Lue keskustelun säännöt.
Kosketuksen ja läheisyyden merkitys
21.10.2019 |
Nautin silityksistä,hieronnasta, rapsutuksista ja hiplailuista valtavan paljon ja olen myös itse reipas silittäjä ja tykkään antaa toiselle pyytteetöntä huomiota koskettamalla. Lapsena olen saanut paljon läheisyyttä ja silityksiä osakseni ja vielä aikuisenakin haluaisin saada samaa mukavuuden tunnetta. Mikään ei ole niin ihanaa kuin nukahtaa toisen syliin kuola poskella, kun toinen silittelee.
Noh, ongelma. Mieheni ei koe koskettamista kovinkaan ihmeellisenä asiana. Hän ei tunnu nauttivan siitä niinkään paljoa, eikä hän myöskään hiero minua juuri koskaan ilman pyyntöä, paitsi silloin kun on vailla seksiä, eikä aina silloinkaan. Olen tavannut toisenkin ihmisen aikoinaan joka ei myöskään selvästi pitänyt koskettamista juuri minään, eikä hänkään ollut valmis sitä läheisyyttä antamaan.
Minä en ymmärrä! En tiedä parempaa asiaa kuin mukava kosketus.
Voiko esim. lapsuudessa saadut runsaat silitykset liittyä siihen, että tunnen vieläkin kosketuksen niin hyvänä että olen lähes riippuvainen siitä ja onneton kun en niitä mieheltäni saa ja miksi esimerkiksi hänestä kosketus ei tunnu juuri miltään? Onko kosketuksen kokeminen erilaisena jotenkin opittua vai onko siinä sukupuolisia eroja? Kuinka paljon teillä silitellään ja oletteko huomanneet vaikka lapsissakin eroja esimerkiksi että tytöt tykkäisi enemmän olla sylissä lähellä paijattavana, kuin pojat? Millainen merkitys kosketuksella on teille ja teidän perheelle? Voinko vielä kouluttaa miehestäni kelvon silittäjän?
Kommentit (13)
Olen keski-ikäinen nainen enkä ole koskaan tykännyt koskettelusta, silittelystä, hiplaamisesta tai hieronnasta. Ainoastaan seksistä tykkään ja sen jälkeen tykkään hieman silitellä.
Oikeastaan inhoan sellaista, että ohimennen hiplataan ja silitellään. Halaaminen ei myöskään kiinnosta. Ei tee pahaa, mutta ei tunnu hyvältäkään. Ei tunnu miltään.
Miksi miehesi pitäisi oppia tykkäämään kosketuksesta? Etkö voisi jättää häntä rauhaan? Mitä se on se juttu, ettei toista voi muuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en tykkää siitä, jos vieraat tulevat liian lähelle enkä tykkää halata puolituttuja, mutta oma mies on eri juttu. Onneksi meillä tarpeet kohtaavat niiltä osin. Muuten tuntuisi aika köyhältä.
Tuli mieleen, eikö mies koskaan silittele sinua vain siksi, että tietää sinun tykkäävän siitä?
Itse uskon että lähtökohta sille ettei välitä halailusta ym. johtuu siitä mitä lapsuudenkodissa on tehty. Jos siellä ei osoitettu hellyyttä vanhempien ja lasten kesken, niin ei se tunnu omalta aikuisenakaan.
Mikään ei ole ihanampaa kuin maata miehen kanssa sylikkäin, toisiinsa kietoutuneina, ja silittää tai olla silittämättä. Jalat lomittain, naama miehen kaulassa, kädet ympärillä. Miesystäväni kanssa voimme vain maata näin tunteja. Toki ensin seksiä, jotta se onnistuu.
Myös ex-miehen kanssa aina nukahdimme sylikkäin. Olen aina ajatellut, että kun toista rakastaa, niin sitä haluaa olla liki. Eikö näin olekaan?
Emme me muuten lääpi jatkuvasti toisiamme. Ja minullakin on iso reviiri. Ja mies pystyy rikkomaan tuon reviirin, siksi olen yhdistänyt sen rakkauteen. mitä mieltä te muut olette?
