Hiton hyvä kodinkone mutta mitätön avokki

Lähde lätkimään. Ja sanon tämän miehenä.

.... jää odottamaan koska tulee ensimmäinen ap:n haukkuja tietäen varmuudella, että ap nalkuttaa, on lihava, lompakko|oinen jne...

Ilmeisesti olet perheessä ainoa joka ei ole tyytyväinen tilanteeseen. Miten ajattelit muuttaa tilanteen?

Muuta omaan asuntoon. Tai ilmoita muille ettet enää pidä täyshoitolaa vaan edellytät että he tekevät osuutensa kotitöistä. Jos kieltäytyvät/jättävät tekemästä niin tee vain pakolliset. Käy vaikka päivittäin kaupassa ja osta vain ruokaa itsellesi. Mielellään sellaista ruokaa mitä muut eivät syö. Pese vain omat vaatteesi. Siivoa vain niitä huoneita joissa oleilet ja pakko. Jos eivät vieläkään tajua tehdä osuuttaan niin lienee vain vaihtoehto erota tai hyväksyä tilanne jos jää suheeseen.

Onhan sitä tullut useampaan kertaan mietittyä, että saisinko enemmän parisuhteen kaltaista elämää lapsettoman miehen kanssa. Nyt olen kodinhoitaja.

Ne viikot kun lapsi on meillä mennä viuhtoo mies joka ilta lapsen kanssa jossain ja viihdyttää lasta minkä ehtii. He käyvät syömässä, harrastuksissa, kaupoilla, elokuvissa... Minuahan ei edes pyydetä mukaan. Tai jos ehdotan, että mentäisiin yhdessä niin kukaan innostu.

Viikot jolloin olemme kahdestaan mies viettää tietokoneen ääressä. Joskus taitaa mennä iltoja ettei puhuta edes mitään. Jos katsotaan yhdessä telkkaria niin mies näpyttää kännykkää. Ei elokuvia, ei ulkona syömistä, ei romantiikkaa, eri viikonloppureissuja... Ei ihan sellaista parisuhde-elämää mitä ajattelin.

Olen siis työssäkäyvä normaali ja suht järjellinen nainen. Katseenkestävä hyvinkin ja pidän itsestäni huolta. Mies oli minua kuulemma pitkään aikaa katsellut ennen kuin tuli juttelemaan, eli hän halusi suhteeseen kanssani. Nytkö olen vain kulissiemäntä siivoamassa muiden jälkiä.

Kuulostaa kauhealta arjelta, sinuna nostaisin kissan pöydälle ja antaisi tulla täyslaidallinen ja nostaisin kytkintä. He, etenki mies pitää sinua itsestään selvyytenä . N 28

Minulla on pesukone, mutta en pidä sitä avokkina.

Ei kannata missään nimessä puhua asiasta.

Kyllä näistä asioista on nostettu kissa pöydälle vuosien saatossa monta kertaa. Aina hetkeksi lopetan siivoamisen, mutta sitten kun alkaa omaa elämistä jo likaisuus ja törkyisyys haittaamaan niin aloitan siivoamisen uudestaan. Epäreiluksi koen tilanteessa vielä erityisesti sen, että mies tekee töitä kotona. Ymmärrän ettei voi olla koko ajan siivoamassa kun töitäkin tehtävä, mutta kyllä se tiskikone pesisi ihan itsestään kun sen pari minuuttia uhraisi sen käynnistämiseen.

Taloudessa asuva lapsihan (7v) ei ole minun. Silti minä siivoan nämäkin jäljet. Mutta auta armias, jos menen sanomaan jostain asiasta niin olen pahin hirviö mitä maa päällä kantaa. Esimerkiksi mykkäkoulun aiheutti minun kieltoni pyyhkiä räkää suoraan nenästä sohvalla olevaan vilttiin. Mykkäkoulun aikana huomasin, että mies osti lapselle tabletin koska olinhan ollut aivan törkeän ilkeä :I Eikä auta selitykset. Vaikka perustelin, että ei ole muiden kiva käyttää räkäistä vilttiä ja minähän sen joudun pesemään niin ei kummallakaan eväkään värähtänyt, en saanut edes mitään vastausta. Lapsi on opetettu siihen, että kun en ole hänen äiti niin minua ei tarvitse kuunnella, totella eikä minulle tarvitse vastata. Tulevaisuutta ajatellen lapsi näkee hyvin erikoisen parisuhteen mallin.

Olen todella yksinäinen välillä. Tuntuu, ettei suhde eroa palvelussuhteesta muulla tavalla kun siten etten saa panostuksestani palkkaa ja nukun miehen vieressä. Arkipäiväni ovat usein aivan täynnä, sillä työpäivän päätteeksi alkaa toinen työpäivä kun siivoan kaikki sotkut.

No miksi siis jatkat tuossa suhteessa jos et saa siitä mitään hyvää?