Lue keskustelun säännöt.
Elämä kielenkehityksen erityisvaikeuden kanssa on helvetillistä
21.10.2019 |
Unohdan asioita, matematiikassa olen surkea ja minulla on myös jonkinlaista hahmottamisen kanssa ongelmaa. Ongelma on siinä että jos paljastan työpaikalla erityisvaikeuteni on luvassa taatusti potkut tai jos paljastan sen haastattelussa, en varmasti saa työpaikkaa.
En tiedä mitä tehdä, olen itkenyt monesti tilannettani ja ainoa paikka luultavasti mihin pääsen on joku kuntouttava työtoiminta mitä haluan vältellä viimeiseen asti. Pidän itseäni niin tyhmänä kun en suoriudu tehtävistä hyvin, mokailen ehkä enemmän kuin keskivertoihminen. Unohtelen sanoja joten keskusteluihin voi tökkiä muiden kanssa. Näytän normaalilta mutta kukaan ei tiedä millaiset suorituspaineet on pääni sisällä. Kaikki energia menee siihen että pysyn muiden perässä ja että olen ajan tasalla. Olen kateellinen niille joiden ei tarvitse nähdä moiseen paljoa vaivaa.
Olenko elämässä ihan tuhoontuomittu? Mieluummin haluaisin jonkun näkyvän vaivan kun tämän :(
Kommentit (13)
Jep. Saman sanon kuin edellinen, eli hyvin kirjoitat.
Ei suju kaikilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin sinä kirjoitat oikein, onhan sekin jotain. Älä anna periksi.
Lue teksti huolella läpi niin huomaat ettei kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin sinä kirjoitat oikein, onhan sekin jotain. Älä anna periksi.
Muuten, kirjoitus ei ole kieltä.
Aha... teille siis tekstini oikeinkirjoitus oli se tärkein pointti... selvä 🙁 ap
Olen käsittänyt, että tuollainen vaiva ei jäisi aikuiseksi asti, mutta olen näköjään väärässä.
Miten koulu muuten meni, mihin ammattiin opiskelit?
Oletko ollut joissain töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sun erityisvaikeutesi ei ole paljastunut vielä työpaikalla, niin et sinä ihan huono työntekijä voi olla. Voisiko sinulla olla semmoista huijarisyndrooman poikasta, luulet olevasi huonompi kuin oletkaan, koska joudut ponnistelemaan niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tällä hetkellä työssä kyllä. Kokoajan on vain pelko alisuoriutumksesta vaikka suoriudunkin hyvin.
Keskiarvo peruskoulussa 7.2 Ap
Vierailija kirjoitti:
Aha... teille siis tekstini oikeinkirjoitus oli se tärkein pointti... selvä 🙁 ap
Se ei ollut se pointti tässä lainkaan. Pointti oli osoittaa se että tekstissäsi oli virheitä. Vaikka joku täällä ihannoiden väitti että ei ole. Ylisti sinua oikeinkirjoituksesta vaikka tekstissä oli esm. outoja lauserakenteita.
Älä ota itseesi moisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha... teille siis tekstini oikeinkirjoitus oli se tärkein pointti... selvä 🙁 ap
Se ei ollut se pointti tässä lainkaan. Pointti oli osoittaa se että tekstissäsi oli virheitä. Vaikka joku täällä ihannoiden väitti että ei ole. Ylisti sinua oikeinkirjoituksesta vaikka tekstissä oli esm. outoja lauserakenteita.
Älä ota itseesi moisesta.
Muphry's law
"esm."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin sinä kirjoitat oikein, onhan sekin jotain. Älä anna periksi.
Muuten, kirjoitus ei ole kieltä.
Mitä se sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aha... teille siis tekstini oikeinkirjoitus oli se tärkein pointti... selvä 🙁 ap
Ei vaan tarkoitus oli osoittaa, että olet kielellisesti taitavampi kuin suuri osa AV-laisista, vaikkakin se ilmeisesti ilmenee lähinnä kirjallisessa muodossa. Ehkä siinä ehdit miettiä rauhassa, mitä ja miten sanot. Suullinen viestintä on aika nopeatempoista. Itsekin tämän tästä ajattelen, että olisi pitänyt älytä vastata niin tai noin tai selittää asia ihan toisella tavalla. Yllättävissä tilanteissa saatan jähmettyä enkä keksi mitään järkevää sanottavaa. Välillä ihan tavallisetkin sanat ovat kadoksissa, ja kestää hetken, ennen kuin muistan sanan. En ole kokenut sitä varsinaisesti häiriöksi opettajan työlleni. Se on osa persoonallisuuttani, sitä millainen minä olen. Jos sanat häviävät, täytyy vain hidastaa ja antaa ajatusten rauhoittua.
Ainakin sinä kirjoitat oikein, onhan sekin jotain. Älä anna periksi.