Minulla on ikävä kosketusta. Ei ole ketään, joka koskettaisi. Liika läheisyys on kylläkin ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kunpa olisikin nainen, joka hiplaisi ja koskettelisi ihan muuten vaan ja saisi helliä ja paijailla takaisin :(
t: Kosketusstreeriliä elämää elävä mies
Miehet on yleensä koskettamisen, hieromisen ja hiplailun perään ja suurin osa ottaa sen heti puheeksi jos on deittailumielellä. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa enkä kaipaa mitään läheisyyttä. En tajua mitä nautinnollista siinä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös kaipaan kosketusta ja itkenyt olen paljon, kun mies ei halua. Seksiäkään ei ole ollut yli kahteen vuoteen, mutta ei kosketustakaan. Mies ei halaa, ei suukota ei tule viereen sohvalle. Kun pyydän viereen niin tulee vasta, kun useaan kertaan ole vaatinut ja tilanne jo kireä. Miehen viereen, kun menee kosketteleen niin jotenkin hän menee kasaan ja on vaivautunut eikä vastaa kosketuksiin.
Tilanne on nyt muuttunut, sillä saan hellyyttä muualta. Omaan mieheen tunteet on loppuneet. Niin kylmää kohtelua olen saanut.
Kiintoisaa lukea näitä kommentteja. Itse olen mies ja pidän valtavasti halauksista, kosketuksista ja hellimisestä (varsinkin niiden antamisesta) vaikka se ei seksiin johtaisikaan. En oikeastaan haluaisi seksiä, jos ei ole myöskin muuta kosketusta ja hellyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tarvitsen paljon rapsutuksia ja paijausta. Välillä mietin, että olen varmaan ollut entisessä elämässä joku sylikoira, aina vaatimassa silitystä. Onneksi mieheni ymmärtää tämän tarpeeni ja alkaa automaattisesti silitellä selkääni ja niskaani, kun vain menen viereen. Pidän myös paljon hieronnasta, kampaajan tekemästä päänahan hieronnasta ja myös ihan tuntemattomienkin ihmisten kyljessä olemisesta (esim. ruuhkabussi). Itse en kylläkään ole lapsena kovinkaan paljon saanut osakseni silittelyä, eli päinvastoin kuin ap:n tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että lähtökohta sille ettei välitä halailusta ym. johtuu siitä mitä lapsuudenkodissa on tehty. Jos siellä ei osoitettu hellyyttä vanhempien ja lasten kesken, niin ei se tunnu omalta aikuisenakaan.
Ei ole absoluuttinen totuus tämä. Se ettei ole saanut paljon läheisyyttä lapsena ei automaattisesti johda siihen ettei aikuisena toivoisi ja haluaisi läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas janoan läheisyyttä, enkä koskaan saanut sitä lapsena. Muistan, miten tuntui ihan fyysisenä kipuna iholla se koskettamisen kaipuu.
Ymmärrän miestäsi hyvin! Itse en ole koskaan välittänyt kosketuksesta. Se tuntuu useimmiten "liialliselta", häiritsevältä, kutittaa tai sattuu tai tuntuu epämukavalta. Miestäni ja lastani halaan, mutta en hiplaile enkä koskettele kovin paljon. Inhoan sitä kun vieraammat tulevat halaamaan, en yhtään tykkää että halauskulttuuri rantautui Suomeen. Minusta on ahdistavaa kun tullaan liian lähelle.
Koen että tarvitsen ison henkilökohtaisen reviirin ympärilleni. En pidä mukavana sitä että minua kosketetaan, toiset ihmiset tuntuvat jotenkin lämpimiltä ja pehmeiltä ja ehkä vähän likaisiltakin, vaikka olisivat omia sukulaisia tai ystäviäkin. Mieheni ja lapseni varmasti koskettelisivat mielellään enemmän, ja keskenään sylittelevätkin, mutta eivät onneksi vaadi minua osallistumaan siihen. Ei pidä pakottaa jos ei se tunnu hyvältä.