulen, että kaverisi on siihen kyllästynyt, mutta ei halua sitä tuoda ilmi koska ei vaan jaksaisi sitä pohdintaa ja vatkaamista mitä siitä seuraisi.

Ystävyyssuhteita päättyy ihan samalla tavalla kuin parisuhteitakin. Ja ne solmitaan yleensä johonkin tiettyyn elämän vaihteeseen tai tilanteeseen ja niiden motiivit ei auttamatta täyty hautaan asti. Jo päiväkodissa opitaan, että meidän elämään tulee ja menee ihmisiä ja se kuuluu elämään.

En jaksanut lukea sillä näihin vastaus on yleensä aina sama. On se kateellinen. Saa peukuttaa olinko väärässa vai enkö.

Mä en seurustellut, mutta yksi kaverini muuttui tylyksi jo epäillessään, että saattaisin olla kiinnostunut jostain miehestä.

Voi olla kateellinen, etenkin jos oma parisuhdetilanne on heikompi. Tai ehkä ystävä pelkää, että teet taas virheen eikä halua olla todistamassa sitä ja ärsyyntyy, kun järkipuhe ei tehoa. Tai on vain muita kiireitä.

Tai jos ystävä on elämäntapa-auttaja, hän ehkä miettii, että jes nyt on tuonkin asiat hyvin ja pärjää omillaan, joten voin keskittyä auttamaan jotain toista. Nihkeä suhtautuminen ei kyllä puhu tämän vaihtoehdon puolesta.

Tietysti on mahdollista, että on kateellinen. Onhan näitä nähty. Säälittäviä tapauksia, jotka ei itse saa unelmiensa miestä, eivätkä halua muidenkaan saavan.

Niin, eipä tässä muuta voi kuin jatkaa elämäänsä, toivon ko. ihmiselle kaikkea hyvää, olen vain ymmälläni että mitä tapahtui. Kyllähän tilanteita on hyvä vähän analysoida että osaa välttää virheet tulevaisuudessa, vaikka joidenkin mielestä tuo voi olla hyvinkin rasittavaa. T. Ap

No sitä ei vaan enää kiinnosta olla sun ystävä. Joskus käy näin, ei auta kuin mennä eteenpäin.

Sanoit että muuttui nihkeäksi jo ennen kuin kerroit uudesta kumppanistasi, joten mistä päättelet syyn olevan kateus??

Ehkä hän ei muuten vaan jaksa seuraasi, ehkä hän ylikuormittui ja menetti makunsa ystävyyteen silloin kun avauduit hänelle. Tai hän on löytänyt parempaa seuraa eikä hänellä ole enää aikaa sinulle. Se on aika luonnollista, joskua ihmissuhteet vaan päättyy ja välit viilenee ilman sen suurempaa draamaa.

Jos käytit kaveriasi vain terapeuttina etkä ole häneen ollut yhteydessä enää sitten kun sinulla alkoi hyvät ajat, niin hän saattoi kokea olevansa vain tunteiden likakaivo sinulle. Ja ei siksi enää kaipaa seuraasi.

Mä jätin kaverisuhteen, kun tuntui että mun piti aina olla se joka kuuntelee. Kun kaveri aina hakeutui jotenkin huonoihin parisuhteisiin, en ymmärrä miten oli mahdollista kerta toisensa jälkeen. Mun neuvot eivät kelvanneet, mutta niin uhrina sitten piti aina olla avautumassa ja mun lohduttamassa. Se alkoi toden teolla pänniä. Omista murheista en halunnut hänelle puhua, koska muistutti aina olevansa niin romuna ja traumoissa, silti ei voinut esim. Hakeutua avunpiiriin, vaikka selvästi apua olis tarvinnut. Minun ongelmani tuntuivat olevan pieniä hänen traumojen rinnalla.

Väsyin siihen, että sillä hetkellä kelpasin kun piti päästä avautumaan. Muuten ei koskaan ollut yhteyksissä, ainoastaan silloin kun oli jotain paskaa kerrottavaa.

Liekö siinä syy.

En ole puhunut kateudesta itse tässä keskustelusta, lähinnä kysynyt erilaisia mielipiteitä. En ole myöskään sellainen että ottaisin yhteyttä vain kun menee huonosti, mutta varmasti ne erosurut oli kuormittavaa kuunneltavaa ja olen ottanut opiksi etten enää avaudu kavereille samalla tavalla. Tuosta on vuosia aikaa ja olin silloin aika nuori. Niin kai se on että ihmiset muuttuvat ja kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu jne. Ystävyys ei olekaan ikuista aina. -Ap